Millaista oli mennä ensimmäistä kertaa naimisiin?

Vai kävikö niin että siitä päivästä alkoi alamäki? 

Ei ollut elämäni onnellisin päivä. Onnellisimmat päivät on olleet ne, kun lapset syntyivät (vuosina 2003 ja 2007 tai se, kun tapasin sen nykyisen mieheni (kesäkuussa 2002)

Menimme naimisiin Elokuussa 2008.

Meillä oli pienet häät lähimmille yhtäville ja lähisuvulle ja juhlat oli tosi mukavat ja lämpimät, en muuttaisi niistä mitään.

Mutta on meillä ollut ihan miehen kanssa kahdestaan vielä paljon mukavampiakin päiviä ;). Ja toki myös ihan koko perhwen kanssa.

Ei onnellisin, mutta yksi niistä. Aikaa tuosta 16v.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut elämäni onnellisin päivä. Onnellisimmat päivät on olleet ne, kun lapset syntyivät (vuosina 2003 ja 2007 tai se, kun tapasin sen nykyisen mieheni (kesäkuussa 2002)

Menimme naimisiin Elokuussa 2008.

Meillä oli pienet häät lähimmille yhtäville ja lähisuvulle ja juhlat oli tosi mukavat ja lämpimät, en muuttaisi niistä mitään.

Mutta on meillä ollut ihan miehen kanssa kahdestaan vielä paljon mukavampiakin päiviä ;). Ja toki myös ihan koko perhwen kanssa.

Eikä alkanut alamäki, joskus parempia aikoja joskus vähän huonompia, yleensä melko tasaista. Mutta rakkaus on säilynyt vahvana kaikki nämä 15 vuotta, eikä kyllä voitaisi kuvitella elämää ilman toista.

Onko ketään joka pääsi hääyönä ensimmäistä kertaa pukille? ;) 

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään joka pääsi hääyönä ensimmäistä kertaa pukille? ;) 

Sitä varmaan odotteli innolla monta viikkoa ennen h-hetkeä... ;)

Ihan mukava päivä. Häät oli hyvin pienet, lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää. Olin onnellinen, mutta koska en oikeastaan tykkää olla huomion keskipisteenä niin paremmin viihdyin kotona häiden jälkeen. Mies meni nukkumaan ja itse katsoin telkkaria ja söin hääkakkua.

Hääpäivä oli ihan kiva päivä, häät oli juuri sellaiset mitä haluttiinkin. Alamäki ei alkanut, kun olimme olleet jo pitkään yhdessä. En osaa valita, mikä päivä on ollut elämäni onnellisin, niitä onnelliset päivät ovat niin erilaisia.

Mun toinen naimisiinmenoni oli suurempi kokemus. Leskimorsiamena ja korviaan myöten nykyiseen mieheeni rakastuneena. Ei ne ekatkaan vihkijäiset huonot olleet, mutta ei niissä mitään ihmeitä, kimpassa oltiin oltu jo 7 vuotta.