Käytöstavat kyläillessä

Mites ne teidän omat lapset sisään tullessaan? Laittaako ne vaatteet ja kengät paikoilleen? Vieras toimii, kun teisäntä/ emäntä edellä toimii. Omista lapsista (3kpl) yksi ei saa ikinä kenkiään ja takkejaan, reppujaan tms paikoilleen sisään tulleessaan, hänen kaverinsa sitten oppivat pikkuhiljaa oikeat tavat meillä kun siitä sanoin. Kaksi muuta taas laittavat kamat paikoilleen ja heidän kaverinsa ovat tehneet samoin alusta asti. Kaapeilla ja laatikoilla kaivellaan, jos oma lapsi on siihen luvan antanut, ei muuten.  

Vierailija kirjoitti:

Mites ne teidän omat lapset sisään tullessaan? Laittaako ne vaatteet ja kengät paikoilleen? Vieras toimii, kun teisäntä/ emäntä edellä toimii. Omista lapsista (3kpl) yksi ei saa ikinä kenkiään ja takkejaan, reppujaan tms paikoilleen sisään tulleessaan, hänen kaverinsa sitten oppivat pikkuhiljaa oikeat tavat meillä kun siitä sanoin. Kaksi muuta taas laittavat kamat paikoilleen ja heidän kaverinsa ovat tehneet samoin alusta asti. Kaapeilla ja laatikoilla kaivellaan, jos oma lapsi on siihen luvan antanut, ei muuten.  

En ole ap mutta ei olisi koskaan tullut mieleenikään pienenä heittää vieraisilla tavaroita ympäriinsä vaikka talon omat niin tekevät. Lisäksi aina siivottiin leikin jäljet ja koskaan ei manguttu mitään ja jos halusi lasin vettä sitäkin kysyttiin kohteliaasti. Ja ikinä en olisi mennyt kaivelemaan toisten kaappeja.

Ap, olen niin samaa mieltä kanssasi! Olen kiinnittänyt huomiota, ettei edes tavallisten ns. hyvien perheiden lapset osaa käytöstapoja.

Minua ärsyttää myös, että joudun huomauttamaan yli 10-vuotiaille, että pesisivät kätensä, kun tulevat koulusta meille, tullessaan ruokapöytään tai WC-käynnin jälkeen. Ei ole kiva saada kaikkia maailman flunssia ja kihomatoja.

Toinen outous on juurikin tuo välipalan pyytely. Kyllä meillä annetaan, mutta vasta sitten kun emäntä tarjoaa. Toisten jääkaapille ei mennä kuin omassa kotona.

Ja nirsoilu: tapana on syödä, mitä kylässä tarjotaan. "Mä en tykkää ruisleivästä/kurkusta/maustamattomasta jugurtista ja myslistä, onks pakko syödä?" Ihmeellistä toimintaa! Allergiat ymmärrän, mutten sitä, että syötävistä kehdataan valittaa tarjoajalle. Tai jopa tilata:"Onks teillä pullaa? Tai Frosties muroja? Mä tykkään vaan niistä."

Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja tervehtiminen (tullessa ja mennessä) ovat perusjuttuja, joita oletan kuulevani tarkoituksenmukaisissa tilanteissa.

Ja toki olisi kohteliasta tajuta lähteä poiskin sieltä kaverilta ihan omatoimisesti, ettei tarvitse isäntäperheen kanssa jopa väitellä kotiinlähtöajoista. Tuollainen "voinksmä olla vielä 10 min.?" ärsyttää todella paljon. Ei olisi itsellä tullut kuuloonkaan urputtaa kaverin vanhemmille siitä, ettei halua lähteä pois heidän kotoaan!

Aika harva osaa tavallisimpia käytöstapoja, yllättäen. Minun lapsuudessani nuo olivat aivan perusosaamista, niin kavereilla kuin itselläkin. Olettavatko vanhemmat, että niitä opetetaan vasta koulussa? Vai ovatko hekin jääneet vaille perustapoja?

