Lue keskustelun säännöt.
Apua, kun ns. kunnollinen mummi juo :-/
09.10.2007 |
En enää tiedä, mitä tekisin tai minne soittaisin tai mistä ihmeestä pyytäisin apua ongelmaani. Itkettää vain :' (
Minulla on paras mahdollinen äiti! Hän on myös ihana, huolehtiva, rajoja lempeästi ja johdonmukaisesti asettava ja luotettava mummi ja lapsillemmekin siis tosi tosi rakas ja läheinen. Oma lapsuuteni oli huoleton ja onnellinen, äitimme piti meistä aina hyvää huolta. Nyt hän on mielestäni ollut jonkin aikaa jostain syystä masentuneen oloinen, muttei suostu " kuormittamaan" meitä lapsia asialla. Isälleni taas on vaikea, jollei mahdoton, puhua.
Jokin aika sitten minusta alkoi tuntua, että äitini juo välillä salaa yksin ollessaan. Hän ei normaalisti juo kuin yhden oluen tai lasillisen viiniä juhlissakaan, siksi asia mietitytti, kun hän kuulosti usein jotenkin omituiselta puhelimessa, jos isäni oli työreissussa. Yritin kysellä, onko kaikki hyvin, mutta äitini sai vakuutettua, että hän on vain väsynyt. Ja mieheni vakuutti, että liioittelen asiaa ja vaikka olisin oikeassakin, on se vanhempieni välinen asia. Nyt sain valitettavasti uudella tavalla epäilykseni heräämään, ja asia koskettaa meidänkin perhettä (lähinnä lastemme kautta, mutta toki olen muutenkin huolissani). En halua kertoa miten ja miksi, jotta minua tai etenkään äitiäni ei tunnisteta, mutta nyt kuitenkin tiedän, että hänellä on alkoholin kanssa ongelmia. En edelleenkään ole nähnyt häntä ikinä kunnolla humalassa, mutta tavallinen aamiaisjuoma ei taida olla olut, etenkään jos pieniä lapsia on paikalla ja autollakin pitäisi vielä ajaa (yleensä nollatoleranssi). En tiedä enää, mitä pitäisi ajatella, miten voisin häntä auttaa ja miten edes voin häneen luottaa :( Ihmiseen, johon olen aina luottanut kuin kallioon!
Onko kellään teistä kokemusta vastaavasta? Mistä ihmeestä voisin saada apua, kun en halua puhua asiasta kenellekään tutulle? En edes omalle miehelleni. Äidilläni täytyy olla elämässä tosi vaikeaa, että näin on käynyt :-/ Alkoholismia on suvussa, mutta jotenkin minusta äitini on ollut ehkä viimeinen ihminen, kenelle alkoholi voisi olla ongelma... Mutta niin kai se usein on, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Ja vielä vaikeampi on tietää, miten voisi auttaa. Puhun tietenkin heti äitini kanssa, kun saan tilaisuuden (en halua puhua lasten kuullen), mutta nyt olen ihan rikki, enkä tiedä mitä ajatella saati tehdä :' (
Kommentit (19)
älä vaan ala saarnaamaan asiasta, se ei ainakaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siinä mielessä oli hyväkin, että totuus lävähti vihdoin kasvoilleni, nyt on jotain konkreettista, mistä aloittaa. Mutta pelkään, että äitini loukkaantuu epäilyksistäni ja keksii tapahtuneelle jonkun " järkevän" selityksen. Se ei olisi ollenkaan hänen tapaistaan, mutta eipä olisi tämä tapahtunutkaan aiemman mielikuvani perusteella ollut :-/ Vieläkin on hämmentynyt olo.
