Lue keskustelun säännöt.
Olen usein miettinyt, että minkähänlainen tarina on erään näkemäni hautakiven takana.
Sekopää!
18.08.2017 |
Tai siis mitä on tapahtunut, että hautakivessä luki niin kuin luki. Se hautakivi oli peräisin jostain 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Hautaan oli nimen, syntymäajan ja kuolinajan mukaan haudattu nuori, vähän yli 20-vuotias nainen ja se mikä minua mietityttää on siinä kivessä ollut teksti, joka meni jotenkin näin: "Tässä minä makaan lapseni kanssa. Muistakaa, että teidänkin kerran kuolla pitää". Olen miettinyt, että mitäköhän tälle naiselle on tapahtunut ennen kuolemaa? Onko hän kenties kuollut raskaana ollessaan, synnyttäessään vauvaa vai kenties kuollut synnyttäessään kuolleen lapsen tai lapsen, joka on kenties kuollut siksi, että hän ei ole äitinsä kuoleman takia saanut äidinmaitoa ja kuollut vaikka siihen, että hänelle on annettu lehmänmaitoa sellaisenaan tai sekoitettuna veteen, jota lapsen maha ei ole kestänyt, vaan on kuollut? Itse ajattelen, että lapsi olisi syntynyt kuolleena, koska hänelle ei oltu ilmeisestikään annettu hätäkastetta, koska kivessä ei ollut lapsen nimeä. Entä miksi muiden pitää muistaa, että heidänkin pitää kuolla? Kyllä minä ainakin sen muista ilman, että siitä erikseen hautakivessä muistutetaan.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin tämä?
Kaustisella, oli ainakin joskus ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiehtoo eräs hautakivi sadan vuoden takaa. Se on ihan pieni, lähes huomaamaton, ihan hautausmaan reunassa. Haudalla on kaunis kukkanen, erilainen kuin seurakunnan hoitosopimushaudoilla. Kivessä lukee "Ompelijatar se-ja-se". Olen usein miettinyt lähettyvillä omaiseni haudalla käydessäni, kuka mahtoi olla tuo yksinäinen ompelijatar ja kuka hänen hautaansa hoitaa.
aopv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin tämä?
Kaustisella, oli ainakin joskus ennen.
On sitten varmaan vieläkin. Harvemmin kai nuo hautapaikat muuttavat.
Jos muistat nimen ja/tai kuolinpäivämäärän niin voin katsoa Kaustisten kirkonkirjoista mikä on merkitty kuolinsyyksi.
Vierailija kirjoitti:
aopv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin tämä?
Kaustisella, oli ainakin joskus ennen.
On sitten varmaan vieläkin. Harvemmin kai nuo hautapaikat muuttavat.
Niinpä... Suattaahan se olla ja suattaapi olla olemattakkii... ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimaton äiti jonka ihmisten ilkeät puheet ajoivat tappamaan lapsensa ja itsensä.
Vierailija kirjoitti:
aopv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin tämä?
Kaustisella, oli ainakin joskus ennen.
On sitten varmaan vieläkin. Harvemmin kai nuo hautapaikat muuttavat.
Haudat myllätään ja tulee uusi vainaja ja uusi kivi. Siten ne vainajat "muuttavat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen "tarttukaa hetkeen, ikinä ei tiedä koska kaikki päättyy".
Nuori nainen täynnä elämää (iän perusteella) ja uusi elämä aluillaan. Äkkiä kumpaakaan ei enää ole.
Lienet oikeassa, lapsi ei ole ainakaan montaa hetkeä elänyt kun ei hätäkastetta ole ehtinyt saada. Synnytyksessä kuolleet kumpikin mielestäni. Jos ei sitten raskaudella ole ollut ikävä tausta, jonka takia nainen on riistänyt hengen itseltään ja lapseltaan. Itsemurhan tehneetkin voitiin haudata siunattuun maahan jos käräjillä todettiin esim "mielenvikaiseksi".
Sinällään hyvin kaunista (surullista toki myös), naisen ja lapsen muisto jäi elämään. Kauttasi myös meidän mieliin jotka emme kyseistä hautakiveä ole nähneet.
Memento mori. Etkö muka tiedä sanontaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko suomennos latinan memento mori-sanonnasta. Ennen vanhaan käytettiin tuollaisia aika paatoksellisia muistokirjoituksia.
"Entä miksi muiden pitää muistaa, että heidänkin pitää kuolla? Kyllä minä ainakin sen muista ilman, että siitä erikseen hautakivessä muistutetaan."
Voi luoja... 🙄 Yleissivistyksen taso(ttomuus). Memento mori - muista kuolevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa tästä mieleeni."Löysin" Turun vanhalta hautausmaalta 1800 -luvun lopulta n.30v naisen haudan.Tekstiä on jo vaikea lukea ,mutta mikä säväytti oli paksusti sammaloitunut n. kahdenistuttava penkki.Nojan ylin lauta ei oikeen pysy enää paikoillaan.Miten paljon tuolla haudalla onkaan aikoinaan kaivattu,itketty........onko nuori nainen kuollut lapsivuoteeseen esim. ?
Englannissa bongasin kerran hautakiven 1800-luvun lopulta, jossa luki "Life is work. Well done."
Todella masentava mun mielestä. Vaikka ihan varmasti totta varsinkin tuon ajan Manchesterissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen joka on tullut raskaaksi ja naimattomana joutunut yhteisön hyljeksimäksi. Päätynyt tappamaan itsensä ja tuntenut vihaa tuomitsijoita kohtaan. Olisiko jättänyt viestin, jossa kertonut mitä hautakiveen tulee kirjoittaa. Kirjoituksen on voinut laatia myös läheinen, joka on halunnut herättää ihan aiheellista syyllisyyttä naisen kohtalosta. Tuohon aikaan naimattoman raskaana olevan naisen osa oli todella karu ja muiden käytös erittäin julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aopv kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin tämä?
Kaustisella, oli ainakin joskus ennen.
On sitten varmaan vieläkin. Harvemmin kai nuo hautapaikat muuttavat.
Haudat myllätään ja tulee uusi vainaja ja uusi kivi. Siten ne vainajat "muuttavat".
Se on sääli. Olin juuri pienellä vanhalla hautausmaalla. Vain muutama vanha kivi jäljellä 1900-luvun alusta. Suurin osa 2000-luvun kiviä. Tummat teollisilta näyttävät graniitti kivet ovat jyränneet vanhat persoonalliset kivet.
Uurnalehdon alumiiniset nimikyltit ovat siellä myös aivan kauheita. Typerän, ja halvan näköinen rimpula kyltti rakennettu samoista tolpista kuin kaikki verkko aidat, jossa alumiinisia nimi laattoja. Visuaalisesti roskikset, puistonpenkit, yms on hautausmaalla sentään suunniteltu jokseenkin arvokkaan näköiseksi.
Harmitti koko hieno hautausmaa, joka oli pitkälti pilattu ihan tällä vuosituhannella. Yksi vanha pieni kivi jäi mieleen. Siinä luki vain "Tyttö", eikä mitään muuta.
Järvenpään hautausmaalla on hauta, jolla maasta pilkistää luonnonkivi jossa ei lue mitään. Vieressä villiintynyt kuunlilja muistaakseni. Monesti on käynyt mielessä nimettömän haudan tausta.
Missäpäin tämä?