Tein abortin vuosi sitten, sairastuin masennukseen
Abortti oli ihan oikea päätös, odotin kaksosia ja elämäntilanne oli todella todella huono. Ajattelin että eipä siinä mitään, päädyin ratkaisuun ihan järjellä ja totesin sen olevan paras vaihtoehto.
Olen ollut koko ikäni on/off masentunut. Minulla ei ole kunnon perhettä, ainoastaan mt-ongelmainen äiti, jonka kanssa välit ovat viileän asialliset.
Nyt mietin vain koko ajan, että nyt mulla olisi tämän ja tämän ikäiset lapset, millaisiahan ne olisivat persoonaltaan, oliko abortti sittenkään oikea vaihtoehto.
Tuntuu etten jaksa, en voi puhua tästä asiasta kenellekään. Olen edelleen yhdessä miehen kanssa, joka minut saattoi raskaaksikin, mutta hän ei halua enää vatvoa asiaa. Yrittää kyllä kuunnella, mutta selvästi näen miten häiriintyy siitä kun vatvon ja vatvon tätä asiaa. :(
Kommentit (7)
Kaksoset :(
surullista. Mutta varmasti se oli oikea päätös. Sulla ei ollut voimavaroja, ei tukiverkkoja.
Mitäs teit. Ei minulta heru sääliä murhaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs teit. Ei minulta heru sääliä murhaajalle.
Hohhoijjaa. Mitähän luulet että syyllistäminen saa aikaan tässä vaiheessa kun abortista on jo aikaa? Jos AP tulee kommentistasi entistä maseentuneemmaksi, tekeekö se sinusta muka paremman ihmisen? Montako sikiötä "pelastat" sillä, että poljet jo maassa makaavaa?
Tunge se jumalas sinne minne aurinko ei paista ja edes yritä olla parempi ihminen jos Jeesuksen armo ja oppi on mukamas niiiin tärkeää.
Voimia AP:lle. Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua.
Olen kokenut saman ja taustanikin on hyvin samankaltainen. Itselläni tuosta tapahtumasta on jo vuosia aikaa. Ongelman ydin oli heikko omanarvontuntoni, mikä ei kestänyt abortin tuomaa koettelemusta. Haluaisitko kysyä jotain? Itsellä tuosta on jo 15 vuotta, olen 36-vuotias.
Keskoskaksosten kasvattaminen ei ollut mikään unelma vauva-aika. Olin lähellä romahdusta silloin. Nyt he ovat 18 v ja aika epäkiitollista väkeä. Tosi masentava...
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman ja taustanikin on hyvin samankaltainen. Itselläni tuosta tapahtumasta on jo vuosia aikaa. Ongelman ydin oli heikko omanarvontuntoni, mikä ei kestänyt abortin tuomaa koettelemusta. Haluaisitko kysyä jotain? Itsellä tuosta on jo 15 vuotta, olen 36-vuotias.
Niin ja viitaten siihen, että kirjoitit "en voi puhua tästä kenellekään...", minäkin koin, etten voinut ja se oli toinen syy masennukseen, jo pohjalla olleen arvottomuuden kokemuksen lisäksi.
Kannattaa hakea ammattiapua, siis terapiaa.