Varattu mielessä

Minulla on ollut samanlaista jo monen kuukauden ajan, eikä nämä tunteet vain tunnu katoavan. Asiaa vain pahentaa se, että toista näkee töissä hyvin usein. Olen jopa harkinnut työpaikan vaihtoa tämän takia, vaikka toisaalta hän on ainoa syy, minkä takia viihdyn siellä.

Täällä sama tilanne. Masentavaa. Ihastus mielessä kokoajan.

On ollut, mutta nyt olen vihdoin päästämässä irti. Kun mitään ei voi tapahtua, niin antaa olla. Olen ihan tyytyväinen omaan avioliittooni, joten miksi olisin edes haaveillut toisesta miehestä?

Täällä sama. Tosin en ole naimisissa mutta kaikki muu vielä sitovampi plakkarissa. Vuoroin leijun vuoroin mietin pääni puhki miten päästä tästä yli ja samalla tajuan et tää ei tuu oleen mikään helppo juttu. Jos nään miehen ihastun (tekis miltei mieli sanoa rakastun) vaan enemmän. Hän vaan on se tyyppi joka sai aikaan sellaisen tunteen mitä en koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Luulin että voin päättää etten ihastu tuohon tyyppiin.. jep jep. Mielessä pyörii ihan liikaa. Eikä edes aina niin kiltisti enää.

Tänään tunti sitten päätin että yritän kaikkeni et pääsen tästä kun tajuan että muhun sattuu vielä aivan helvetisti. Ja mitä mä sit teen. Lapset nukkuu ja mä surffaan tänne. Ja koko päivän olen leijunut kun kuulin yhden biisin joka kertoi meistä ja tuli vain se tunne. En ole nähnyt häntä joihinkin päiviin enkä tiedä koska näen. Tästä tulee vaikee syksy siinä mielessä.

Ja jos ikinä, joudun jatkamaan yksinään

Tiiän miks myrskyt nimetään, sun jälkeen

Sama tilanne.

Orjia

Ihastuksia tulee ja menee. Ei kannata ottaa niin vakavasti.

Olen vähän masokisti, joten tavallaan nautin ihastuneena olemisesta ja samalla siitä tunteesta kun tiedän, etten koskaan voi ihastuksen kohdetta saada.

Avioeroa en missään nimessä yhdenkään ihastuksen takia aio ottaa. Ihan yhtä lailla tavalliseksi arjeksi se elämä ihastuksenkin kanssa loppujen lopuksi muuttuisi.

Samassa liemessä. Se tunne kun tää tyyppi kirjautuu faceen tai kävelee vastaan. Ja kun alat odottamaan näitä tilanteita! Löydän itseni haaveilemasta istumasta tämän ihmisen sylistä tai siitä että oltaisiin jossain kahdestaan viettämässä iltaa, molemmat varattuja. Pitäisi syyllistää itseäni mutta joku sanoo että tämä on sinun elämää, tahtoisin tätä hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksia tulee ja menee. Ei kannata ottaa niin vakavasti.

Otan toiset ihmiset ja suhteet heidän kanssa vähän toisin kuin sinä. Minulle ne ei ole yhdentekeviä. Ja välillä kohtaa ihmisiä jotka kuuluu elämään enemmän kuin toiset. Ehkä siksi siihen päästäminen on myös syy miksi vaikeaa? Jos pitäisin ihmistä johon olen ihastunut vähäpätöisenä juttuna niin ei suhde häneen olisi myöskään iso juttu.

9

Mulla oli se tilanne, mutta olen päässyt siitä irti! Ihanaa, en enää ajattele yhtään.

Eli kun ei tee mitään, se menee ennenpitkää ohi

Joo toinen koko ajan mielessä. Mietin milloin ihastuminen/rakastuminen tulkitaan pakkomielteiseksi/addiktoituneeksi? Terveet merkit itsessäni on kadonneet jo aikaa sitten. Sitten on tämä oma avioliitto ja perhe, jossa pääpiirtein kaikki ihan hyvin, mutta se toinen.

Lapsellista!!!! Ihastuksia menee ja tulee. Ootte vaan ihastunut rakastumisen tunteeseen.

Pah, haaveilla nyt vieraiden kusivehkeiden hinkkaamisesta.