Haluaisin tehdä jotain sellaista, että minut muistettaisiin vielä pitkänkin ajan päästä, vaikka 100-200 vuoden
päästä kuolemastani tai vieläkin pitemmän ajan päästä. Siis tekisin jotain hyvää, josta minut muistettaisiin, en mitään pahaa. Mitä voisin tehdä? Jonkun kirjan voisin kirjoittaa, mutta en varmastikaan osaa kirjoittaa niin hyvää tai kuuluisaksi tulevaa kirjaa, että sitä luettaisiin vielä joskus vuonna 2265 tai koska sitten tuleekaan kuluneeksi 200 vuotta kuolemastani ja siihen aikaan ei ehkä taideta lukea kirjoja ainakaan sellaisessa versiossa, jossa on kannet ja lehdet.
Kommentit (9)
Taitaa olla vähän väärä lähtökohta kirjan kirjoittamiselle tuo. Ehkä kannattaisi miettiä jotain muuta.
Minäkin haluaisin, että minut muistetaan jostain hyvästä. Kenties historian tunneilla opiskeltaisiin, että mitäs mainiota minä teinkään. Se olisi hauskaa.
Ehkä vähän itsekästä? Mutta haittaako se? Elämässä pitää olla tavotteita. Olkoon se sit jokin merkittävä teko. Kukin tyylillään.
Teemu Virtanen kirjoitti:
päästä kuolemastani tai vieläkin pitemmän ajan päästä. Siis tekisin jotain hyvää, josta minut muistettaisiin, en mitään pahaa. Mitä voisin tehdä? Jonkun kirjan voisin kirjoittaa, mutta en varmastikaan osaa kirjoittaa niin hyvää tai kuuluisaksi tulevaa kirjaa, että sitä luettaisiin vielä joskus vuonna 2265 tai koska sitten tuleekaan kuluneeksi 200 vuotta kuolemastani ja siihen aikaan ei ehkä taideta lukea kirjoja ainakaan sellaisessa versiossa, jossa on kannet ja lehdet.
Opettele tekemaan posliiniesineita. Kaiverrat pohjaan nimesi ja mita muuta haluat. Sailyy tuhansia vuosia vaikka joku heittaisi ne tunkiolle.
Kärsivällisyydellä ja nöyryydellä saat rehellistä tunnustusta, ei kai voi enempää vaatia.
Verbaalisesti lahjakas osaa kirjoittaa kirjan, on vain oltava aihe. Mikä ihmisiä kiinnostaa, mikä itseäni kiinnostaisi, kuinka ihmiset selviytyvät vaikeista oloista, kuten köyhyydestä.
Taide tekee kuuluisaksi, ehkä ei onnelliseksi.
Jos yksikin ihminen muistaa mut vielä kymmenen vuoden päästä, on se mulle saavutus!
Vierailija kirjoitti:
Jos yksikin ihminen muistaa mut vielä kymmenen vuoden päästä, on se mulle saavutus!
Av:lla voi nousta noinkin vanha ketju. Jos tätä ei aina uudistella huonommaksi.
Minusta olisi hienoa, jos olisin elämän aikana saanut aikaan pieniä aaltoja, pieniä positiivisia tönäyksiä, joista olisi aiheutunut onnea ja iloa ja hyviä muutoksia. Tai jotka olisivat ehkäisseet isompia murheita. Enkä haluaisi olla niistä "kuuluisa", haluan olla varjossa ja onnellinen.
Muutamalla sanalla tai ilmeellä voi saada jotain paljon isompaa aikaan kuin kirjoittamalla merkityksellisen bestsellerin, joka tekee nimestä kuuluisan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi hienoa, jos olisin elämän aikana saanut aikaan pieniä aaltoja, pieniä positiivisia tönäyksiä, joista olisi aiheutunut onnea ja iloa ja hyviä muutoksia. Tai jotka olisivat ehkäisseet isompia murheita. Enkä haluaisi olla niistä "kuuluisa", haluan olla varjossa ja onnellinen.
Muutamalla sanalla tai ilmeellä voi saada jotain paljon isompaa aikaan kuin kirjoittamalla merkityksellisen bestsellerin, joka tekee nimestä kuuluisan.
Joo, laulussa sanotaan:
"Pihaan jäi vain jalanjäljet
Myös meistä jäljet toisiimme jää".
Joskus olen miettinyt että jäikö mitään jälkeä minusta, sellaista hyvää muistoa. Olisi hieno juttu, varmaan suurin saavutus minkä meikäläinen voi koskaan saavuttaa.
Kuule Teemu. Omalla nimellä av-palstalle kirjoittaminen oli sellainen teko, että tähän varmasti vielä palataan 200 vuoden päästäkin.