En jaksa kun 4-vuotias vänisee ja vinkuu joka kauppareissulla

Jos silleen selittäisi lapselle jo etukäteen kauppareissujen alla, mitä tulee tapahtumaan eli milloin ostetaan ja milloin ei ja mitä kenties. Jos siitä jaksaa pitää kiinni, niin hyvä. 

No se periksiantaminen on nyt tämän ongelman aiheuttanut. Eli taktiikka toimii, lapsen näkökulmasta.

Ei lopu, jos joka kerran kuitenkin sitten ostat hänelle jotain.

Lopetat sen ostamisen ja ostat vain mitä ajattelit ja se väninä loppuu kun lapsi tajuaa ettei saa mitään. Jos sekään ei auta niin sanot että nyt loppuu ja jos et tottele me lähdetään kotiin ja teet mitä uhkaa ja kotona sitten syötte sen päivän puuroa jne.

Nii, ajatelkaas. Hankit lapsen ja nyt joudut kasvattamaan sitä. On se kamalaa.

Nyt lue tämä 10 kertaa ääneen ja ajatuksella; SE. EI. IKINÄ. LOPU. JOS. JOKA. KERTA. PALKITSEN. KITINÄN. HERKUILLA. KASVATA. NAINEN. SELKÄRANKA.

Korvatulpat tai kuulokkeet korville niin on helpompaa kestää kitinä ja olla lipsumatta. Kohta teillä lapsi määrää aivan kaikesta kun tietää äidin kuitenkin luovuttavan jos tarpeeksi kauan kitisee ja vänisee.

Oiskohan nelivuotias jo tarpeeksi iso "osallistumaan" ostoslistan tekoon? Piirtelisi vaikka perunoita ja porkkanoita ja sinä hoitaisit kirjoituspuolen. Kaupassa lapsi saisi vetää ruksit ja ylivedot sitä mukaan kun tavarat otetaan koriin. Karkkipäivänä saisi sitten piirtää karkin listaan ja vaikka valita mieleisensä, muina päivinä ei karkkia osteta ja listassa pitäydyttäisiin muutenkin. Tehkää kauppareissuista yhteinen hauskajuttu, aikaa kuluu varmasti vähän enemmän mutta kitinää syntyy vähemmän. Uhmaikäisen kanssa taistelu on varmasti rankkaa mutta nyt kun pidät tiukat rajat niin saat kiittää tahdonvoimaasi myöhemmin :)!

Niin tässähän se on tullut jo aiemmin, mutta itse olet ongelmasi aiheuttanut. Lapsi kitisee koska tietää aina saavansa jotain herkkuja kun annat periksi.

Tee ostoslista ja sano lapselle, ettei esim. karkkia voida ostaa, kun se ei ole listalla. Vaikka lapsi ei osaa lukea, anna sen silti pitää listaa kädessä, näin yhdessä suoritatte tarvittavat ostokset. Kun ipana tuntee itsensä tärkeäksi ja sillä on tekemistä, ei ole aikaa/ tarvetta vinkumiseen.

Yök 4-5-vuotiaat on just tuollaisia.

Kysy lapselta vaikka niin, että mitä hedelmiä hän haluaisi ja anna valita, otetaanko banaania, appelsiinia vai omenia.

Juttele etukäteen siitä, miten kaupassa toimitaan ja mitkä on periaatteet herkkujen ostoon.

Kehu, jos lapsi käyttäytyy hyvin.

Jos lapsi kitisee, anna kitistä. Vaikka huutaisi karkkien perään, anna huutaa. Ei se siihen kuole.

Huoh... älä osta sille lapselle niitä karkkeja/keksejä/mitälie jos huutaa. Itse olet tilanteen aiheuttanut selkärangattomuudella.

Oma 4-vuotias ymmärtää kun selittää miksi herkkuja ei osteta eikä ala väittää vastaan saatika vedä itkupotkuraivareita... ehkä poika on muutenkin outo, koska kun haluaa mennä katsomaan leluja kaupassa, hän tosiaan vain menee niitä katsomaan ja tulee pois ilman huutoa kun sanotaan että jatketaan matkaa.

Minä teen näin:

Kauppaan ei lähdetä väsyneinä eikä nälkäisinä.

Kerron lapselle että kaupassa ei juosta, kiukutella eikä häiritä muita. Jonossa seistään ja odotetaan. Pienet ostoskärryt hän saa ottaa jos edellinen kauppareissu on sujunut hyvin.

Kotona ennen lähtöä kerron myös että huonosta käytöksestä otan jonkun lelun pois. Ja niin olen myös tehnyt.

Kaikki kerrat ei tietenkään suju ihan mallikkaasti, mutta yhtään ainutta kertaa lapsi ei ole heittäytynyt lattialle, ei huutanut herkkujen perään tai muutenkaan käyttäytynyt haastavasti. Huonot hetket on olleet sitä kiipeilyä kassan päädyssä tai että hän on kärryineen kurvannut eri hyllyvälille kuin minä. Kipeänä hän on myös joskus vetkutellut ja vaan seisonut patsaana kun ei muka jaksa kävellä. Mutta erittäin harvoin ja helpolla olen päässyt.

