Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää olla enemmäin kuin yksi??
En enään jaksa kuunnella kyselyitä toisesta lapsesta, jos minä olen onnellinen ja lapsi, ilman toista niin mitä ihmettä se haittaa. Kärsiikö se lapsi tosiaan jos ei ole sisaruksia? Vai pitääkö se toinen tehdä vain siksi että niitä nyt vaan sitten on kaksi.
Kommentit (11)
Teette just niin monta kuin haluatte ja sillä siisti.
Itse olen pääsääntöisesti tyytyväinen, mutta lapsen kannalta harmittaa. En kuitenkaan tee lasta vain siksi että esikoinen saisi kaverin.
Ja miten voi kokea kärsivänsä jostain jonka olemassaolosta ei ole minkäänlaista kokemusta? Se että on ainoa lapsi, muokkaa ihmistä varmasti jollain tavalla samoin kuin se, että on sisaruksia. Eli asioilla on omat vaikutuksensa.
Meillä kaksi ja olisi ollut kyllä suuri suru, jos toista ei olisi saatu. Ovat toisilleen kaikki kaikessa ja itsekin olen tyytyväinen, kun se vauva-aika ei loppunut heti kärkeen.
sisimmässäni mulla on todella huono omatunto siitä että ei ole sisaruksia tehty=( Tyttö on nyt kolme kohta, onko ikäero jo " liian" suuri? Toisaalta vauva kuume on kova, mutta oma jaksaminen ja edellinen synnytys kummittelee mielessä.
Kertokaa kuinka paljon raskaampaa on kahden kanssa ja tuolla ikä erolla etenkin kiinnostaa.
ap
Itselläni on lapsuudesta vain hyvää sanottavaa pitkistä ikäeroista! Ja olemme edelleen sisarusteni kanssa tosi läheisiä. Omille lapsillemme ikäeroa tuli kuitenkin " vain" n. 3,5 vuotta ja sekin tuntuu nyt ihan täydelliseltä :) Eli lopulta kyse on kai enimmäkseen vanhempien asenteesta, miten perheessä tuo lasten lukumäärä ja ikäerot yms. koetaan.
Minusta kenenkään ei ole mikään pakko todellakaan " tehdä sisarusta" esikoiselleen, huh mikä ajatuskin! Mutta sekin on totta, että onhan sisarus lähtökohtaisesti mukava asia, etenkin aikuisena. Ei välttämättä, mutta usein. Tärkeintä kuitenkin on miettiä, kuinka monelle lapselle osaa kuvitella olevansa äiti/isä, ei niinkään tätä sisaruspointtia.
Mitä ikinä teettekin, tehkää se sydäntänne kuunnellen :)
Kyllä ne tuollakin ikä-erolla ehtivät toistensa kanssa leikkiä.
En ole oikein koskaan tajunnut tuota ajatusta, että pitäisi tehdä lapselle sisko tai veli leikkikaveriksi :O Pienikään ikäero ei takaa, että lapsilla synkkaa eikä isokaan tarkoita, että lapset eivät olisi läheisiä toisilleen. Sisaruus on niin paljon enemmän kuin lapsuusaika! Minusta tuntuu, että nyt nuo sisarukset vasta ihan erityisen tärkeitä ihmisiä ovatkin, kun omat vanhempamme alkavat ikääntyä ja tarvita apua... Enkä silti väitä, että olisin automaattisesti onneton ainokaisena. Asennekysymys, totta tosiaan!
Ulospäinsuuntautuneet löytää kavereita varmaan muutenkin.
t. ujo jolle sisaruksesta oli paljon seuraa
paita ja peppu :). Kyllä olisi esikoisella elämä paljon tylsempää ilman sisarusta.