Olenko sitoutumiskammoinen?

Olen jutellut tästä parhaan ystäväni kanssa paljon, mutta olen jumissa. Tarvitsen ulkopuolista näkemystä. En tiedä, mikä mua vaivaa :/

Olen eronnut muutama vuosi sitten liitosta, jossa ei koskaan ollut ollutkaan mitään suuria tunteita. Kaveruutta vaan, mutta en nuorempana kaivannutkaan suuria tunteita. Olen nyt ollut uudessa parisuhteessa parisen vuotta, mutta pelkään, että olen ajautunut taas samanlaiseen tilanteeseen :( Minulla on hyvä, rakastava mies. Kunnollinen mies, joka varmasti haluaisi pitää minusta huolta jollain tasolla. Mutta itse en ole ollenkaan varma tunteistani. Olen alkanut kaivata treffailua taas, uusiin ihmisiin tutustumista, jännittäviä ensitreffejä... Miksi olen tällainen? Ensin ajattelin, että olen huomionkipeä. Mutta saan paljon positiivista huomiota mieheltäni. Kammoanko vain sitoutumista? Odotanko liikoja, jos haluaisin oikeasti tuntea jotain sen suuntaista, että en todellakaan haluaisi elää ilman jotain toista ihmistä? Olenko haihattelija?

Mulla on huono olla, ja tottakai mun kumppani näkee sen ja ihmettelee, miksi. Mutta en henno tai uskalla sanoa ajatuksiani hänelle ääneen... Mikä mun ongelma on??