Lapsi tykkää auttaa ja käytän hyväkseni sitä ominaisuutta. Hän avaa kylmäkaapin ovet ja ottaa jauhelihapaketin (kun saa luvan). Tavarat hän laittaa hihnalle ja kantaa jonkun hedelmäpussin kotiin. Ikää 4,5v.

Jos muu ei auta, niin älä ota lasta mukaan kauppaan. Käyt kaupassa vaikka ennen lapsen noutoa tarhasta, tms. Niin ja muista kertoa asia lapselle, että häntä ei otettu kauppaan mukaan, koska hän ei osaa käyttäytyä.

No jos joka kerta ostat jotain kuitenkin, niin lupaa asia jo kauppaan mennessä tai laita lapsi pohtimaan, minkä herkun tällä kertaa saa. Lapsi saa herkkuja saman verran kuin aikasemminkin, mutta ei huuda kaupassa yhtä paljon? Sitten jos alkaa huutaa tai vaatia jotain muuta, et niillä kerroilla osta sitä kertaalleen luvattua.

Meillä myös 4v lapsi ja teen itse niin, että ennen kauppaan menoa sovitaan että jos on kaupassa kiltisti ja tottelee niin saa esim. Tikkarin. Sitten mennään kauppaan ja kerään kärryihin ostokset ja lopuksi mennään hakemaan hänelle lupaamani tuote jos kauppa reissu on sujunut ilman ongelmia. Jos lapsi kitisee niin muistutan mitä ollaan sovittu ja että kitisemällä jää sekin saamatta. Toimii ainakin meillä. Saan itse keskittyä ostoksiin ja lapsellakin on mukavaa kun tietää että palkinto odottaa jos vaan on reipas. Samoin kerron selkeästi jo ennen kauppaan menoa, että tällä kertaa en aio tällä kertaa ostaa mitään herkkua ja siihenki lapsi on tyytyväinen sillä säännöt on selvät. Eikä palkinnon tarvitse aina olla herkkuja vaan voidaan sopia jotain muuta mistä lapsi tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Yök 4-5-vuotiaat on just tuollaisia.

Älä yleistä. Mulla on aina ollut lapset viikonloppuisin ja lomat puoliksi. Pari kertaa ovat yrittäneet mutta vähään on jäänyt. Pienempinä sanoin ettei ole karkkipäivä, turha vinkua. Nykyään saavat karkkirahaa niin ostavat itse karkkinsa.

Älkää lähtekö nälkäisinä kauppaan.

Itse olen välttänyt karkkihyllyjä, eli emme edes mene kyseisten hyllyjen ohi, niin ei tule mieleenkään.

En ole alusta astikaan ostanut karkkia, mutta kyllä meillä välillä syödään suklaata tai leivonnaisia jälkiruuaksi. Muistan välillä sanoa, että irtokarkit ovat myrkyllisiä, koska niissä on väri- ja lisäaineita.

Ota lapsi mukaan ruokatavaroiden etsintään (esim. Hedelmävaa'an napin painamista ja tarran laittamista) ja anna hänen välillä valita parista annetusta vaihtoehdosta "Otetaanko leikkelettä X vaiko Y tällä kertaa? Sinä saat päättää." Näin kokee tulleensa kuulluksi ja on mielekästä tekemistä.

Ota kauppaan mukaan retkituoli ja korvalappustereot ja anna tenavan kiljua.

Oma tenavani on kiljunut parhaimmillaan kolmatta tuntia kuin palosireeni.

1. Älä osta vaikka vinkuisi

2. Hyväksy lapsesi rasittava kehitysvaihe ja käy kaupassa esim. silloin kun lapsi on päiväkodissa.

4-vuotiaana tulee uhmakausi, jota ei tunneta yhtä hyvin kuin esim. 2v uhma ja eskariuhma. Meilläkin ennen hyvin käyttäytynyt poika heittäytyi aivan vauvaksi. Yhtäkkiä alkoi vinkumaan mm. leluja ja karkkeja kaupoissa. Juoksi keskellä marketin parkkipaikkaa. Heittäytyi lattialle. Ym ym . Vaikka koskaan ennen ei vinkunut ja vaikka vinkui niin ei tod. ostettu.

Nyt 5v ja edelleen aika-ajoin erittäin uhmakas. En ota kauppareissulle mukaan ollenkaan jos mahdollista. Ton kokosessa on jo voimaakin, sitä ei enää napata kainaloon tosta vaan niinkuin 2 v uhmis.

Toki kaikenmaailman tarrakalentereita ja osallistamista voi ja kannattaa yrittää. Mutta uhma on uhmaa ja joskus lapsen on vaan miteltävä niitä rajojaan.