Mitä tehdä ilkeälle lapselle?
Ei ole nyt erityislapsi kyseessä. Ihan tavan 5 v poika. Mahdottoman ilkeä pikkusiskolleen ja meille vanhemmille.
Kommentit (12)
Luunappi, aresti, jopa siivouskomeroon lukitseminen on auttanut meillä. Joulun tullen kannattaa puhua että pukki ei tuo mitään.
Vika on nyt jossain muualla kuin lapsessa.
Perheneuvolaan yhteys, ja sinne sitten puhutaan totta omista tekemisistä, huomioimisista ja vaikeuksista(esim. alkon käyttö) eikä valehdella.
Mun siskon samanikäinen poika oireilee ilkeydellä isän alkoholinkäytöstä johtuvia riitoja, eriluontoisen pikkusisaruksen saamaa positiivista huomiota(jota hän siis ei saa kun on ilkeä lapsi) sekä rajattomuutta.
Kun riittävä uni, ravitseva ruoka, päivärytmi, huomioiminen(ei siis vnhemmille pelkkää kännyn kanssa pelaamista) väsyttävä liikunta luonnossa, ja älylaitteettomuus koko perheessä on kunnossa, ja poika on edelleen ilkeä, alkaa vika löytymään lapsesta itsestään.
Lisätään hyvää kohtelua lasta kohtaan. Vähennetään toleranssia huonoa käytöstä kohtaan.
Usein huono käytös lisääntyy pikuhiljaa, etenkin pikkusisaruksen tultua, vanhempien huomion kiinnittyessä nuorempaan lapseen. Isompi kokee ettei saa huomiota, tulee kurja olo, käyttäytyy huonosti ja testailee miten saa huomiota kuinka pitkälle voi mennä. Vanhemmat vastaavat kiukulla -> lapsi kokee yhä varmemmin ettei hänestä pidetä, huono olo ja käytös lisääntyy.
Kiukusta huolimatta, vanhempien annettava ensiapuna ekstra-annos huomiota ja rakkautta. Jatkossa muistettava pitää huoli sitä että lapsi tietää olevansa rakastettu. Saman aikaisesti huonolle käytökselle nollatoleranssi. Jokainen tapaus käsitellään rauhallisesti mutta juurta jaksain. Miksi teit noin? Miten olisi pitänyt tehdä? Miten ensi kerralla onnistutaan paremmin? Anteeksipyyntö ja aito sovinto. Halaus ja hymy loppuun.
Lapsi oppii lopulta välttämään huonoa käytöstä vähintään jottei joudu käymään tätä aikaa vievää ja etenkin leikkien odottaessa ärsyttävää prosessia läpi.
Lunappi, ensin toki uhkaat että luunappi tulee jos jatkat. Sit jos sekään ei auta niin uhkaat tukistamisella, ja toteutat sen jos uhkaamisella ei lopu. Pitää sitten olla johdonmukainen ja toteuttaa uhkauksensa mikäli uhkaa jollain. Selitä kun rauhoittuu mistä käytöksestä rangaistus tuli. Jos tälle linjalle lähdet niin pitää jatkaa samalla linjalla (niin kauan kunnes on niin vanha ettei tehoa). Muista myös kertoa että miten hänen odotetaan käyttäytyvän ja mikä on kivaa käytöstä eli miten voisi toimia toisin.
Kannattaa ihan alkajaisiksi lähteä siitä, että kaikki mahdolliset ongelmat johtuvat yksinomaan lapsen ilkeydestä. Toimii myös puolison kanssa hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Lisätään hyvää kohtelua lasta kohtaan. Vähennetään toleranssia huonoa käytöstä kohtaan.
Usein huono käytös lisääntyy pikuhiljaa, etenkin pikkusisaruksen tultua, vanhempien huomion kiinnittyessä nuorempaan lapseen. Isompi kokee ettei saa huomiota, tulee kurja olo, käyttäytyy huonosti ja testailee miten saa huomiota kuinka pitkälle voi mennä. Vanhemmat vastaavat kiukulla -> lapsi kokee yhä varmemmin ettei hänestä pidetä, huono olo ja käytös lisääntyy.
Kiukusta huolimatta, vanhempien annettava ensiapuna ekstra-annos huomiota ja rakkautta. Jatkossa muistettava pitää huoli sitä että lapsi tietää olevansa rakastettu. Saman aikaisesti huonolle käytökselle nollatoleranssi. Jokainen tapaus käsitellään rauhallisesti mutta juurta jaksain. Miksi teit noin? Miten olisi pitänyt tehdä? Miten ensi kerralla onnistutaan paremmin? Anteeksipyyntö ja aito sovinto. Halaus ja hymy loppuun.
Lapsi oppii lopulta välttämään huonoa käytöstä vähintään jottei joudu käymään tätä aikaa vievää ja etenkin leikkien odottaessa ärsyttävää prosessia läpi.
Tämä pitäisi kehystää huoneentauluksi kaikkiin perheisiin, joissa esikoisen kanssa ongelmia. Been there, done that. Kaikki hyvä (ja huono) huomio, minkä lapselle annat, tulee satakertaisena takaisin, jos ei nyt niin myöhemmin.
Nyt meille tulossa kolmas lapsi, joten taas ajankohtaisia asioita.
Katsokaa friin dokumentteja niin jää kylmät väreet kun hiljan oli dokkari perheestä ja vanhemmat avautuivat 25v ainoan kerran poikansa tuomion jälkeen.
Poika syntyi normaaliin perheeseen ja perheeseen syntyi vielä tyttö ja poika. Vanhin oli pienestä pitäen "erikoinen". Kiusasi aina nuorempiaan ja kasvettuaan käytös vaan pahentui, yritti kuristaa jne... mikään kasvatus tai lääkäri ym ei tehonnut ja vanhemmat olivat ymmällään. Toruminen ja oikean ja väärän erottamisen kasvatus valui ohi kuin vesi hanhen selästä. Tunteeton lapsi.
Aikuistuttuaan aloitti tuhopolttosarjat ja sai niitä tehtyä pitkään ennen kuin jäi kiinni. Osin vanhempiensa ansiosta jäi kiinni kun vanhemmat tajusivat totuuden. Poika sai yli 100 vuoden vankilatuomion. Vanhemmat uskovaisia ja pojan tuomion jälkeen kaikki ystävät hävisivät. Surullista ja traagista. Ei ole ainoa pysäyttävä dokumentti friiltä, jossa oma perheenjäsen osoittautuu paholaiseksi, eikä sille voi mitään. Äidin rakkaus on rajaton ja hän vakuutti rakastavansa poikaansa vaikka oli sellanen kuin oli.
Suomessakin täytyy olla ihmisiä, jotka ovat jo syntyessään saaneet luonnevian. En halua maalata piruja, enkä tarkoita tämän kertomisella sitä, että lapsesta saattaa kehittyä paha ja kasvaa pahemmaksi, mutta tuli vaan mieleen mitä voi olla kenen tahansa kohdalla ja mitä kehittyy ajan kanssa.
Ko dokkari tuli näköjään eilen illallakin uusintana n klo 23. Murhaaja kotonani.
Huuda kunnolla, niin että lattia tärisee. Johan alkaa oppimaan. On se nyt perkele jos niitä pentuja ei tuossa iässä saa kuriin, miten sitten jatkossa?