Mitä lelua et saanut lapsena vaikka kuinka halusit?

He-Manin pääkallolinna.

Aseita

Kun sitten näin linnan niin olisko ollut yksti turhimpia juttuja.

Taikahiekkaa, isoimpia Lego-pakkauksia

Junarata. Mä olisin antanut mitä tahansa junaradasta, jota voi rakennella ja muutella. En saanut edes silloin, kun meillä oli taloudellisesti paremmat ajat. Nukkeja tuli senkin edestä, ja sitten pahastuttiin, kun mun piti aina ekana purkaa ja koota uudelleen ne nuket :) Mutta siis olen varma, että mä olisin hyötynyt hiukan sukupuolineutraalimmasta kasvatusotteesta.

Nyt pääsen avautumaan:

Barbien hevonen, jolla oli violetti harja ja pinkit satula ja suitset. TAHTOO!!!

Onneksi sain tyttären, joka sai lahjaksi monta ihanaa barbien heppaa. Lapsi saa kyllä itsekin leikkiä hevosilla ainakin silloin, kun äiti ei ehdi.

Hieno Playmobil talo

T. Av-mammma-81

Nainen 49-v.

Aito Barbie. Niitä takkutukkaisia, heppoisia, jaloista herkästi halkeavia oli muutama, mutta koskaan en saanut aitoa ja se harmittaa vieläkin. Sain viikkorahaa 3 markkaa ja Barbien hinta oli muistaakseni 60-70 markkaa (saattoi olla enemmänkin), joten minun olisi pitänyt olla ainakin puoli vuotta ostamatta yhtään mitään, että olisin pystynyt säästämään tuon summan. Tuohon aikaan ei ollut kirppareita olemassa, että olisi saanut ostettua käytettynä.

Stiga-rattikelkkaa en saanut, vaikka kuinka kinusin. Joltain kaatopaikkareissulta matkaan tarttui sellainen potkurinjalaksinen puinen kelkka, jolla ei tehnyt kelkkamäessä mitään, koska se upposi lumeen, mutta olipahan nyt se kelkka...

Toinen oli taikataikina. Se oli kuulema aivan liian kallista tehdä, kun siihen tulee niin paljon suolaa, ettei niitä leipomuksia sitten voi syödä.

M 42

Potkulauta. Sain sen sijaan polkupyörän, voi mikä pettymys.

Legoja, siis oikeita legoja. Siihen aikaan ei vielä edes kauheasti ollut mitään törkykalliita erikoislegopaketteja joista voi kasats tasan yhden tai kaksi juttua. Olisin ollut ihan peruspalikoihin tyytyväinen.

Vesipyssyä, sain sitten lainata naapurin pojilta kesäisin vesisotaa varten, mutta mä sain aina sen huonoimman.

Vesipyssyn vielä ymmärrän jotenkin, sitä pystyy sentään turvallisuudellakin perustelemaan, mutta miksi tyttö ei saisi leikkiä legoilla?

Rattikelkka.

Minisukset.

Elektroniikkapeli.

Lilliputti-"penaali" (Koeda garden heights). Ken (Barbien poikaystävä).

Nainen 42 vuotta

Olen nainen, 39v.

Sain lapsena Star Wars -ukkeileta siinä missä Barbeja ja My Little Ponejakin. Mutta leluja sain ylipäänsä harvoin, enkä koskaan mitään kovin kallista. Monet leluni sain käytettynä isoveljeltä tai serkuilta.

Olisin halunnut joskua Fabulandin tivoli-aiheisen sarjan ja Nintendon (8bit). Piirtelin niistä kuvia ruutuvihkot täyteen ja kävin kavereilla pelaamassa Mario-pelejä.

Nyt aikuisena tuntuu hyvältä, etten saanut kaikkea haluamaani. Se haaveilu ja oman mielikuvituksen käyttäminen (esim. rakensin nukkekodin nukeille tivolin sitten pihalle kepeistä yms.) teki hyvää minulle. Nykyäänkin saatan katsella netissä jotain tuotetta ja melkein ostaa sen. Sitten alan pohtimaan, onko se oikeasti niin tärkeä ja usein tuote jää ostamatta.

