Yksinäisempi sitä näin perheellisenä on

 Jätä perheesi. Helpompaa se on kuin perheen saaminen. Pakkaa laukkusi ja lähde.

Yksi tyhmimmistä  asioista on valittaa tuollaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

 Jätä perheesi. Helpompaa se on kuin perheen saaminen. Pakkaa laukkusi ja lähde.

Yksi tyhmimmistä  asioista on valittaa tuollaisista asioista.

Ei sitä niin vaan voi häipyä.

Millä tavalla yksinäinen?

Itse olin yksinäisempi sinkkuna. Kunnes tapasin mieheni ja hänestä tuli paras kaverini kunnes tunteet muuttui toiseksi ja alettiin seurustella ja lopulta perustettiin perhe. Silloin muut kaverit oli jo perustaneet perheet ja heillä oli omat kiireet joten heillä ei ollut aikaa kuin hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla yksinäinen?

Mies töissä, lapsi koulussa ja illat ovat harrastuksissaan. Kukaan ei koskaan puhu mitään. Sinkkuna sai sentään vapaasti mennä ja harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla yksinäinen?

Mies töissä, lapsi koulussa ja illat ovat harrastuksissaan. Kukaan ei koskaan puhu mitään. Sinkkuna sai sentään vapaasti mennä ja harrastaa.

Ja syy siihen, ettet sinä voi harrastaa silloin kun lapsi harrastaa? Vapaa-aikaahan se sinulle on kun lapsi on omissa menoissaan, eli mikä estää sinua silloin tekemästä jotain omaa? Puhelin vain hollille, niin lapsi saa tarvittaessa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla yksinäinen?

Mies töissä, lapsi koulussa ja illat ovat harrastuksissaan. Kukaan ei koskaan puhu mitään. Sinkkuna sai sentään vapaasti mennä ja harrastaa.

Istutat miehen pöytään ja sanot että nyt tulee muutos iltajuoksuille. Ne sovittaan 50/50 ja 1-2 päivää viikosta ilta jolloin vietätte aikaa perheenä tai kaksin jos lapset tekee muuta. Sitten sulla on omaa aikaa tehdä juttuja.

Toivottavasti ap tilanteesi ei ole kuin miehelläni.

Tekee osa-aika viikkoa, lapsen kanssa joutuu olemaan hyvin pienen ajan ja silti valittaa, kun "ei ole koskaan aikaa omaan harrastukseen!".

Hänellä siis harrastus, jossa haluaa kehittyä. Vaan kehitystä ei tapahdu, ja se on hänen mielestään minun ja lapsen syytä.

Samaan aikaan minä hoidan loppuun korkeakoulututkintoani, lapsi on kanssani kotihoidossa kulkien välillä opintoasioissa mukana, hoidan kodin, teen ruoat, pyykit, tiskit, yms.

Kun miehelle joskus mainitsen, että hänkin voisi jotain oma-aloitteisesti tehdä, niin tämä toteaa "missä välissä muka ehts?!".

Noh, vaikka siinä kun toista tuntia maksat sohvalla naamari kiinni puhelimen näytössä. Sillä ihan samalla ajalla.

Niin, ja lapsen kanssa ollaan etenkin nyt kesällä tehty päiväretkiä kahdestaan, niin että kotiuduttu vasta illalla. Tarkoitus siis, että mies saa aikaa harrastukselleen. Mutta ei, pleikkaa pelattu koko päivä.

Ja seuraavan päivänä alkaa taas sama laulu, miten perheen takia ei ole koskaan aikaa harrastukselle.

Juu, on käynyt jo vahvasti mielessä, että josko me lapsen kanssa muutetaan pois häiritsemästä. Mielenkiinnolla haluaisin nähdä, kenen tai minkä syytä silloin on, ettei saa mitään aikaan.