Kumpi teki väärin? Olin muinoin avustajana nuorelle jolla oli mielenterveyden kanssa ongelmia
Tyttö oli vähän yli parikymppinen, minä kolmekymppinen mutta olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen.
Jossain vaiheessa tyttö kysyi minulta ikääni. Minä kieltäydyin vastaamasta. Minusta sillä ei ollut väliä minkä ikäinen olen.
Kumpi teki väärin, avustettava joka uteli ikääni vai minä joka en suostunut kertomaan?
Kommentit (17)
Ei kai kumpikaan. Saahan ikää kysyä, ei sen nyt niin henkilökohtainen ja salainen asia luulisi olevan. Saa kysymykseen vastaavasti olla vastaamattakin, kun ei kysymys liity työasioihin.
Monet uskovat olevansa ikäänsä nuoremman näköisiä.
Ei kumpikaan tehnyt mitään väärin. Mikä oli ongelma?
Teki varmaan todella hyvää mielenterveysongelmaiselle nuorelle kun näki avustajankin olevan noin sulkeutunut...
Selväjärkisemmältähän tuo avustettava vaikutti. Iän kysyminen on ihan normaalia sosiaalisuutta. Hän oli selvästi kiinnostunut sinusta ystävänä kuin vain avustajana. Symppiksen oloinen tyttö.
Kumpikin teki ihan oikein. Eli on ihan normaalia tutustua puolin ja toisin. Iän kysyminen ei ole kovin tahdikasta, mutta ei nyt mitenkään erityisen loukkaavaakaan. Toisaalta mitään pakkoa ei vastata kysymyksiin, silloin voi joko kiertää kysymyksen vastaamalla tyyliin "ihan liian vanha" tai yksinkertaisesti sanoa, että ei tahdo keksustella aiheesta.
Huonoa käytöstä, ettei vastaa kysymykseen iästä. Ylimielistä.
Vaikutat itse siltä että tarvitsisit mielenterveyshuoltoa. Jos olisit kertonut ikäsi hymyssä suin tuolle tytölle se olisi piristänyt tyttöä ja saanut siitä positiivista energiaa kun olisi nähnyt sinun suhtautuvan kysymykseen positiivisesti ja avoimesti.
Kumpikaan ei tehnyt väärin: ikää saa kysyä, ja kysymykseen saa olla vastaamatta. Miksi ajattelet että toisen on pakko olla tehnyt väärin?
Minä en ymmärrä, miksi omaa ikää ei voi kertoa. Sen kysyminen voi olla tahditonta, mutta vastaamatta jättäminen outoa.
Kyllä iällä on siinä mielessä merkitystä, että itse kun olen aika menevä nuori nainen, en halua mummoikäistä avustajakseni. Ajatusmaailma varmaankin jonkin verran erilainen. Tosin, en usko tätä todeksi muutenkaan, koska työsopimukseen tarvitaan henkilötunnus, josta tuo ikäkin selviää.
Oletko kärsinyt pitkäänkin mielenterveysongelmista kun kerran tällaisia mietit?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iällä on siinä mielessä merkitystä, että itse kun olen aika menevä nuori nainen, en halua mummoikäistä avustajakseni. Ajatusmaailma varmaankin jonkin verran erilainen. Tosin, en usko tätä todeksi muutenkaan, koska työsopimukseen tarvitaan henkilötunnus, josta tuo ikäkin selviää.
Tämä. Työsopimuksessa on aina henkilötunnus. Tuskin ap ilman työsopimusta työskenteli. Totuus myös on että työelämässä ikä vaikuttaa ja terveydentila siinä määrin, että kuinka fyysistä työtä esim. pystyy tekemään. Eikös mun ymmärtääkseni avustettava toimi usein itse avustajansa työnantajana, jolloin saa myös valita avustajansa itse. Ikäkysymys on siis täysin asiallinen, eikä edes henkilökohtainen.
Kuulostaa siltä kuin tässä tapauksessa avustaja ja avustettava olisivat vaihtaneet paikkaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Monet uskovat olevansa ikäänsä nuoremman näköisiä.
Joo niin uskovat, mutta sitten on meitäkin joita luullaan aina kavereiden pikkusiskoiksi, pikkusisarusten pikkusiskoiksi tai muuten vain teineiksi. Itse odotan innolla ensimmäisiä ryppyjä. -ei ap
Ei kai kumpikaan tehnyt väärin. Ajattelen kyllä, että jos avustettava haluaa tietyn ikäisen tai sukupuolisen avustajan, se tulisi esittää ilmoituksessa, ennen kuin ihmiset hakevat työhön. Mielestäni tässä asiassa tällaiset toiveet ovat ymmärrettäviä.
Tämä tapahtui "muinoin" ja vieläkin mietit sitä. Oletko varma, ettet itse kuuluisi sinne avustettavien puolelle?