Tiedän, ettei väkisin ketään voi auttaa, mutta äitiäni ei pysty kukaan muukaan auttamaan kuin minä. Etenkään näin arassa asiassa. Itselläni on juuri nyt tosi ristiriitainen (huolestunut, pettynyt, surullinen ja ehkä vähän vihainenkin) olo, mutta syyllistämislinjalle en tosiaan lähde, se vain pahentaisi tilannetta. Jotain on silti pakko tehdä, mutta mitä? Ahdistaa :' (
Mun omalla äidilläni on tullut peliriippuvuus nyt vanhemmiten, pelaa lähes kaikki rahansa, asiasta on puhuttu nätisti ja vähemmän nätisti, ja hyvä ettei välit ole menneet! Luulin jo, että hän oli päässyt asiasta yli, kun hän lupasi ettei enää pelaa, ja niin vain sain tietää, että hän taas oli ollut pelaamassa päivällä monta tuntia :(. Ja tosiasia on, että hän on aikuinen ihminen, joka on vastuussa omista tekemisistään, minä en tuolle mitään mahda. Jos hän haluaa asiasta joskus jutella, olen valmis kuuntelemaan ja olemaan tukena, mutta muuta en oikein tässä tilanteessa voi enää tehdä, koska yritin ja asia ei muuttunut miksikään. Masennus on hänelläkin taustalla.
asiaan erikoistuneilta sivuilta. Tsekkaa esim. Päihdelinkki.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli et tiedä onko asuinkunnassanne päihdetyöntekijää, soita sosiaalitoimeen ja kysy sieltä. Päihdetyöntekijä voi myös soittaa äidillesi ja keskustella asiasta.
Tekeekö liikaa töitä? Miten voisit häntä auttaa, helpottamalla työtaakkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksesi oli kuin omasta äidistäni. Meille asia on selvinnyt n.viimeisen puolen vuoden aikana. Se on tosi vaikeaa uskoa vieläkin, että kunnollinen äitini ei hallitse suhdettaan alkoholiin. Hänen tapauksessaan pahan olon syy on sinänsä selvä (juuret juontaa vuosikymmenten taakse), mutta silti on tosi vaikeaa, jos toinen ei myönnä tarvitsevansa asian kanssa apua.
Olen itse kristitty uskova ja vanhempani haluavat myös etsiä Jumalan apua asiassa. Olemme lähipiirissä paljon rukoilleet äidin puolesta, ja nyt hän on vihdoin kypsynyt hakemaan apua. Koen sen valtavana askeleena eteenpäin. Nää on monisyisiä juttuja ja itse ajattelen, ettei joku aa-kerho tms. välttämättä auta, ellei pohjasyihin päästä puuttumaan.
Rukoilen teidänkin äidin tilanteen puolesta. Tiedän niin hyvin, kuinka paljon tuskaa tilanne aiheuttaa. Voimia sulle!
Tunnen olevani totaalisen yksin tämän asian kanssa. Edelleenkin vain itken, eikä työnteosta tule mitään... teen onneksi etätyötä. Ehkä menen käymään kohta äidin luona ja tarjoan apuani. Ensin vain pitäisi saada itku loppumaan ja ajatukset selkeämmiksi :( AA:n läheisten puhelimeen soitin jo, päivystävät kuulemma ko 17-21. Iltaa siis tässä itkuisena odotellen... :' ( Ja sitä ennen pitäisi hakea lapset hoidosta ja esittää, että kaikki on hyvin.
Voi osaisinpa auttaa äitiäni! Mutta juuri nyt on tyhjä olo. Tiedän, etteivät hänen ongelmansa ole minun ongelmiani, mutta se tässä juuri on tainnut olla ongelmana, että äitini yrittää selvitä masennusoireistaan yksin ja väärillä keinoilla :( Asumme niin pienellä paikkakunnalla, että en ikimaailmassa saa äitiäni ylipuhutta terveyskeskuslääkärille. Täällä ihmiset on tuomittu pienemmistäkin asioista :-/ Ja se on viimeinen asia, mitä äitini tässä tarvitsee, toisten sääli tai halveksunta siis. Apua hän kyllä tarvitsee, kunhan suostuu ensin edes sen myöntämään... Itkettää :' (
Ja kun tämä koskettaa nyt myös lapsiamme, jotka tykkäävät viettää paljon aikaa mummin kanssa (ja äitini heidän kanssaan). Nyt en tiedä, voinko enää luottaa :(
-ap taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekstisi voisi olla pienin muutoksin omaani. pahinta omassa tilanteessamme on todellakin se, että äitini kieltää alkoholiongelmansa vaikka ongelma on jo aika ilmeinen ja pahentunut vuosien varrella.
