Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen vanhemmuus
Ihmetellen
26.08.2017 |
Nyt sohaisen muurahaispesään, arka aihe. Sohaisen kuitenkin, sen verran tämä mietityttää.
Kehitysvammaisuus ja vanhemmuus.
Kehitysvammainenkin haluaa olla vanhempi ja hoivata omaa pienokaistaan. Se on kaikille yhtäläinen oikeus. Tajuan sen ja olen samaa mieltä.
Kun ihminen itsekin tietää olevansa kehitysvammainen ja erilainen ja ymmärtää, että tarvitsee apua ja sitä mielellään vastaanottaa ja pyytääkin, niin lapsen elämä on minun mielestä aika hyvin turvattu ja lapsi saa tukea, etenkin jos lapsikin on kehitysvammainen. Tunnenkin yhden sellaisen perheen ja molemmat kehitysvammaiset vanhemmat hoitavat lastaan hyvin ja rakkaudella. Lapsikin on kehitysvammainen ja perhe tietää rajoitteensa ja saavat tukea. Äiti on sterilisoitu omasta tahdostaan, kun ymmärtää, että seuraava pienokainen saattaisi olla pahemminkin kehitysvammainen.
Mutta sitten. Tässä on yksi perhe, jossa vanhemmat niinikään ovat kehitysvammaisia. Lapsiakin siunaantunut useampi. Vanhemmat ovat käyneet kehitysvammaisille tarkoitetut koulut ja lasten koulunkäyntiä on helpotettu. Silti omaa kehitysvammaa ei ymmärretä. Suuna päänä ovat puhumassa ja pätemässä ja heidän lapsensa ovat mitä älykkäimpiä. Siis vanhempien mielestä. Lapsille on tarjottu enemmänkin apua ja tukea, mutta vanhemmat suuttuneet moisista, eihän heistä kellään ole mitään vikaa. Päinvastoin. Hehän ovat parempia kuin muut.
Miten voi olla, ettei ymmärretä omaa ja lasten tilannetta, vaikka heille on asioista puhuttu ja vaikka ovat itsekin avustettuna koulunsa käyneet? Lapset käyttäytyvät silmiin pistävästi eri tavalla kuin muut. Mm. sylkevät vieraiden päälle ja kahmivat toisten kaapeista ruokaa ja tavaraa vanhempien nauraessa vieressä. Puhuvat epäselvästi. Kehitysvammaisuus näkyy pakkoliikkeinä ja muutoinkin niin vanhemmissa kuin lapsissakin.
Voi sitä hetkeä, kun itse joutuu heidän kanssaan tekemisiin ja katsomaan sitä touhua ja varoittamaan omia lapsia olemaan varpaisillaan, kun ikinä ei tiedä mitä saa päälleen. Räkää tai suoranaista kettuilua.
Nyt joku miettii, miksi ollaan tekemisissä ja mitä asia minulle ylipäätään kuuluu. Hirveästi en tietenkään voi paljastaa, mutta tunnemme siis toisemme ja asumme lähekkäin ja erään tuttavan kautta tiedän vanhempien taustoista. Lapset saman ikäisiä.
En oikein pointtiakaan tiedä tässä kirjoituksessani. Ehkä se, miten ihminen ei ymmärrä omaa ja lastensa tilannetta ja siten entisestään pahentaa asioita. Kunpa joku ammattilainen joskus heille sanoisi, että he ovat kehitysvammaisia ja tarvitsevat apua. Ehkä on sanonutkin. Tosin voisin kuvitella, että nämä kehitysvammaiset ovat ovet paukkuen lähteneet pois.
Heidän tapauksessaan lasten saaminen ei ehkä ole ollut kovin hyvä juttu. Ja tarkoitan tällä sitä, että avun tarvetta ei ymmärretä eikä hyväksytä. Lapset kasvavat ilman tukea maailmassa, jossa he luulevat olevansa kaikkivoipaisia ja oikean ja väärän eroa ei ymmärretä. Ainakin vanhemmat tukevat lapsiaan, kun opettavat heitä uskomaan itseensä ja paremmuuteensa. Se onkin ainoa hyvä puoli heidän tavassaan kasvattaa lapsiaan.
Täytyy jatkossakin vaan koettaa sulattaa tuo kaikki silloin, kun heidän kanssaan joutuu tekemisiin ja hyväksyä myös heidän erilaisuutensa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että itse joutuu sietämään ilkeilyä (he siis ovat parempia kuin muut) ja meidän ja muiden lapset varomaan heidän lasten arvaamatonta käytöstä.
Kommentit (30)
Tuo on hyvin yleistä perheessä, joissa on kehitysvammainen lapsi. Vanhemmilla ei edes tarvitse olla diagnooseja. Omalle lapselle tulee tavallaan sokeaksi, kun niitä ongelmia ei aina edes halua nähdä, sillä koko perheeltä vaaditaan voimavaroja muuttaa tilannetta. Silti itse sanon suoraan näissä tilanteissa oman kantani, usein saan haukut niskaani, sillä ihmisillä on lukuisia perusteluja miksi toimia niin kuin toimii, muuttamatta mitään itsessään.
