Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koen eläväni vaan lomilla ja viikonloppuisin. En nauti enää työstäni lainkaan.
04.09.2017 |
Olen sosiaali -ja terveysalalla. Työtahti on jotain ihan hullua. Nyt työtahti on ainakin väliaikaisesti rauhoittunut, mutta en koe nauttivani työstäni lainkaan. Olen ollut ko. firmassa reilun vuoden ja jo muutaman viikon jälkeen tuntui siltä, että työssä on pahasti asioita pielessä. Olen yrittänyt viedä viestiä eteen päin esimiehen kautta, mutta asiat tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan.
Olen hakenut viimeisen vuoden ajan töitä muualta, mutta en ole saanut. Työttömäksikään en voi jäädä taloudellisten seikkojen vuoksi. Koen olevani vankina, ilman tietoa vapautumisesta. Olen alkanut opiskella lisää, mutta se on monen vuoden projekti. Mitä minun kannattaisi tehdä? Koen eläväni vain vapaa-aikana eli viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin arki on se, mitä ihmisen elämä suurimmaksi osaksi on. Ja olen myös ollut työpaikoissa, jonne on joka päivä mielenkiintoista mennä ja tiedän miltä se tuntuu. Ja mielestäni kyse ei ole siitä, etteikö ala olisi minulle sopiva.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaisitteko minua? Olen umpikujassa.
Tunnen suurta sympatiaa, mutta en tiedä, osaanko auttaa.
Minulle kävi niin, että väsyin ja uuvuin töihini niin pahasti, että aloin oireilemaan fyysisesti. Sain pahoinvointi- ja huimauskohtauksia ja lopulta sairastuin akuuttiin paniikkihäiriöön. Seurauksena oli masennusdiagnoosi, vahva lääkitys ja passitus pitkälle sairauslomalle. Palasin noin puolen vuoden kuluttua töihin, mutta ilman motivaatiota, varovasti ja säästöliekillä sekä työkyky pysyvästi laskeneena. Seuraavana vuonna minut irtisanottiin YT-neuvotteluissa.
Työttömänä lepäsin ensin monta kuukautta ja sen jälkeen aloin etsimään uutta työtä aktiivisesti. Vapaus ja oma rauha on ihanaa, mutta toisaalta alkaa olla huoli päällä, kun uusi työ ei ota löytyäkseen. Vanhaan ammattini en voi palata.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen suurta sympatiaa, mutta en tiedä, osaanko auttaa.
Minulle kävi niin, että väsyin ja uuvuin töihini niin pahasti, että aloin oireilemaan fyysisesti. Sain pahoinvointi- ja huimauskohtauksia ja lopulta sairastuin akuuttiin paniikkihäiriöön. Seurauksena oli masennusdiagnoosi, vahva lääkitys ja passitus pitkälle sairauslomalle. Palasin noin puolen vuoden kuluttua töihin, mutta ilman motivaatiota, varovasti ja säästöliekillä sekä työkyky pysyvästi laskeneena. Seuraavana vuonna minut irtisanottiin YT-neuvotteluissa.
Työttömänä lepäsin ensin monta kuukautta ja sen jälkeen aloin etsimään uutta työtä aktiivisesti. Vapaus ja oma rauha on ihanaa, mutta toisaalta alkaa olla huoli päällä, kun uusi työ ei ota löytyäkseen. Vanhaan ammattini en voi palata.
Tuli paha mieli, kun luin tarinasi. Miksi ihmiset pitää polttaa loppuun työelämässä ja sanoa sitten irti? Toivottavasti saat uuden työn. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et ole varmasti todellakaan ainoa. Pieni vähemmistö on varmaan se joka todella nautii työstään.
Itse olen työtön enkä koe eläväni milloinkaan, suo siellä vetelä täällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, sama minulla. Mielisairaanhoitajana 25 vuotta ja ei mitään työn tulosta. Hoito ei kehity mihinkään. Kokeillaan uutta,mutta tuloksia ei tule
Irtisanoudu ja ala elämään tuilla. Sitten voit elää täysipäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama tilanne. Koitan sinnitellä vielä kevääseen ja sitten irtisanoudun. It's not fuckin worth it.
Tsemppiä!
Alkaako työnantajasi eka kirjain ämmällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen eläväni vain ulkomaan matkoillani. Noita tulee tehtyä vuodessa 2-4 kpl eli aika heikoilla mennään...
Vierailija kirjoitti:
auttaisitteko minua? Olen umpikujassa.
Mitä vikaa vstauksessani oli? Eikö se ollut avulias? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi jäädä työttömäksi? Kyllä yhteiskunta elättää. Saatpa sitten huomata, ettei sekään ole mitään herkkua, siis työttömän elämä. Elämä on sitten yhtä lomaa mutta silti täyttä helvettiä... Sitten sulla vasta onkin mielenterveys koetuksella. Ole nyt vaan iloinen siitä työpaikastasi. Ole KIITOLLINEN että sinulla ylipäänsä on työpaikka äläkä marise.
Minä downshiftaan tässä paskassa työssäni sen minkä kerkeän. Ajattelen että työnantaja maksaa minulle kaiken sen ihanan mitä vapaa-ajallani teen. Helpottava ajatusmalli.
Alue: Aihe vapaa
Tee työtä siihen tahtiin kuin pystyt ja kysy esimieheltä, mitä jätät tekemättä. Katso, että sinulla on viikollakin mielekästä vapaa-ajantekemistä. Tapaa kavereita, käy syömässä, harrasta, hakeudu luontoon. Jatka töiden etsimistä. Ota saikkua, jos tuntuu oikein pahalta.