Mikä saa ihmisen elämään parisuhteessa puutteessa?

Itsetunnon menettänyt kumppani voi elää sellaisessa tilanteessa. Voi olla masennusta, niin ei henkisesti jaksa tehdä asialle mitään.

- Mitä jos kukaan vieras ei huolisikaan minua, eihän omakaan mies huoli?

- Entä jos sellaista "parempaa" ei löydykään?

- Mitä jos löytyykin, olisiko hän yhtä hyvä muutenkin, ja toimiva seksielämä olisi vain plussaa nykytilanteeseen verrattuna?

- Mitä jos se "parempi" onkin parempi vain petipuuhissa, ja muuten elämä onkin yhtä helvettiä?

Sairaus :(

Meillä menee muuten hyvin: emme riitele ja olemme toisillemme hyvät ystävät. Lapset voivat hyvin ja kukoistavat. Meillä on kaunis talo ja yhteistä lainaa sen verran, että kumpikaan ei todennäköisesti voisi pitää taloa erotilanteessa.

Jos eroaisimme, olisi esim. lasten harrastuksiin kuljettaminen luultavasti paljon haasteellisempaa. Myöskin meillä molemmilla menisi yksin elämiseen enemmän rahaa, jolloin emme ehkä voisi maksaa niin helposti kalliita harrastusmaksuja. Ulkomaanmatkatkin vähenisivät.

Mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole henkisesti niin paha olla, että jaksaisin alkaa sekoittaa lasten elämää. Luultavasti ero tulee sitten, kun lapset ovat vähän isompia.

Petän kyllä puolisoani silloin tällöin (tilaisuuden tullen) ja ehkä hänkin minua, ei kiinnosta. Seksiseuran löytyminen ei ole mulle ongelma. Niinpä en jaksa hätäillä eron kanssa.

1. Rakkaus.

2. En tunne vetoa ketään muuta kohtaan eli jos en häneltä saa olen ilman.

3. Ymmärrän syyt miksi meillä ei ole seksiä joten en sorru ajattelemaan ettei tuo minua rakasta tai halua.

En näe tässä mitään syytä erota.

Yksinkertainen syy: lapset. T. M45

Mulla täsmälleen samat sanat kuin nro nelosella.

Sanopa se. Täällä odottelen yksin nukkumattia sängyn pohjalla ja mietin miksi en kelpaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana mutta ei se ole mikään este vaikka siltä alkaa tuntua. Miten saan ton ukon sänkyyn muutakin kuin nukkumaan?

Ylivoimaisesti suurin syy pariskuntien seksittömyyteen on lapset. Lapset tuhoavat 95% pariskuntien seksielämästä, fakta.

Loppuu jaksaminen, kokoajan on kiire ja väsyttää, lapset tai lapsi huutaa ja itkee. Ennen se aika mikä käytettiin hyväilyyn, pussailuun ja lähekkäinoloon käytetään kolminkertaisesti lapsen hoitamiseen. Lapsi on se uusi elämä jolle oma, entinen elämä uhrataan. Sitä ei moni vanhemmuutta harkitseva täysin ymmärrä, että se oma elämä on ohi siinä vaiheessa.

Itse olen vasta eronnut 20 vuoden suhteesta, kun seksi ja kaikki läheisyys loppui. Mies yksinkertaisesti torjui. Monet itkut tuli itkettyä kahden vuoden aikana. Mies ei selitystä antanut. Ei halunnut edes nukkua vieressä. Rakastuin toiseen ja lähdin. Jäi talo, jäi lapset. Lapset jo teinejä kaikki ja saavat jatkossa päättää kumman luona asuvat ja oleskelevat. Ero ihan tuore vielä. Ei kenenkään pidä alistua siihen ettei saa hellyyttä, jos sellaista kaipaa. Parempi yksinkin olla kuin asua rakkaan kanssa, jolta ei saa vastakaikua vaikka kuinka anelee. Olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin. 

Avioliitossa tulee sellaisia kausia, ettei seksiä välttämättä ole. Voi myös olla, että puoliso sairastuu niin ettei kykene seksiin. Ei rakkaus tietenkää tälläiseen lopu vaan sitten vaan ollaa itse puutteessa ja tuetaan puolisoa. Myötä- ja vastoinkäymisissä.

Lapset, taloudelliset sitoumukset, velvollisuudentunto, huoli toisen (henkisestä) pärjäämisestä jos jää yksin, häpeä sukulaisten/ystävien/muiden silmissä. Rakkaus on jo aikaa sitten haalennut kun aina jää ilman.

Mielestäni tuollaisessa tilanteessa kieltää itseltään elämän ja elämästä nauttimisen, meillä kun kuitenkin on vain tämä 1. Mutta kukin tyylillään.

Sairaus asia erikseen, silloin toista ei hylätä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee muuten hyvin: emme riitele ja olemme toisillemme hyvät ystävät. Lapset voivat hyvin ja kukoistavat. Meillä on kaunis talo ja yhteistä lainaa sen verran, että kumpikaan ei todennäköisesti voisi pitää taloa erotilanteessa.

Jos eroaisimme, olisi esim. lasten harrastuksiin kuljettaminen luultavasti paljon haasteellisempaa. Myöskin meillä molemmilla menisi yksin elämiseen enemmän rahaa, jolloin emme ehkä voisi maksaa niin helposti kalliita harrastusmaksuja. Ulkomaanmatkatkin vähenisivät.

Mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole henkisesti niin paha olla, että jaksaisin alkaa sekoittaa lasten elämää. Luultavasti ero tulee sitten, kun lapset ovat vähän isompia.

Petän kyllä puolisoani silloin tällöin (tilaisuuden tullen) ja ehkä hänkin minua, ei kiinnosta. Seksiseuran löytyminen ei ole mulle ongelma. Niinpä en jaksa hätäillä eron kanssa.

Neljä vuotta olin vastaavassa tilanteessa. Sitten en enää jaksanut pitää kulissia yllä ja lähdin.

Epätoivoon en sorru vaikka haluaisin seksiä ja toisella ovat omat syyt miksi ei pysty suoriutuu . En ole ajatellut pettämistä tai eroa, koska en ole epätoivoinen pettäisin tai eroaisin puutteen takia. Mielummin olen vahva ja tuen toista.

Rakastan miestäni paljon ja teen meidän takia mitä vain 😘

Olisi todella raskasta olla niin himojensa orja, että rakkaus kuolisi siihen, ettei ole seksiä. Himo ja rakkaus ovat aivan eri asiat, ja jos pelkän himon vuoksi on alkanut parisuhteeseen saati mennyt avioon, niin silloin on "rakkaus" aika heikoissa kantimissa. Täsmälleen sama asia kuin jos menisi suhteeseen rahan vuoksi.