Kyse on fyysisestä sairaudesta. Olen yrittänyt auttaa häntä antamalla aikaa ja tarjoamalla apua, mutta äitini haluaa selvitä yksin (siksi se sairaus varmasti masentaakin, ei vain kipujen takia). En ehkä ole osannut/tajunnut auttaa tarpeeksi, kun äitini on ilmeisesti esittänyt minullekin urheampaa kuin pitäisi... Mulla on tosi paha mieli äitini puolesta, enkä yhtään edes tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella :' (
Auttaa haluan, se on selvä, mutta aika vaikea toista on väkisinkään auttaa. Toivottavasti äitini suostuu myöntämään ongelmansa ja avuntarpeensa, kunhan saan juteltua hänen kanssaan rauhassa kahdestaan. Sitten on helpompi auttaakin? En halua lähestyä ongelmaa vain alkoholin kautta vaan ennemmin mielialasta käsin, mutta kun siihenkin on vaikea löytää oikeanlaista apua (äitini vastustaa " turhia" lääkkeitä eikä luota paikallisiin lääkäreihin, enkä yhtään ihmettele miksi). Onpa turta ja hämmentynyt olo :-/
Mutta kiitos viesteistänne. Heti tuli tunne, että en ole ihan yksin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia selvisi mulle tänä aamuna... Kaikki pyörii mielessä, enkä yhtään tiedä, missä mennään ja mitä lopulta tosiaan pitäisi ajatella ja tehdä. Mitä te muut olette tehneet? Mistä saaneet/hakeneet apua? Pelkään itsekin, että tämä on vasta alkua, kun tosiaan taidan olla isäni lisäksi ainoa, jolle epäily on koskaan edes tullut mieleen. Ja isäni taas on sellainen, joka ennemminkin tuomitsee ja suuttuu kuin tukee :-/ Eli hänelle en ainakaan halua asiasta kertoa, ennemmin juttelen äitini kanssa, kunhan itse ensin saan ajatukset kasaan.
Suvussamme tosiaan on alkoholismia (äitini isällä ja veljillä ainakin on ollut asian kanssa ongelmia joskus enemmänkin, siksi äitini ei olekaan juonut kuin tosi hillitysti ainakin julkisesti aina). Pelottaakin, että edessä on isompiakin ongelmia vielä, vaikka äitini on kaikkea muuta kuin " perinteisen alkoholistin tyyppinen" ihminen. Millainen ikinä sitten sellainen mukamas onkaan... Haluaisin auttaa äitiäni ennen kuin on myöhäistä, mutta juuri nyt ajatukset ovat ihan sekaisin :' (
Väitän, että tämä voisi tapahtua kenelle vain, koska se on tapahtunut nyt omalle äidilleni, josta en olisi voinut tätä odottaa ollenkaan. Siksi olenkin ihan pihalla, mitä nyt pitäisi ajatella/tehdä... Kiitos tuesta, ja tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!
-ap
juoko päivittäin, vai onko satunnaista? Osaako olla juomatta, jos lapset ovat siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Asia selvisi mulle tänä aamuna... Kaikki pyörii mielessä, enkä yhtään tiedä, missä mennään ja mitä lopulta tosiaan pitäisi ajatella ja tehdä. Mitä te muut olette tehneet? Mistä saaneet/hakeneet apua? Pelkään itsekin, että tämä on vasta alkua, kun tosiaan taidan olla isäni lisäksi ainoa, jolle epäily on koskaan edes tullut mieleen. Ja isäni taas on sellainen, joka ennemminkin tuomitsee ja suuttuu kuin tukee :-/ Eli hänelle en ainakaan halua asiasta kertoa, ennemmin juttelen äitini kanssa, kunhan itse ensin saan ajatukset kasaan.-ap