Parasta vertaistukea on kuitenki puuttua epäkohtiin, kuin myötäelää jokaista tekoa. Kehitysvammaisen lapsen kasvua ja kehitystä pitää tukea niin paljon kuin mahdollista, se on lapsen oikeus.
Ei 7 vuotiaana pidä olla tutti suussa, (niin kuin erään puoli julkimon jälkikasvu) , vaikka olisi kehityksestä jäljessä, sillä tämä hidastaa mm. puheen kehitystä, mikä on suuri haaste monella lapsella. On myös mietittävä onko lapsen oikeuksien mukaista käyttää esim. hygieniahaalaria. Jos lapsi ei kykene liikkumaan on hänen silti saatava virikkeitä ja ulkoilua...
Lastensuojeluun voi olla tarvittaessa yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ei ole pakko olla tuon perheen kanssa tekemisissä, lasten ei tarvitse kestää toisen lapsen osalta huonoa käytöstä, oli syy siihen mikä tahansa. Kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa työskentely on näyttänyt hyvin, että näissä perheissä on suuria eroja, toiset haluavat kasvattaa lasta ja toiset menevät lapsen ehdoilla aivan liikaa.
Ap, oletko jotenkin onneton ja katkera??
Rohkaisen Sinua rukoilemaan viisautta näihin asioihin Jumalalta.
Jumalan on kaikki luonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi tekemisissä AP:n kuvaaman perheen kanssa mitenkään. Hoitakoon kun ovat hommanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerä alotus!
Myötähäpeä🙈🙈🙈
Perustelehan edes vähän.
Kehitysvammainen haluaa hoivata lasta ja siihen on oikeus. Velvollisuuksia ei sitten olekaan ja yhteiskunnan vika, jos ei lasten hoito suju. Nykyään kaikki menee tunteiden mukaan eikä ajatella asioita järjellä. Samaan aikaan kiistellään, voiko miehiin luottaa huoltajina koska lapsen kehitys häiriintyisi. Enemmän lapsen kehitys häiriintyy kehitysvammaisten kasvattamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sylkisi tms. lapseni päälle, se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta. Säästäkää nyt hyvät ihmiset lapsianne, varsinkin käytöstavoille (lieneekö jo vähemmistöä..) opetetut ja kiltit ovat täysin aseettomia tuollaisen edessä. Lapset uhrataan jotenkin kevyesti tänä yli suvaitsevaisuuden aikana, mutta sossuhommat kuuluvat muille. Jos pakko olla tekemisissä, niin omat lapset vaikka hoitoon siksi aikaa.
Ja miksi ihmeessä lapsensaantia pidetään jonain ihmisoikeutena, ei pitäisi olla näin. Itse olen lapseton, osittain sen takia etten ole missään vaiheessa edes harkinnut, koska en koe edellytyksiäni siihen tarpeeksi hyviksi.
"Tunnenkin yhden sellaisen perheen ja molemmat kehitysvammaiset vanhemmat hoitavat lastaan hyvin ja rakkaudella."
Ei se pelkkä rakastaminen riitä, vaan pitää olla vastuullinen ja turvallinen. Lapsi kasvaa ja sen tarpeet muuttuu. Miettikää nyt, jos kysyy kahdelta vähä-älyiseltä vanhemmelta mikä on politiikka tai ilmastonmuutos eikä vanhemmat tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikosta luulin, että kyse olisi siitä, että on kehitysvammaisen vanhempi.
Jokunen vuosi sitten oli ohjelma suomalaisesta rodunjalostuksesta ja kehitysvammaisten steriloinnista. Vaikka silloin homma meni pieleen epileptikkojen suhteen, niin minusta on melkoista jeesustelua pitää sitä linjaa epäeettisenä. Esimerkkitapauksessakin monilapsinen perhe eli kurjuudessa ja täysin muiden varassa, koska vanhemmat olivat molemmat lievästi kehitysvammaisia. Siihenkö olisi vielä pitänyt lisää lapsia työntää?
Usein nykyäänkin monia lapsia syntyy perheisiin, jossa on jos jonkinlaista ongelmaa. Kyllä esimerkiksi päihdeäitejä pitäisi velvoittaa ehkäisykapseliin tai sterilointiin ja kehitysvammaisille ihan sama asia. Vanhemmuuteen tarvitaan muutakin kuin kyky rakastaa. Mitä järkeä on tuottaa maailmaan lapsia, joiden vanhemmat eivät vanhemmuuteen kykene? Se on niin väärin lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokunen vuosi sitten oli ohjelma suomalaisesta rodunjalostuksesta ja kehitysvammaisten steriloinnista. Vaikka silloin homma meni pieleen epileptikkojen suhteen, niin minusta on melkoista jeesustelua pitää sitä linjaa epäeettisenä. Esimerkkitapauksessakin monilapsinen perhe eli kurjuudessa ja täysin muiden varassa, koska vanhemmat olivat molemmat lievästi kehitysvammaisia. Siihenkö olisi vielä pitänyt lisää lapsia työntää?
