Lue keskustelun säännöt.
Sinkkonen on väärässä
31.08.2017 |
Taas oli Helsingin Sanomissa juttu, jossa Sinkkonen julisti, että ero on aina kauhea asia lapselle ja paras on pysyä liitossa vaikka ei olisikaan niin kivaa, lasten takia pitää vanhempien tsemppailla. Juuri tällaisten viisauksien takia minunkin lapseni saivat sitten muutamia vuosia pitempään "nauttia" perhehelvetistä. Ero oli paras asia lapsillekin, mutta tyhmänä ja kilttinä kunnon naisena ajattelin että syy on varmasti itsessäni ja kun ollaan sellainen ylemmän keskiluokan perhe ja mies ei käy käsiksi, niin ei minulla varmaan ole oikeutta erota. Onneksi sitten kerran meni miehen ryyppäilyt ja riehumiset sen verran yli, että pystyin perustelemaan itselleni että on varmaan lastenkin etu jos erotaan. Nyt eron jälkeen elämä on harmonista ja lapset voivat paremmin. Sinkkonen voisi jo tulla nykypäivään, ihmiset eivät yleensä omaa itsekkyyttään ja turhaan eroa.
Kommentit (52)
Samaa mieltä.Ei ero lapselle kiva asia ole mutta kumpi on lapselle pienempi paha-ero ja kahdessa kodissa asuminen vai väkivaltaisessa kahden riitelevän aikuisen kanssa eläminen jossa saa olla koko ajan varpaillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi on kyse tahtomisesta. Sun mies ei enää tahtonut ja siksi liittonne kariutui. Ei se poista pois sitä ajatusta, että lapsille olisi ollut parempi jos miehesi olisi tahtonut jatkaa liittoanne ja sitoutunut muuttumaan.
sinkkoset vois pysyä siellä arkistokomerossaan
Itse asiassa Sinkkonen kylläkin on sitä mieltä että vanhempien välinen parisuhde on se mikä merkkaa.
Jos se on hyvä niin lapsellakin on hyvä, jos se on huono niin erotkaa MUTTA älkää siirtäkö lapsiin sitä huonoa parisuhdetta eli lapsen niskaan ei saa kaataa katkeruutta toista vanhempaa kohtaan. Päteen MOLEMPIIN vanhempiin....
Ja kyllä; parisuhde on tahdon asia MUTTA molempien pitää sitä haluta, ei riitä että vain toinen tahtoo....
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.Ei ero lapselle kiva asia ole mutta kumpi on lapselle pienempi paha-ero ja kahdessa kodissa asuminen vai väkivaltaisessa kahden riitelevän aikuisen kanssa eläminen jossa saa olla koko ajan varpaillaan?
Miten pitkään olet itse elänyt kahdessa kodissa? Harmittiko yhtään vaihtaa asumusta viikon välein, tai että välillä on juuri se tavara jota kaipaisit toisessa paikassa? Harmittiko pakata joka viikko? Tuntuiko kumpikaan "koti" oikeasti kodilta?
Suostuisitko itse tuollaiseen järjestelyyn? Jos et, niin miksi pakotat pienen lapsen kokemaan tuollaista juurettomuutta vanhempiensa huonojen valintojen vuoksi?
Jos jokun tuossa tilanteessa pitäisi kahden kodin väliä ravata niin niiden vanhempien, ei syyttömän lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas oli Helsingin Sanomissa juttu, jossa Sinkkonen julisti, että ero on aina kauhea asia lapselle ja paras on pysyä liitossa vaikka ei olisikaan niin kivaa, lasten takia pitää vanhempien tsemppailla. Juuri tällaisten viisauksien takia minunkin lapseni saivat sitten muutamia vuosia pitempään "nauttia" perhehelvetistä. Ero oli paras asia lapsillekin, mutta tyhmänä ja kilttinä kunnon naisena ajattelin että syy on varmasti itsessäni ja kun ollaan sellainen ylemmän keskiluokan perhe ja mies ei käy käsiksi, niin ei minulla varmaan ole oikeutta erota. Onneksi sitten kerran meni miehen ryyppäilyt ja riehumiset sen verran yli, että pystyin perustelemaan itselleni että on varmaan lastenkin etu jos erotaan. Nyt eron jälkeen elämä on harmonista ja lapset voivat paremmin. Sinkkonen voisi jo tulla nykypäivään, ihmiset eivät yleensä omaa itsekkyyttään ja turhaan eroa.