Me olemme yrittaneet puhua aidillemme, mina ja veljeni. Isani on yrittanyt myos, mutta hieman kyseenalaisella taktiikalla ehka (uhkaillut muuttavansa pois kotoa jne.). Isani toivoi aitini menevan terapiaan, han vaittikin kayneensa, mutta emme valitettavasti usko hanta. Mina ja veljeni huomasimme asian ennen isaani. Meilla aiti ei kaiketi juo aamiaisella, mutta juo usein viikonloppuisin ja juo myos viikolla iltaisin. Ongelmana lahinna se, etta juo yksin ja juo paljon, kun juo. Ei jotenkin osaa jattaa yhteen olueen tai viinilasiin. Taman takia saamme olla varpaillaan aina tilaisuuksissa missa alkoholia tarjolla :-( Aitini on tyoelamassa ja kaikin puolin kunnollinen ja ihana mummi ja aiti, mutta tama alkoholiongelma kylla on todella kuluttavaa kaikille :-(
Olen tosiaan aikaisemminkin epäillyt, että juokohan äitini yksin ollessaan, ihan vain niiden puheluiden takia. Äitini on välillä kuulostanut omituiselta, mutta laitoin sen vakuuttelujen takia väsymyksen piikkiin. Yhden tällaisen puhelun jälkeen äitini itse asiassa kertoi minulle kerran aidosti loukkaantuneena, että isäni oli epäillyt jostain syystä hänen tissuttelleen, vaikka hänhän ei ole koskaan (?) juonut juuri yhtä viinilasillista enempää... Sanoi, että epäily johtui väsymyksestä ja itkuisuudesta. Silloin puhuin äidilleni masennuksesta, mutta sekin jotenkin jäi käsittelemättä kunnolla. Äitini vakuutteli voivansa ihan hyvin ja pärjäävänsä, kuulemma vain syysväsymystä...
Miehelleni kerran itkin yhden puhelun jälkeen, ja hän piti reaktiotani ylireagoimisena ja vääränä tulkintana. Se oli helppo uskoa, koska kuten sanoin, äidilleni on erittäin vaikea kuvitella alkoholiongelmaa. Määriä en siis tiedä, mutta pari kertaa olen kuvitellut hänen ottaneen alkoholia myös lasten kanssa oltuaan, mutta olen laittanut nekin ihan sokeasti laukkaavan ja loukkaavan mielikuvitukseni piikkiin :-/ Olen kuvitellut, että voin luottaa häneen kuin kallioon ainakin mummin roolissa. Nyt en ehkä enää samalla tavalla voi, en halua täällä kertoa tarkemmin miksi. Enää ei itketä, mutta ahdistaa... :' ( Etsin netistä masennuksesta infoa ja auttavien tahojen yhteiystietoja, menen käymään äidilläni tänään.
Kylläpä meni elämä sekaisin kertarytinällä. Toivottavasti osaan auttaa ja äitini saa paremmin päihteettömän elämän syrjästä kiinni (jota olen kuvitellut hänen eläneen aina) ja pääsee irti masennuksesta. Kiitos 14, että rukoilet hänen puolestaan. Itse en oikein osaa sitäkään :(
-ap
Rattijuoppous? Se onkin ongelma jos hän ajelee juovuksissa. Vanhako mummo on? Onkos sen niin väliä vaikka olisi koko päivän pikku hiprakassa? Vai hoitaako sun lapsia juovuksissa?
mutta muuten, miksi se olisi niin kamalaa, jos hän ottaa muutaman oluen tai viinilasin päivän mittaan? Varmasti piristääkin, ja jos ei suurkulutukseksi mene, niin en itse kyllä puuttuisi asiaan mitenkään.
Asiasta tulisi näin ollen julkinen perheensisällä. Pystytkö puhumaan isällesi asiasta? Pakkohan sinun on selvittää asia, kun se noin sinua vaivaa. Jos äitisi suuttuu, anna suuttua. Jos on järkevä ihminen, leppyy kyllä jos asiassa ei ole mitään. Mutta eikös alkoholistit yleensä loukkaannukin valtavasti ensin kun heidät on " käräytetty" ?
Äitini ei vielä tiedä, että huomasin avatun oluttölkin ja puolitäyden olutlasin pöydällä. En halunnut sanoa siinä lasten kuullen mitään :' ( Jos tämä olisikin yksittäinen tapaus, liioittelisin asiaa. Mutta kun tosiaan olen epäillyt asiaa jo aiemminkin, vaikka se kuulostaisi ihan hölmöltä varmasti kaikista jotka äitini tuntevat. Itsestänikin. En todellakaan tiedä, miten äitiäni auttaisin parhaiten :( Ja nyt ongelmaksi tuli myös luottamuspula, en voi täällä kertoa tarkemmin miksi...
-ap