Puoliso kävi lähes kuoleman porteilla - muuttuiko mikään?
Voin sanoa, että alku kotona rauhallisempaa. Ilmeisesti kun sokkivaihe meni ohi, mennään samaa vanhaa kökköä. En tiedä, mikä hänet herättää välittämään muista ihmisistä. Liekö mikään.
Kommentit (4)
Mun mies sairastui aikoinaan maksakirroosiin ja lopetti sitten peräti vuodeksi ryyppäämisen. No, sen jälkeen onkin vedetty alkoa kaksin käsin ja eletään jokaista päivää niin kuin se olisi viimeinen. Ikävää katsoa vierestä, mutta eipä tässä oikein muuta voi. Tietää kyllä itsekin, että pitäisi lopettaa tai edes vähentää, ei vaan pysty.
Olen itse käynyt läheellä kuolemaa. ( emmekö kaikki ole läheellä sitä kokoajan? ) Melkein sanoisin että minusta on tullut itsekkäämpi. " tiedän" mitä tahdon vaikka kaikkea en tietenkään saa. Toisaalta katson puolisoa myös inhimillisemmin. Ihan kaikesta pienestä ei rähistä ja muutenkin tunnen ymmärtäväni häntä erilailla. Vaikka kyllä me riidellään edelleen joskus ja joskus ottaa sen naama päähän.
En koe että minua kokemus jalosti paremmaksi ihmiseksi. En kuntoile enkä syö terveemmin, en tee listaa niistä asioista mitä tehdä pitää. Mutta rennompi ote elämään on.
Up
Löytyi sivulta 400.
Kuka tietää konstin jolla saa 10 vuotta vanhat topicit etusivulle?
Älä vaan kerro enempää.