Ihmiset juuri eroavat itsekkyyden takia.
Ihmsiet myös seurustelevat täysin itsekkäistä syistä.
Kuinka monta kertaa olet oikeasti kysynyt lapselta että tykkääkö se seurustelukumppanistasi vai ei ja jos sanoo ei niin eroat siitä?
Älä ole tekevinäsi asioita lasten takia kun et sitä todellisuudessa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.Ei ero lapselle kiva asia ole mutta kumpi on lapselle pienempi paha-ero ja kahdessa kodissa asuminen vai väkivaltaisessa kahden riitelevän aikuisen kanssa eläminen jossa saa olla koko ajan varpaillaan?
Miten pitkään olet itse elänyt kahdessa kodissa? Harmittiko yhtään vaihtaa asumusta viikon välein, tai että välillä on juuri se tavara jota kaipaisit toisessa paikassa? Harmittiko pakata joka viikko? Tuntuiko kumpikaan "koti" oikeasti kodilta?
Suostuisitko itse tuollaiseen järjestelyyn? Jos et, niin miksi pakotat pienen lapsen kokemaan tuollaista juurettomuutta vanhempiensa huonojen valintojen vuoksi?
Jos jokun tuossa tilanteessa pitäisi kahden kodin väliä ravata niin niiden vanhempien, ei syyttömän lapsen.
TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan otti tunteisiin (nro 5) .Ilmoitin asiattomaksi.Vedä syvään henkeä ja rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.Ei ero lapselle kiva asia ole mutta kumpi on lapselle pienempi paha-ero ja kahdessa kodissa asuminen vai väkivaltaisessa kahden riitelevän aikuisen kanssa eläminen jossa saa olla koko ajan varpaillaan?
Onpa taas sisälukutaito kohdillaan, ESITÄ TARKALLEEN MISSÄ KOHTAA SINKKONEN SANOI VÄKIVALTAISEN PERHEEN OLEVAN HYVÄ ASIA JA SE TOINEN VAIHTOEHTO? -Aivan, ei missään, keksit sanoja toisten suuhun ja ammut niitä alas, kunnon vihervasemmistolainen mielisairas maailmankuva. Lue se juttu ensin, kommentoi sitten vasta, kun tiedät edes perusteet.
TUO ON KAIKKI SINUN KEKSIMÄÄ, VÄSYNYT FEMINISTILESBO KUN OLET.
KYLLÄ YDINPERHE, ISÄ, AITI JA LAPSET ON LAPSELLE PARASTA MITÄ VOI OLLA.
Tämä on hyvä kommentti. Nuo "tyypit" luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin lastenpsykiatri, jolla on tosi pitkä työkokemus erilaisista tilanteista.
Siinä yrittää tuo vain lepytellä huonoa omaatuntoaan haukkumalla Sinkkosta. Ja tämä toistuu jokakerta kun Sinkkoselta kysytään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkonen ei tarkoita mitään väkivaltaista parisuhdetta, kyllä sen nyt jokainen ymmärtää, ellei ole idiootti.
Numerolle 7:Ex oli väkivaltainen joka uhkasi tappaa mut (ja ikävä kyllä en ollut ennustaja joka olisi osannut arvata että näin hän tulee käyttäytymään) niin se että me vanhemmat olisimme vuoroviikoin lapsen kanssa kotona ja meillä molemmilla sinne avaimet olisi ollut mulle turvallisuusriski.Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko linkin tuohon juttuun? Tai vaihtoehtoisesti suoran lainauksen siitä kohdasta, jossa Sinkkonen sanoo, että väkivaltainenkin parisuhde on lasten kannalta parempi kuin ero?
Jos ns. arki toimii ja koti on turvallinen on minusta aivan järkevää pysyä yhdessä ja yrittää löytää se kipinä uudestaan tai vaikka sitten sovitusti "käydä vieraissa". Väkivalta, alkoholi ja muut sellaiset syyt ovat sitten asia erikseen. Enemmän ne lapset kärsii siitä, kun isi tai äiti pyörittää uutta hellua nurkissa ja julistaa ihkua uutta rakkautta koko maailmalle. Onnellisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta se miltä se tuntuu lapsesta pitäisi *aina* miettiä. Muutamia lähipiirissä sivusta seuranneena, voin sanoa että ei ole kaunista katsottavaa.
