Lue keskustelun säännöt.
Pakko-oireinen häiriö ja oven nykiminen
25.08.2017 |
Kuulin rappukäytävässä oven sulkeutuvan ja sen jälkeen vaimeaa rynkytystä. Alaovi ei kuitenkaan kolahtanut, niin että kukaan olisi poistunut, vaan rapusta kuului epämääräistä liikehdintää, joten päätin lopulta mennä katsomaan ovisilmästä, mitä tapahtuu, olisiko joku vaikka unohtanut avaimet sisälle ja tarvitsisi apua.
Rappukäytävässä oli naapuriasunnosta ulos tullut nainen ulkovaatteissaan. Hän nykäisi huoneiston ovea pari kertaa, lähti portaat alas, kääntyi takaisin, palasi taas nykäisemään ovea ja yritti painaa sen mahdollisimman tiukasti kiinni. Sitten sama toistui uudelleen ja uudelleen, kokonaisuudessaan varmaan kymmenisen kertaa. Nainen vaikutti levottomalta ja ahdistuneelta. Lopulta hän ei enää palannut ovelle asti, mutta alaoveltakin kävi vielä pari kertaa kurkistamassa ovea, kunnes viimein pääsi ulos.
En ole koskaan todistanut pakko-oireista häiriötä noin läheltä. Jäin pohtimaan, mikä sai naisen lopulta vakuuttuneeksi siitä, että ovi oli suljettu, vai joutuiko hän lopulta vain pakottamaan itsensä ulos ja matkaan? Olen kuullut vastaavaa ääntä rapusta aiemminkin, ja joskus hieman ihmetellytkin oven nykimistä, joten tämä ei varmasti ollut ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu... Ja mitähän olisi tapahtunut, jos olisin sattunut astumaan itsekin ulos ovesta? Mietin myös olisiko naista voinut jotenkin auttaa?
No, en kyllä oikeasti olisi rohjennut puuttua asiaan, mutta jäi silti vaivaamaan mieltä hiukan.
Kommentit (6)
Minulla on pakko-oireinen häiriö, ja tuo oven nykiminen on yksi oireistani :'D
Olen kuitenkin oppinut aika hyvin hallitsemaan oireita. Parhaiten toimii se, että vain pakotan itseni lähtemään ovelta tarkistamatta montaa kertaa, että se on varmasti kiinni ja lukittu. Todella ahdistavaahan se aluksi on, mutta ahdistusta pitää oppia vain sietämään. Tuolla tavoin oireet saattavat välillä kadota kokonaankin pitkiksi ajoiksi.
Minusta on aina helpointa, jos ihmiset eivät kiinnitä huomiota pakko-oireisiini. Se vain pahentaa ahdistusta, jos joku huomaa pakko-oireeni. En oikein usko, että kukaan ulkopuolinen pystyisi minua edes auttamaan. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ehkä joku toinen saattaa samassa tilanteessa kaivata apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille vastauksista! On tosiaan mulle vähän vieras asia ja ilmiö, mutta ilmeisesti eri muodoissaan aika yleinen (vaikeusaste varmasti vaihtelee).
Hyvä tietää ainakin että vältän häiritsemästä tilannetta turhaan, varmasti sivullinen ei siinä voi hirmu paljon tehdä ja voisi tosiaan tuntua nololta henkilölle itselleen.
Mutta tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!
-aloittaja
Tuo vaikuttaa lähes normaalilta. Omat pakk -oireeni sisältävät lukuja ja ilmansuuntia. :(
Sitä ovenkahvaa pitää koskettaa tietyllä tavalla tietyt kerrat. Kosketuksen pitää lähteä oikeasta kulmasta ja päätyä oikeaan kulmaan. Jos käsi osuu välillä johonkin, mihin ei pitäisi, niin koko ruljanssi on aloitettava uudelleen.
Myös kaupassa tavaroiden ottamiseen on säännöt.
Joo. Ei ole helppoa ei. :(
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaikuttaa lähes normaalilta. Omat pakk -oireeni sisältävät lukuja ja ilmansuuntia. :(
Sitä ovenkahvaa pitää koskettaa tietyllä tavalla tietyt kerrat. Kosketuksen pitää lähteä oikeasta kulmasta ja päätyä oikeaan kulmaan. Jos käsi osuu välillä johonkin, mihin ei pitäisi, niin koko ruljanssi on aloitettava uudelleen.
Myös kaupassa tavaroiden ottamiseen on säännöt.
Joo. Ei ole helppoa ei. :(
pakko-oireeni*
Minullakin on (muiden oireiden lisäksi) myös tuo vaiva. Et todellakaan voi mitään tehdä ja parempi varmaan henkilön ahdistuksen kannalta jos et ryntää paikalle ja kiinnitä huomiota.
Itse joskus pahimmissa tilanteissa pyydän jonkun todella läheisen tutun tarkistamaan puolestani tai kysyn varmistusta että "teinhän varmasti niin että oven on pakko olla kiinni", jos on esimerkiksi hakemassa minua, jostain kumman syystä luotan siihen toisen ihmisen yhteen tarkistukseen.
Mutta voin vain kuvitella mikä stressi siitä seuraa jos joku sivullinen saapuu paikalle kyselläkseen voiko hän auttaa, sehän juuri näitä oireita pahentaa.
Sitä on vaan jossain välissä uskottava, että ovi on kiinni. Itseä ahdisti aikanaan asua kerroatalossa kun aattelin just, että kaikki kuulee sen oven rämppäämisen. Mut jossain välissä vaan saa sellaisen olon, et nyt voin lähteä (tosin, sitä sitten vielä vilkuilee ja pois päin kävellessä koittaa itseään rauhoitell, että on se ovi kiinni).
Se tarkistelu on ihan pirun ahdistavaa ja varsinkin just jos naapuri tuli rappuun joutui jättämään tarkistelun puolitiehen nii silloin vasta ahdistikin! Eli mä sanoisin, että hyvä kun annoit naapurisi suorittaa rutiinit rauhassa :D
Ei siinä oikein kukaan muu pysty auttamaan. Pakko-oireisen on itse kohdattava ahdistuksen aiheet ja opetella niistä eroon. Ammattiavun kanssa tai ilman.
Itsellä homma tällä hetkellä kohtuu hyvin aisoissa :) vain stressitilanteissa nostaa päätään tuo tarkisteluvimma.