Ostatteko lastenlapsillenne vaatteita?

Kyllä me aina viemme jotain pientä lapsenlapsille, kun menemme heillä käymään. Useimmiten vaatetta, mutta myös kirjoja, leluja tmv.

Se on ongelma mitä veisi, siksi pitää kysyä leluista ja kirjoista etukäteen mitä heillä on. No, Legoja nyt aina voi viedä ja Brion leluja. Kuitenkin on kiva viedä lapsille jotain. Karamellia myös viemme mutta ne annetaan vanhemmille odottamaan karkkipäivää, eivätkä kinua niitä heti.

Silloin tällöin otan yhden tai kaksi lasta kauppaan mukaan ja saavat valita mieluisan lelun.

Ostan POP:n sisävaatteita ja yleensä Jonathanin haalareita, takkeja ja housuja. Hyvin on kelvannut.

Tuon ulkomailta mutta tiedän mistä miniä pitää ja kysyn aina mitä puuttuu. Tosin natiainen saa serkuiltaan tosi paljon joten ei välttämättä tarvitse niin paljoa. Näin syksyllä kysyn tarvitaanko haalaria ja viimeksi mieheni toi tuliaisina minikokoiset Doc Martensin pinkit Brookleet:)

Älkää ostako vaatteita, on inhottavaa tuntea syyllisyyttä asiasta jolle ei mahda mitään eli eri maulle. Vaikka omaan silmään näyttäisi samantyyliseltä, niin hankalaa se on osua nappiin. Minulla on ystäviä joilla on hyvälläkin maulla suotuja omia äiteja/anoppeja mutta harvoin onnistuvat hekään. Silloin vaatteiden osto on ok jos lapsi on mukana ja saanut valita ne oikeasti itse. Tästä harvoin voi harmitella koska jossain vaiheessa lapsi alkaa kuitenkin itse valitsemaan vaatteensa.

On myös hyvä muistaa, että joka kerta ei tarvitse viedä rahaa/tavaraa. Jatkuva vastaanottaminen voi alkaa tuntua ahdistavaltakin tai velvoittavalta. Tavaroitakin kertyy lapsiperheisiin helposti liikaa. Silloin tällöin pieni muistaminen on hyvä. Isommat avunannot kannattaa osoittaa niin, että sanoo vanhemmille suoraan: jos haluatte johonkin isompaan rahallista apua, niin meiltä voi pyytää kyllä. Ja jättää sitten siihen. Liian isojen summien tyrkyttäminen voi tuntua nimittäin myös ikävältä, kun ei kehtaa kieltäytyä mutta ei myöskään kehtaa niin isoja summia muuten vain vastaanottaa.

T. Miniä, tytär ja äiti kolmelle. Toivottavasti joskus myös mummo.

En osta vaatteita tai anna rahaa eikä ole tapana viedä karkkeja. Ostakoot vanhemmat itse sellaista, mikä miellyttää ja mihin on varaa. Karkit on pahaksi hampaille, niitä en suosi, mutta en osta hammasharjaakaan, koska se ei välttämättä soinnu pyyhkeiden väreihin. Olen sitä mieltä, että annan arvokkaintani ja katoavinta eli aikaani. Miniä yrittää vihjailla, että kyllä heille kelpaisi rahakin, mutta minusta on helpompaa olla antamatta. Ei jää kukaan kiitollisuudenvelkaa.

Niitä kaikkia ihania lastenvaatteita voi ostella ja sitten myydä lastenvaatekirppiksillä vähänkäytettyinä, vaikka ne on käyttämättömiä. Kyllä sieltä aina on ostaja löytynyt söpöille kengille ja ihanille haalareille.

En osta. Villasukkia neulon silloin, kun niitä pyytävät.

Isovanhemmat. Jos haluatte jotenkin tukea/ muistaa lastenne perheitä ja lapsenlapsia, niin avatkaa lapsille harrastustili kun he ovat vielä pieniä, jos tuntuu ettei vanhemmat ole kauhean innoissaan lelu- ja vaatelahjoista.

Omat lapseni ovat nyt tulleet siihen ikään, että harrastukset oikeasti maksaa paljon ja on kyllä käynyt mielessä, että miten kehtaisi pyytää apua isovanhemmilta lasten harrastusten tukemiseen rahallisesti. Pystytään kyllä itsekin maksamaan, mutta onhan se aina jostain muusta pois.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat. Jos haluatte jotenkin tukea/ muistaa lastenne perheitä ja lapsenlapsia, niin avatkaa lapsille harrastustili kun he ovat vielä pieniä, jos tuntuu ettei vanhemmat ole kauhean innoissaan lelu- ja vaatelahjoista.

Omat lapseni ovat nyt tulleet siihen ikään, että harrastukset oikeasti maksaa paljon ja on kyllä käynyt mielessä, että miten kehtaisi pyytää apua isovanhemmilta lasten harrastusten tukemiseen rahallisesti. Pystytään kyllä itsekin maksamaan, mutta onhan se aina jostain muusta pois.

