Mitä ajattelisit, jos lapsesi opettaja olisi ollut pari kuukautta psykiatrisella osastolla kesällä?

Ajattelisin, että hyvä kun on hakenut apua ongelmiinsa.

Vahvistaisi vain käsitystäni siitä millaista on työ teinien kanssa tänäpäivänä.

Mitä ajattelisit jos arvauskeskuslääkäri olisi ollut psykiatrisella osastolla pari kuukautta ja päässyt vapaaksi sieltä juuri päivää ennen kuin tulit sen vastaanotolle? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelisit jos arvauskeskuslääkäri olisi ollut psykiatrisella osastolla pari kuukautta ja päässyt vapaaksi sieltä juuri päivää ennen kuin tulit sen vastaanotolle? 

Ihan eri asia. Terkkarilääkärin työ ei ole kasvattaa ja näyttää esimerkkiä.

Että hän on ollut varmaan sen tarpeessa ja on hyvä, että on hakenut itselleen tarvitsemaansa apua. Opettajatkin ovat ihmisiä ja sairasloman päätteeksi he palaavat samalla tavalla työhönsä sen päätteeksi. Rehtori ja työterveys ovat varmasti myöa huolehtineet, että opettajalla on nyt kaikki kunnossa.

Psykiatriselle voi päätyä monesta syystä. Ei se sen kummempi osasto ole, kuin muutkaan osastot.

Hyvä että saanut apua ongelmiinsa. Kaikilla on ongelmansa, toiset pitää niitä paremmin ja toisten ongelmat voi olla suurempia kun toiset. Ihminen hänkin on. Ollaan ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan niin meillä on mukavampaa.

Niin,mitä sitten ? Eikö sinunkin olisi aika tulla tälle vuosituhannelle !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelisit jos arvauskeskuslääkäri olisi ollut psykiatrisella osastolla pari kuukautta ja päässyt vapaaksi sieltä juuri päivää ennen kuin tulit sen vastaanotolle? 

Ihan eri asia. Terkkarilääkärin työ ei ole kasvattaa ja näyttää esimerkkiä.

Onko diagnoosien tekeminen sitten yksinkertaisempaa ja ennen kaikkea vastuuttomampaa? 

Rankka työ

Psykiatrinen osasto ei muuten ole vankila, eli sieltä ei vapauduta. Sieltä kotiudutaan, kuten muiltakin sairaaloiden osastoilta. On toki olemassa ns. pakkohoito, mutta kaikki eivät ole sen vuoksi hoidossa ja jos opettaja sellaisen syyn takia olisi, ei hän luultavasti olisi niin nopeaa takaisin työelämässä. Burn out, lapsen tai puolison kuolema, masennuskausi... onhan näitä syitä, jotka varsinaisesti eivät ole mielenterveyshäiriöitä saatikka vakavia sellaisia.

Normimaikka.

Kai hän lomansa saa pitää? Vai joutuuko suoraan töihin nyt?

KANNATTAA TEHDÄ PENSKOJA! :))))

Mietittyttäs se syy miksi on sinne joutunut/"päässyt".Eli ajattelen niin että jos on kokenut jonkin yhtäkkisen traumaattisen kokemuksen esim.lähiomaisen odottamaton kuolema niin shokki ja vaikeus jatkaa ns.normaalia elämää on terve reaktio tuollaiseen tilanteeseen.Elämässä voi tulla vastaan monia erilaisia tilanteita joissa ihmisen sietokyky ylittyy ja on nimenomaan tervettä reagoida siihen.

voi voi, ap, onpa sinulla lapsellisia mietteitä psykiatrisesta hoidosta tai mielenteveysongelmista. Ihan hyvä vaan että tuleekin esille miten ne on aivan arkipäiväisiä asioita ja joka toinen niistä kärsii elämänsä jossakin vaiheessa. Voi olla vaikka paha burn out eikä kotona ole mahdollisuutta lepoon, tai syvä työuupumus, masennus, joku lääke tai sen aloittaminen jne. Ihan tavallisia arkipäiväisiä asioita. Vaikka bulimia tai anoreksia. Hyvä että näet miten normaaleja ongelmia ne on. 

ap itse olisi hoidon arvoin tarpeessa, noin ahtaalla elämänkatsomuksellaan. Aikaa varaamaan vaan !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelisit jos arvauskeskuslääkäri olisi ollut psykiatrisella osastolla pari kuukautta ja päässyt vapaaksi sieltä juuri päivää ennen kuin tulit sen vastaanotolle? 

Ihan eri asia. Terkkarilääkärin työ ei ole kasvattaa ja näyttää esimerkkiä.

Onko diagnoosien tekeminen sitten yksinkertaisempaa ja ennen kaikkea vastuuttomampaa? 

Se diagnoosin tekeminen perustuu kuitenkin järkeilyyn ja ajatteluun, jotka kyllä sujuvat mt-kuntoutujaltakin jos nyt ei ole suoraan psykoottinen. Sen sijaan oppilaiden tarvitsema vuorovaikutus ja hoiva ovat huomattavasti herkempiä prosesseja, jotka häiriintyvät herkemmin siitä että opettaja ei ole tasapainossa.

Ajattelisin, että on mahtanut ollut raskasta hänellä. Sekä sitä että onpa hyviä että hakija apua. Taustalla voi olla mitä vaan henkilökohtaiseen elämään liittyvää kriisiä, tai sitten ihan töistä johtuvaa. Ei ole helppoa olla opettaja tänä päivänä. Lapset ja teinit osaavat olla joskus hyvinkin rasittavia. En ihmettele yhtään jos pelkästään työn vuoksi nuppi sekoaa. Raskasta..:/ eikä ole nykypäivänä edes koululla kunnon keinoja puuttua lasten huonoon käytökseen. Varsinkin, jos vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai muuten vaan epäonnistuneita..

Vierailija kirjoitti:

voi voi, ap, onpa sinulla lapsellisia mietteitä psykiatrisesta hoidosta tai mielenteveysongelmista. Ihan hyvä vaan että tuleekin esille miten ne on aivan arkipäiväisiä asioita ja joka toinen niistä kärsii elämänsä jossakin vaiheessa. Voi olla vaikka paha burn out eikä kotona ole mahdollisuutta lepoon, tai syvä työuupumus, masennus, joku lääke tai sen aloittaminen jne. Ihan tavallisia arkipäiväisiä asioita. Vaikka bulimia tai anoreksia. Hyvä että näet miten normaaleja ongelmia ne on. 

ap itse olisi hoidon arvoin tarpeessa, noin ahtaalla elämänkatsomuksellaan. Aikaa varaamaan vaan !

Mistä sä oikein päättelet, mitä ap ajattelee psykiatrisesta hoidosta? Eihän hän kirjoittanut aloitusviestiin omia näkemyksiään laisinkaan. Hänhän saattaa itse olla kyseinen opettaja.

Ajattelen, että onpa ollut hyvä tuuri, kun noin pitkän hoitojakson on saanut. Siskoni kotiutettiin pari vuotta sitten osastolta parin viikon hoidon jälkeen ja hän tappoi itsensä heti seuraavana päivänä.

Mistä sait tietää, ellet ole ko. ope?