Kuinka olette tulleet toimeen hankalan anopin kanssa?

Oma anoppini ei valitettavasti kuulu niihin leppoisimpiin ja ymmärtäväisimpiin. Kun hän tulee meille kylään, hän välttämättä haluaa nukkua asuntomme ainoassa sängyssä ja minun on mieheni kanssa jouduttava nukkumaan sohvalla. Ennen hän yksin asunnossamme ollessaan innostui aina "siivoamaan" ja sijoittamaan tavaroitamme uusiin paikkoihin, niin että emme enää meinanneet löytää niitä. Hän on luonteeltaan äkkipikainen eikä kykene analyyttiseen ajatteluun. Poikaansa hän on jatkuvasti käskyttämässä ja vaatii häneltä yliluonnollisia asioita. Minuun hän on onneksi suhtautunut kunnioittavasti, mutta minua harmittaa mieheni puolesta hänen huutamisensa. Olen kuitenkin itse päättänyt ottaa neutraalin ystävällisen asenteen kaikista koettelemuksista huolimatta.