Miksi nainen nainen määrää mitä mies suuhun laittaa?

nonii, ja tuli sit toi sana kaks kertaa, tätä se teettää ku kiirreellä kirjottaa.;)

En tiedä, turhaa se on aikuista ihmistä alkaa määräillä.

hakeeko nainen jotenki siinä huomiota itselle, " huomaa nyt mutkin" ? Vai onko kauhee kontrollifriikki, tai pelkääkö et mies lihoo ja näyttää rumalta, rumat vaatteet jne. Pelkää mitä muut ajattelee?



Vai onko vaan tarve käyttää valtaa? Komentaa, alistaa? Mistä tuommonen johtuu.



Mä en kestäis jos mun mies olis niin tossu et tekis kaiken mitä mä sanon, tai jos alkasin itse olla niin tossu et tekisin niin ku mies määrää.



Mun mielestä ihminen valitsee itse omat vaatteet kaapista ja kaupasta, mikä miellyttää mua ei välttis miellytä mun miesta.



Ja ei tulis mieleenkää kylässä sanoo miehelle kahvipöydässä et tota sit et saa syödä jne. Tai yks pulla vain. MAkkaraa et kyllä leivälle laita jne.

ja siis tuttava pariskunnasta kyse, ollaan paljon tekemisissä ja läheisiä. Alkanut kyrsiin ku kaverin mies on niin tossu että nössönä tekee mitä vaimo sanoo. Joskus pikkusen mukisee vastaa mut sit tekee kuitenki niin ku " äiti" määrää.;)



Toisaalta ei oo kyl mun ongelma.=) Mut olen paljonki miettiny et mikähä siinä on ku toinen puoliso alkaa sanella ehtoja ja määräyksiä ihan joka asiasta. Miks ihminen haluaa rakkaimman elämän hankalaksi. Tunnen tään miehen hyvin ja tiedän että kärsii tilanteesta.



Joskus ollu kielen päällä että sanon jotain mutta ei kyllä kiinnosta toisten asioihin puuttua ja miehellä on mahollisuus laittaa vastaan, ehkä ei sitten kuitenkaan halua, haluaa pitää vaimon tyytyväisenä. Mutta kun vaimo ei tunnu tulevan yhtään sen iloisemmaks vaikka mies tekis kuin sen mieliks.

hän tuhoaa kaiken alta aikayksikön. Lisää päälle juustoraastetta ja kastiketta. Murot hukuttaa sokeriin. Jäätelön päälle kastiketta, tai kermaa.



Saa välillä näitä terveyspuuskia, koska ymmärtää itsekin syövänsä väärin ja syö sitten pari haarukallista salaattia, jonka hukuttaa kastikkeeseen. Se siitä sitten taas.



Mäccäriä menee usemmankin kerran viikossa ja / tai pizzaa jne.

mut kun ei se mun mielestä toisen tehtävä oo määrätä ja sanella. Se laihuttaminen ja itestä huolehtiminen lähtee ihan itestä, kehitysvammaiset on sit erikseen, mutta että täysjärkistä ihmistä huolehitaan kuin pikku kakarasta. Sit laitetaan sanatki miehen suuhun valmiiks, tyyliin: " sit sitä ja sitä ei siellä saa puhua ja se on hienompi ihminen sille sanotaan näin ja niin.." jne



Koittaako nainen kouluttaa?



Kellään kokemusta mikä ajaa ihmisen tommosiin tekoon?

nro 9 kans.

toinen haluaa alistua? Ja miks joku haluaa määrätä.



Onko pirttihirmu? YLeensä määrää myös siivouksesta ja siivouspäivän.. ja mies ei osaa niin ku hän, hän on viisaampi ja parempi kaikessa.



Onko vaimo tyytymätön mieheen?



T.ap

Jos päätösvalta olisi minun, mieheni olisi hoikempi ja TERVEEMPI.

Hän haluisi itsekin laihtua, mutta ei jaksa, eikä osaa tehdä asian eteen mitään. Koska minä teen meillä ruuat, niin pyrin myös tekemään ne terveellisesti. Tekisin terveellistä ruokaa, vaikka ylipainoa ei perheessämme esiintyisikään.



Mutta, en rupea miehelleni asiasta naputtamaan. Hän on oppinut huonot tavat jo kotoa. Jos ei aikuine mies hallitse ja osaa hillitä himojaa, niin syökööt, mitä syö ja olkoot lihava ja kärsikööt sivuoireista.

Eipähän ole minun ongelmani (kunhan ei vaan kuolisi pois=).

Jos en mitenkään huomauttaisi asioista, niin hän pukeutuisi ihan hyvin vaatteisiin, jotka olivat muodissa 20-30 vuotta sitten. Ja se näyttää kyllä jo hullulta, jos esim. housujen lahkeiden leveys tai kravatin leveys ovat ihan eri kuin mitä nykyisin on tapana. (Seurustelumme alussa hän pukeutui tällaisiin vaatteisiin, kun en ollut vielä ehtinyt vaikuttaa asiaan.)