Näitähän juuri tarvitaan globaalissa maailmassa toimittessa. Ei koulu kasvata lapsesta sulavakäytöksistä JamesBondia, kotoa se lähtee.

Kuinka lapset ne osaisivat, kun ihän aikuisetkaan osaa?

Katsopa vaikka risteilyllä, millaisia JUNTTEJA siellä on. Tai ihan vain julkisilla paikoilla. Voi olla vaikka mikä tohtori, mutta käyttäytyä ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka lapset ne osaisivat, kun ihän aikuisetkaan osaa?

Katsopa vaikka risteilyllä, millaisia JUNTTEJA siellä on. Tai ihan vain julkisilla paikoilla. Voi olla vaikka mikä tohtori, mutta käyttäytyä ei osaa.

Juuh, minäkin tunnen lääkärin, joka avoimesti kaivelee nenäänsä. Ja lakimiehen, joka ei osaa käyttäytyä seisovassa poydässä, vaan ahnehtien lappaa lautaselle lihat, kalat ja jälkiruoat.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen niin samaa mieltä kanssasi! Olen kiinnittänyt huomiota, ettei edes tavallisten ns. hyvien perheiden lapset osaa käytöstapoja.

Minua ärsyttää myös, että joudun huomauttamaan yli 10-vuotiaille, että pesisivät kätensä, kun tulevat koulusta meille, tullessaan ruokapöytään tai WC-käynnin jälkeen. Ei ole kiva saada kaikkia maailman flunssia ja kihomatoja.

Toinen outous on juurikin tuo välipalan pyytely. Kyllä meillä annetaan, mutta vasta sitten kun emäntä tarjoaa. Toisten jääkaapille ei mennä kuin omassa kotona.

Ja nirsoilu: tapana on syödä, mitä kylässä tarjotaan. "Mä en tykkää ruisleivästä/kurkusta/maustamattomasta jugurtista ja myslistä, onks pakko syödä?" Ihmeellistä toimintaa! Allergiat ymmärrän, mutten sitä, että syötävistä kehdataan valittaa tarjoajalle. Tai jopa tilata:"Onks teillä pullaa? Tai Frosties muroja? Mä tykkään vaan niistä."

Kiitos, anteeksi, ole hyvä ja tervehtiminen (tullessa ja mennessä) ovat perusjuttuja, joita oletan kuulevani tarkoituksenmukaisissa tilanteissa.

Ja toki olisi kohteliasta tajuta lähteä poiskin sieltä kaverilta ihan omatoimisesti, ettei tarvitse isäntäperheen kanssa jopa väitellä kotiinlähtöajoista. Tuollainen "voinksmä olla vielä 10 min.?" ärsyttää todella paljon. Ei olisi itsellä tullut kuuloonkaan urputtaa kaverin vanhemmille siitä, ettei halua lähteä pois heidän kotoaan!

Aika harva osaa tavallisimpia käytöstapoja, yllättäen. Minun lapsuudessani nuo olivat aivan perusosaamista, niin kavereilla kuin itselläkin. Olettavatko vanhemmat, että niitä opetetaan vasta koulussa? Vai ovatko hekin jääneet vaille perustapoja?

Näitähän juuri tarvitaan globaalissa maailmassa toimittessa. Ei koulu kasvata lapsesta sulavakäytöksistä JamesBondia, kotoa se lähtee.

Tältä se vaikuttaa. Monet vanhemmat olettavat, että peruskoulussa opettaja opettaa käytöstavat tai pitää jonkun ihmeellisen etiketti-kurssin, jossa opitaan sulavat hovitavat ihmisten esittelystä erikoisimpien ruokailuvälineiden käyttöön. Mutta eipä se näin mene.

Toiset lapset osaavat nämä jutut paremmin kuin toiset ja sehän näkyy käytösnumerossa (usein kyllä vanhemmistakin huomaa, kuka osaa käyttäytyä ja kuka ei).