Usein nykyäänkin monia lapsia syntyy perheisiin, jossa on jos jonkinlaista ongelmaa. Kyllä esimerkiksi päihdeäitejä pitäisi velvoittaa ehkäisykapseliin tai sterilointiin ja kehitysvammaisille ihan sama asia. Vanhemmuuteen tarvitaan muutakin kuin kyky rakastaa. Mitä järkeä on tuottaa maailmaan lapsia, joiden vanhemmat eivät vanhemmuuteen kykene? Se on niin väärin lasta kohtaan.
Täysin samaa mieltä! Ylihumaanius on pahimpia virheitä yhteiskunnassa. En nyt ihan epileptikkojen, lukihäiriöisten tai kuulovammaisten sterilointia kannata, ja harvoin nuo vaikuttaa ihmisten henkisiin kykyihin, joita tarvitaan rakastamisen ohella. Onhan kuitenkin monilla kuuluisuuksilla tuo lukihäiriö ja ihan perheellisiä ovat.
Monilla kuuroilla on lapsia ja he kasvattaa niitä sillä tavalla, mihin kykenevät. Kyseenalaistan vain tuon sisäkorvaistuteen käytön, jota ei omalle lapselle haluta kuten jotkut suomenruotsalaiset eivät pidä siitä, jos lapsi on tekemisissä suomenkielisten kanssa. Cp-vamma ei välttämättä haittaa lasten kasvatusta eikä vamma periydy, vaikka se olisi molemmilla vanhemmilla. Toki kyseenalaistan, jos molemmat olisivat niin pahasti vammaisia, että tarvitsivat jokaisessa käytännön asiassa toisen apua. Olettaisin tuollaisissa tilanteissa olevien tiedostavan puutteensa, vaikka on varmaan normaaliälyisissä, mutta pahasti fyysisesti rajoitteisissa tunteilla ajattelevia ihmisiä.
Kehitysvammaisista ei koskaan olisi vanhemmiksi, edes tuen avullakaan. Tuettuna ammattilaiset hoitaa sen roolin ja lapselle tulee taatusti traumoja, kun ei vanhemmat kyenneet alentuneen älykkyysosamäärän takia henkistä puolta tukemaan. Sosiaalityöntekijältäkö vai mummoltako sitä selvitetään, mikä on ilmastonmuutos.
Eikö kehareille määrätä ehkäisyä, niin ei tarvitse yhteiskunnan olla kustantamassa heidän nukkeleikkejä. Säälittää niiden vanhemmat, kun joutuvat 18 vuotisen taakan jälkeen vielä hoitamaan lapsenlapsia, ja isovanhempina eivät pääse edes eläkepäiviään viettämään, kun pitää hoitaa pienellä älykkyydellä varustetun lapsensa lapsia.
Enpä tunne yhtään perhettä jossa vanhemmat olisivat kehitysvammaisia vaikka jostain syystä aika monta lapsiperhettä tunnenkin. Onko aloitus provo?
Perheessämme on kehitysvammainen lapsi. Emme ole vanhempina valinneet hänen vammaansa. Se surettaa meitäkin.
Se on aiheuttanut myös sen että emme paljon ihmisten ilmoilla liikuskele. Ei ole vanhemmallekaan helppoa jos lapsi ahdistuessaan esim. sylkee, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Meitä ja lastamme ei helpota millään tavalla ympäristön arvostelu tai edes se että lastamme pidetään huonosti käyttäytyvänä.
Niin ja lapsemme tosiaan on kehitysvammainen vaikka me vanhemmat emme ole. Meillä on korkeakoulututkinto, lapsemme ei koskaan tule läpäisemään tavallista peruskoulua.
Toivoisin että ketjun aloittaja kekittyisi iloitsemaan omista terveistä lapsistaan sen sijaan että moittii perheitä joissa asiat eivät ole yhtä hyvin.
Ei ole oma ansiosi edes se että omaat normaalit älynlahjat eikä edes se etteivät sinun lapsesi sylje vieraita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko jotenkin onneton ja katkera??
AP kirjoittaa täyttä asiaa ja aivan syystäkin tuntee vastenmielisyyttä tuota valuvikaista perhettä kohtaan.
Eikä hänellä ole mitään velvollisuutta eikä "moraalista pakkoa" olla tekemisissä ja yhteyksissä noiden stupidojen kanssa.
AP, heivaa ja hylkää tuollainen sakki elämästäsi kokonaan. Kyllä Sinä ja lapsesi parempiakin kavereita saatte.
Nuo kaikenmaailman downilaiset ym. ke-eharit pitäisi steriloida ja eristää laitoksiin kaikki.
Sisarusten 10-16-vuotiaiden ei anneta asua keskenään, koska ovat alaikäisiä ja sossua tarvitaan vahtimaan. Kuitenkin jokaisella pysyvästi älyllisesti 10-vuotiaan tasolla olevalla aikuisella tulee olla oikeus lapsiperheeseen, vaikkei kykene edes itsestään huolehtimaan.
On se logiikka erinomainen kehitysvammaisten vanhemmuutta puolustavilla.