En kuitenkaan " määräile" asiasta, vaan pyydän ihan ystävällisesti.

7, ymmärsin sun viestin.:) Mutta tuli sit kirjotettuu muutakin siihen samaan viestiin mitä en suoraan sulle tarkottanut.



13, puututko muuhunkin miehesi tapoihin, syömiseen, siivoamiseen, pyykin narule panosta.. siis kaikkeen. En ny tarkota sitä etteikö vois niistä makuasioistakin keskustella ja sanoa toiselle että mun mielestä tuo paita on hienompi ja istuu sulle paremmin.



Tarkotan sitä tyyliä miten jutellaan toiselle. " ET kyllä tota ainakaa laita, eikö sulla oo silmää ton enempää, aina vääntämässä noita rumia paitoja jota oot vuosi sitte ostanu, laitat ton toisen se on hienompi." Näkee että miestäki harmittaa, joskus tosissaan jupisee vastaan tai sanoo ekaks et mut ku pidän tästä ite enemmän.. mut lopuks tekee niin ku nainen sanoo.



Mikä siellä pohjalla tai pohjimmainen syy on tuommoseen käyttäytymiseen? Siis mikä naisella on vikana?

Sitä ei jaksa ymmärtää kun nainen on toisen ekaks huolinu ja halunnu niin miks sit pitää alkaa toista muuttaan? Miksei voi antaa toisen elää omallakin tavalla.

tai miks ukko alistuu?

ukot nyt sattuu olemaan nössöjä ja haluaa itelle kakkos äitin, äitin joka huolehtii ja sanoo miten toimitaan. Kokevat ehkä turvaa vaimon rinnalla kun vaimo aina tietää ja osaa? :)

ukot nyt sattuu olemaan nössöjä ja haluaa itelle kakkos äitin, äitin joka huolehtii ja sanoo miten toimitaan. Kokevat ehkä turvaa vaimon rinnalla kun vaimo aina tietää ja osaa? :)

sit ku niitä lapsia alkaa tulee niin saa vaimo ihmetellä et miks ukko ei tee mitää..

kaikki määräilevät vaimot?

Tulkaa kertoo miks määräilette, tai myös ukot jotka määrää, tulkaa ny sanoo miks!!

Minä määrään mitä syödään, näin karkeasti sanoen. Joskus annan löysää narua ja mies saa ostaa vaikka perunalastuja ;)



Syy tähän on se, että meillä miehellä ei ole _yhtään_, ei siis tipan tippaa itsekuria syömisen suhteen. Jos on herkkuja, niin se vetää niitä kaksin käsin. Kasviksia ei söisi, jos en " pakottais" .



5 ensimmäistä avioliittovuotta annoin miehen syödä oman päänsä mukaan ja sen seurauksena paino nousi ja kolesteriarvot kohosi, samoin verenpaine. Sitten mulle riitti ja aloitettiin tää uusi systeemi.



Mies laihtui, kolesteroli ja verenpaine tippui. Ja mies on itsekin sanonut, että parempi näin... Tokikaan en missään juhlissa sano, että kuule ukko, et ota sitä täytekakkua =) Juhlissa ja kylässä syödään mitä tarjotaan niin paljon kuin kukin haluaa. Mutta arkena kotona minä määrään, mitä kaupasta kotiin kannetaan ja suuhun pistetään.



Vaatteista ei tarvi määrätä kun miehellä on hyvä maku ;)

Eli meillä siis mies on tyytyväinen tilanteeseen, koska tietää että tuo syömisjuttu on se, jossa hänellä ei yksin riitä kantti. Tarvii siis _siinä_ asiassa mun tseppausta ja " määräilyä" .



Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos puolisolla on heikkous, josta toivoo pääsevänsä eroon niin sen toisen puolison velvollisuus on auttaa parhaansa mukaan, eikä antaa rakkaan kaivaa omaa hautaansa.

Vierailija:

13, puututko muuhunkin miehesi tapoihin, syömiseen, siivoamiseen, pyykin narule panosta.. siis kaikkeen.

En puutu muuten mieheni tapoihin. Mutta tässä pukemisasiassa hän nyt ei vain tajunnut, että 20 vuotta vanhojen vaateiden käyttö juhatilaisuuksissa ei ole välttämättä fiksua, ennen kuin minä puutuin asiaan.

Enkä siis tosiaankaan määräile, vaan sanon ihan ystävällisesti: " Nuo housut näyttävät jo tosi vanhanaikaisilta. Voisitko panna jalkaan jotkut muut."

Minulla on masennus ja syön siis aivan älyttömästi kaikkea peetä. Mies hakee kaupasta normaliin ruokaan ainekset, kanaa ja kasviksia esim.



Minun kohdallani tuo vain ei onnistu, sillä syön ne normaalit ruuat+ mäkkimässyt+ namit yms.



Joskus ukkoni ei jaksa lähteä noitä mässyjä hakemaan ja joudun " tyytymään" terveelliseen ruokaan. Muuten en olisi varmaan enää hengisä .(



Pummpu tilettää ja verenpaine huitelee huipuissa :/



Hidas itsemurha