Näin isovanhempana on pakko kysyä, että meilläkö se ei ole pois jostain muusta? Omat lapset oli aikoinaan ilmaisissa harrastuksissa, joten jos ne ei kelpaa lapsenlapsille, niin en minä aio maksuihin osallistua miettimällä, että jätänkö ostamatta sydänlääkkeet vai talvisaappaat.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat. Jos haluatte jotenkin tukea/ muistaa lastenne perheitä ja lapsenlapsia, niin avatkaa lapsille harrastustili kun he ovat vielä pieniä, jos tuntuu ettei vanhemmat ole kauhean innoissaan lelu- ja vaatelahjoista.

Omat lapseni ovat nyt tulleet siihen ikään, että harrastukset oikeasti maksaa paljon ja on kyllä käynyt mielessä, että miten kehtaisi pyytää apua isovanhemmilta lasten harrastusten tukemiseen rahallisesti. Pystytään kyllä itsekin maksamaan, mutta onhan se aina jostain muusta pois.

Tuokin kannattaa kysyä vanhemmilta aina, mikä olisi sopiva tapa auttaa. Sillähän se selviää. Kaikki ei sovi kaikille perheille. Jotkut esim haluavat opettaa lapsille, että valitaan yksi pysyvä harrastus johon satsataan - mummon harrastustili voi luoda silloin turhia riitoja. Ja sitten tulee myös tasapuolisuuskysymys - ollaanko valmiita tukemaan kaikkia lapsia yhtä tasapuolisesti tuossa muodossa.

Siis ihan esimerkkinä, itse mielellään otan isovanhemmilta apua harrastuksiin. Mutta tarkoitan vain, että joka perheellä on omat periaatteet sen suhteen millaista apua vastaanottavat. Siksi olisi aina tärkeää kysyä, miten voi auttaa.

Aikanaan anoppi toi 2-vuotiaalle pojalleni kirpputorilta ostetut shortsit kokoa 150cm.

Laitoin eteenpäin samantien, epäilen vahvasti että kymmenen vuotta myöhemmin poika ei olisi suostunut niitä käyttämään.

Mutta aina pitää halvalla ostaa ja kasvunvaraa olla..

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat. Jos haluatte jotenkin tukea/ muistaa lastenne perheitä ja lapsenlapsia, niin avatkaa lapsille harrastustili kun he ovat vielä pieniä, jos tuntuu ettei vanhemmat ole kauhean innoissaan lelu- ja vaatelahjoista.

Omat lapseni ovat nyt tulleet siihen ikään, että harrastukset oikeasti maksaa paljon ja on kyllä käynyt mielessä, että miten kehtaisi pyytää apua isovanhemmilta lasten harrastusten tukemiseen rahallisesti. Pystytään kyllä itsekin maksamaan, mutta onhan se aina jostain muusta pois.

Minä olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun mennään parisuhteeseen ja aletaan hankkia lapsia, lapsuudenkodista ei enää tarvita rahaa. Voin toki auttaa, jos jokin yllättävä hätätilanne tulee. Asioihin, jotka ovat tiedossa hyvissä ajoin etukäteen (kuten lasten tulevat harrastukset), vanhemmat voivat itse alkaa säästää ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat. Jos haluatte jotenkin tukea/ muistaa lastenne perheitä ja lapsenlapsia, niin avatkaa lapsille harrastustili kun he ovat vielä pieniä, jos tuntuu ettei vanhemmat ole kauhean innoissaan lelu- ja vaatelahjoista.

Omat lapseni ovat nyt tulleet siihen ikään, että harrastukset oikeasti maksaa paljon ja on kyllä käynyt mielessä, että miten kehtaisi pyytää apua isovanhemmilta lasten harrastusten tukemiseen rahallisesti. Pystytään kyllä itsekin maksamaan, mutta onhan se aina jostain muusta pois.

Minä olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun mennään parisuhteeseen ja aletaan hankkia lapsia, lapsuudenkodista ei enää tarvita rahaa. Voin toki auttaa, jos jokin yllättävä hätätilanne tulee. Asioihin, jotka ovat tiedossa hyvissä ajoin etukäteen (kuten lasten tulevat harrastukset), vanhemmat voivat itse alkaa säästää ajoissa. 

Näin minäkin ajattelen, ja siis olen äiti. Kokisin lähinnä tuollaisten harrastustilien perustamisen jokseenkin tunkeilevana/liian omapäisenä. Toki asia erikseen, jos tämä on vanhemmille ja isovanhemmille ok. Minusta harrastukset, isommat tarvikkeet ja jopa ulkovaatteiden hankinnat ovat sellaisia mitkä vanhemmat hoitavat pääsääntöisesti.

Älkää siis huoliko isovanhemmat, suurimmalle osalle vanhemmista merkittävintä on aika mitä annatte ja toki kohtuudella tuodut pienet lahjat myös ilahduttavat. Liika on aina liikaa, mutta ilmankin lahjuksia voi tulla!