Sukupuolittaminen on tietysti eri asia. Eli jos saa vain nukkeja, vaikka haluaisi nallipyssyn, ei koko hommassa ole mitään tolkkua. Rahaa menee kuitenkin ja oletuksena on, että juuri tietynlaiset tavarat tekisivät lapsesta onnellisen. Silti, paljon aikaisemmin tytöille alettin ostamaan autoja ja junaratoja kuin pojille nukkeja ja poneja.

Keinuhevonen. Nukkekoti.

N44

Monena jouluna ja synttärinä toivoin semmosta leikkikeittiötä mutta en koskaan saanut :( olen syntynyt 1995

Vierailija kirjoitti:

Nainen 49-v.

Aito Barbie. Niitä takkutukkaisia, heppoisia, jaloista herkästi halkeavia oli muutama, mutta koskaan en saanut aitoa ja se harmittaa vieläkin. Sain viikkorahaa 3 markkaa ja Barbien hinta oli muistaakseni 60-70 markkaa (saattoi olla enemmänkin), joten minun olisi pitänyt olla ainakin puoli vuotta ostamatta yhtään mitään, että olisin pystynyt säästämään tuon summan. Tuohon aikaan ei ollut kirppareita olemassa, että olisi saanut ostettua käytettynä.

Mullakin oli vain niitä kauheita 70-luvun feikkibarbeja, joiden tukka haisi pahalle ja puolet naamasta oli sinistä luomiväriä :D En tiedä miksen koskaan saanut vanhemmiltani oikeaa, kai se sitten oli rahakysymys. Olin ehkä hieman kateellinen luokkakaverille jolla oli niitä varmaan 10, mutta ei koskaan edes leikkinyt niillä.

Vierailija kirjoitti:

Legoja, siis oikeita legoja. Siihen aikaan ei vielä edes kauheasti ollut mitään törkykalliita erikoislegopaketteja joista voi kasats tasan yhden tai kaksi juttua. Olisin ollut ihan peruspalikoihin tyytyväinen.

Vesipyssyä, sain sitten lainata naapurin pojilta kesäisin vesisotaa varten, mutta mä sain aina sen huonoimman.

Vesipyssyn vielä ymmärrän jotenkin, sitä pystyy sentään turvallisuudellakin perustelemaan, mutta miksi tyttö ei saisi leikkiä legoilla?

Miksi ajattelet että oli sukupuolesta kiinni? Mulla oli 70-80-luvulla hyvinkin tyttömäisiä legoja, joistain pystyi rakentamaan jopa koruja.

Miehelläni taas ei ole ollut ollenkaan legoja, hän epäilee sen johtuneen vanhempiensa köyhyydestä.

Muistan vieläkin miltä näytti Tropical Ariel-nukke lelukuvastossa 1990-luvulla. Ariel oli lempielokuvani, ja kinusin tuota Tropical Arielia vaikka kuinka kauan, mutta en koskaan saanut sitä. Muita nukkeja ja barbeja oli paljon.

Kaukoputken - siis oikean sellaisen, ei niitä lelukatalogien leluja. Hurahdin n. 10-vuotiaana avaruuteen Star Warsin ja muun scifin innoittamana. Tähdet ja avaruus -lehti minulle tilattiin ja resuinen labratakkikin löytyi jonkun sukulaisen ullakolta, mutta ilman oikeaa kaukoputkea en ollut mikään oikea tähtitieteilijä-Einstein. Nyt jo naurattaa, silloin ei. :D

Ilmakivääri -ehkei ole leluksi luettavissa, mutta Anttilan postimyyntiluettelossa niitä myytiin ja koskaan en saanut.

M43

Vierailija kirjoitti:

Kaukoputken - siis oikean sellaisen, ei niitä lelukatalogien leluja. Hurahdin n. 10-vuotiaana avaruuteen Star Warsin ja muun scifin innoittamana. Tähdet ja avaruus -lehti minulle tilattiin ja resuinen labratakkikin löytyi jonkun sukulaisen ullakolta, mutta ilman oikeaa kaukoputkea en ollut mikään oikea tähtitieteilijä-Einstein. Nyt jo naurattaa, silloin ei. :D

Vielä lisäyksenä, että asuttiin Helsingissä eikä autoa ollut, joten valosaasteen (ja pilvisyyden) takia en edes olisi pystynyt sitä käyttämään kuin ehkä kerran vuodessa. :D

Kaukoputki minullakin.