Miten itsetunto voi parantua terapiassa?

Terapia auttaa, koska saat uusia näkökulmia tarkastella asioita.Voit toki lukea myös itse tarjolla olevaa kirjallisuutta aiheesta.

Terapia antaa uuden näkökulman niihin armottomiin, epäystävällisiin tunteisiin itseä kohtaan.

Vaikka nyt tunnistatkin että sisäinen puheesi itsestäsi heikentää itsetuntoasi, on eri asia todella tajuta asia niin että se nälviminen alkaa karmia niin että alat muuttaa suhtautumistasi itseesi, kuin ihmetellä "näin ei kannattaisi tehdä, miksi oikein teen näin?"

Joskus huonon itsetunnon takana on häpeä joka pitää terapiassa käsitellä päästääkseen siitä irti.

Pitää ottaa vastaan on epätäydellisyys. Vaikka ottaa vastaan kipu siitä että oma vanhempi ei tykännyt eikä hyväksynyt. Damn you autocorrect, oma epätäydellisyys. Vanhemman rakkaudettomuuden myöntäminen sattui minulla tosi paljon kun myönsin sen itselleni. Samoin kuin sen että saattoi olla että olin ärsyttävä mukula. Mutta mullakin on oikeus viedä tämä neliömetri maapallosta jolla elän siitä huolimatta miten bashka olen, kunhan vain en yritä vahingoittaa ketään. Mulla on oikeus olla ihan surkee mukula ja elää ja saada rakkautta. Tämä oman epätäydellisyyden hyväksyntä auttoi niin paljon enemmän kuin yritykset vakuutella itselleen että kylläpäs olin rakastettava ja ihastuttava lapsi. No en ollut, vaan luultavasti ärsyttävä. So sue me!

Lue Liisa Keltinkangas-Järvisen Tunne itsesi Suomalainen.

En osaa sanoa miten mutta mulla ainakin auttanut huimasti! Kaksi vuotta terapiaa nyt takana ja ennen pidin itseäni maailman rumimpana ihmisenä. Olin varma etten kelpaa kellekkään. Nyt olen tajunnut että enhän mä nyt niin ruma olekkaan ja varmasti saisin vaikka kenet, olen vaan itse pirun nirso.

Up

Et sinä parannukaan terapiassa, vaan saat keinot pystyä kehittämään itsetuntoasi.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä parannukaan terapiassa, vaan saat keinot pystyä kehittämään itsetuntoasi.

Millaisia keinoja esim?

Terapiassa sinulle ehkä avautuu miten itse voit vaikuttaa ajatuksiisi ja tunteisiisi niin että uskot enemmän itseesi. Siihen että pystyt ja osaat.

Se on itsetuntemus.

Toki ymmärryksen laajentuessa voi itsetuntokin kohentua.

Miltä tuntuu, kun on hyvä itsetunto? Miltä tuntuu ajatella hyvää itsestään ilman tarvetta heti pään sisällä muistuttaa, että et sinä mitään ole, kukaan ei rakasta sinua? Miltä tuntuu viihtyä itsensä kanssa sen sijaan, että ahdistuu ja pelkää olla yksin?

Näitä tulee pohdittua, kun olen terapiassa ja se tulee syvenemään. Hyvä, terve itsetunto on jotain yhtä abstraktia kuin onnellinen perhe. Kaikki siitä puhuu, mutta minkäänlaista omaa kosketusta sellaiseen ei ole, niin ei osaa hahmottaa, että mikä olisi ns. normaalia.

Vierailija kirjoitti:

En kestä enää itseäni kun koko ajan koen että musta ei ole mihinkään vaikka tiedän että voisi olla jos uskoisin itseeni. Pää vaan sanoo toisin.

Sileen että  oppii hyväksymään omat puutteensa ja oppii mitä itsessään pystyy vielä kehittämään. Lopeta itsesi vertailu muihin.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu, kun on hyvä itsetunto? Miltä tuntuu ajatella hyvää itsestään ilman tarvetta heti pään sisällä muistuttaa, että et sinä mitään ole, kukaan ei rakasta sinua? Miltä tuntuu viihtyä itsensä kanssa sen sijaan, että ahdistuu ja pelkää olla yksin?

Helvetin hyvältä.

Näin parin vuoden terapian jälkeen. Ennen se oli täysin käsittämätön ajatus mullekin, en saanut siihen mitään kosketusta, että miltä voisi tuntua, jos tuntuis hyvältä ja olis hyvä olla itsessään.

Kiitos vastauksesta! ❤Toivon todella olevani joskus samassa tilanteessa ja katsovani taaksepäin, että onneksi en ole enää tuossa.

Häpeä ja menneisyyden ikävien tapahtumien käsittely parantaa itsetuntoa. Häpeä ruokkii vain itseään.

Ei ole itsestäänselvää, että itsetunto paranee terapian myötä...

Ei minua ole auttanut ja totean kun pääsen jaloilleen taas uusi kivi vastassa ne jotka jaksaa varmaan saa avun minä olen luovuttanut. Antaa virran viedä ei tästä lehmistä ole mihinkään hullun leima lopun ikää sama mitä yrittää ei se kelpaa muille jos itselleni se kelpaisi.(