Esimerkkinä nainen joka erosi lapsensa isästä tämän ollessa 2-vuotias. Sen jälkeen niitä upeita elämän rakkauksia on ollut vuoden parin välein. Uuden ihanan kanssa muutetaan aina yhteen ja uusi ihana myös aina petetään ja sitten katkaistaan kaikki välit huolimatta siitä, että lapsi saattoi olla muodostanut hyvinkin läheisen suhteen isäpuoleen. Aivan järkkyä perseilyä ja valtapeliä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä miten Sinkkonen määrittelee hyvän-tarpeeksi hyvän parisuhteen? Missä se raja menee? Onko se just fyysinen käsiksi käyminen? Entä henkinen väkivalta-haukkuminen, uhkailu ym.Miten paljon voi sietää että se on lapselle kuitenki hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.Ei ero lapselle kiva asia ole mutta kumpi on lapselle pienempi paha-ero ja kahdessa kodissa asuminen vai väkivaltaisessa kahden riitelevän aikuisen kanssa eläminen jossa saa olla koko ajan varpaillaan?
Eihän Sinkkonenkaan kehoita jatkamaan väkivaltaista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Numerolle 7:Ex oli väkivaltainen joka uhkasi tappaa mut (ja ikävä kyllä en ollut ennustaja joka olisi osannut arvata että näin hän tulee käyttäytymään) niin se että me vanhemmat olisimme vuoroviikoin lapsen kanssa kotona ja meillä molemmilla sinne avaimet olisi ollut mulle turvallisuusriski.Ymmärrätkö?
Miksi teet lapsia miehen kanssa joka on väkivaltainen?
Ihan oma vika
Numero 17: Sulla on tuttava joka tekee näin ei tarkoita sitä että kaikki eronneet tekee näin.Sanoisin että olen nähnyt perheitä joissa homma toimii ja oon nähny perheitä joissa tapa millä väsyneet vanhemmat riitelee ja riehuu niin eipä ole kaunista katseltavaa sekään.
http://www.hs.fi/elama/art-2000005344389.html
Tässä tämä juttu, mistä ap teki aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
"Kasvoimme erillemme" lienee suurin yksittäinen selitys.
Sanon itsekin näin omasta liitostani. Kohdallani tarkoittaa: Mies alkoi juosta baareissa, kun lapsemme olivat molemmat vaippaikäisiä. Hän oli milloin kenenkin luona yötä, makseli vieraille naisille lahjoja, tuli kotiin potemaan krapulaa. Kun menin töihin, ja hänenkin piti osallistua arjen pyörittämiseen, hän sanoi viikon jälkeen että erotaan koska on paljon helpompaa hoitaa lapsia vain joka toinen viikko. Työmatkani oli siis 40 minuuttia, hänellä 10. Sen verran joutui tekemään enemmän. Joskus juna oli myöhässä niin joutui myös hakemaan lapset päiväkodista. Erosimme siitä hetkestä noin 5 vuotta eteenpäin, kun en enää jaksanut kuunnella sitä valehtelua ja olla ainoa aikuinen edes lasten takia. Ja ettei lapset kuvittele että tämä on hyväksyttävää ja ihanaa, normaalia perhe-elämää. Riitelimme aika paljon lopuksi, kunnes luovutin. Miesasiamies varmvasti sanoo, että mieheni masentui ja alkoi siksi juosta pakoon perhe-elämää hyvän alun jälkeen. Sanon heille: mies muuttui vastuuttomaksi, pikku hiljaa homma levisi ja levisi. Lopulta alkoi sotkea jo raha-asioita.
Kasvoimme erillemme, koska mitä se kenellekään kuuluu tarkemmin tietää. En ala lasten isääni haukkumaan tutuille. Kyllä he sen touhun näkivät muutenkin. Muille se ei mitenkään kuulu.
"Kasvoimme erillemme" lienee suurin yksittäinen selitys.