Mitä tukea kirkolla on antaa kotonaan nöyryytyksen tunteita kokeneille lapsille?
Niin? Osaatteko kirkon jäsenet tukea lasta, jota nöyryytetään kotona, ja joka ei itse tajua sitä, mutta oireilee ja kärsii mielipahasta ja hakee tukea kirkosta, koska on kuullut, että siellä rakastetaan lapsia? Ei mitään. Te olette täysin turhaa ja paskaa sakkia. Jokainen kirkon jäsen. Hyi olkoon!
Kommentit (14)
Seurakunnan diakoniatyöhön voi ottaa yhteyttä. Sieltä saa paitsi taloudellista tukea myös keskusteluapua. Varaa aika diakonissalle netin kautta tai puhelimella. Toivottavasti pääset pahasta olostasi eroon.
Pastori Silli voi tulla ja ottaa polvelle istumaan
Kuinkahan monta jäsentä Suomen kirkossa on? Kaikki tietävät/tuntevat ko lapsen tilanteen mutta eivät vain välitä? Tai ainakin kaikki sen seurakunnan jäsenet?
Itse olen eronnut kirkosta ja siihen on syynsä mutta tuollainen yleistys ja syyttely on niin naurettavaa että pakko oli kommentoida.
Nuoriso/varhaisnuorisotyöntekijään kannattaisi ottaa yhteyttä. Tai pappiin.
Kirkko = seurakuntalaiset eli jokainen kirkon jäsen voi ohjata tuon lapsen koulukuraattorille, joka edelleen ohjaa joko lastensuojelun asiakkaaksi tai koulupsykologille.
Mielipahasta kärsiminen on muuten aika lailla tavallinen tunne, ei mikään maatamullistava asia.
Kirkon jäseniin mahtuu monenlaisia ihmisiä, särkyneistä ja toimintakyvyttömistä mielenterveysongelmaisiin. Toki terveitä ja tasapainoisiakin on joukossa mutta ei voi olettaa että kaikki/kuka tahansa kirkon jäsen olisi kyvykäs auttamaan ja ohjaamaan jotakuta pahoinvoivaa lasta.
Jos tuo lapsi on tullut torjutuksi usen ihmisen taholta seurakunnassa on se huolestuttavaa ja siit tulee tehdä ilmoitus/kantelu kirkkoherralle tai korkeammallekin mutta noilla tiedoilla mitä ap antoi en ihan ymmärrä ongelmaa ja syytöksiä.
Jeesus kuulemma pelastaa. Auttaa, ymmärtää, maksaa laskut ja parantaa sairaat. Otappa rohkeasti yhteyttä.
Kirkon aktiivit ovat monesti vähän ulkokultaista ja itsekin välillä epätasapainoista väkeä. Eivät ne kauniit ideaalit näy käytännössä. Tietysti diakonian piiriin yms. hakeutuvaan suhtaudutaan varmasti asiallisesti, mutta jos lapsen ainoa "avun pyytäminen" on se että hän oireilee seurakunnan toisten lasten kanssa ollessaan niin tuskinpa asialle mitään osataan tehdä.
T: Joskus samassa tilanteessa ollut
Jos ap et ole itse se lapsi -tai vaikka olisitkin- niin ohjaa/mene tosiaan koulukuraattorille/psykologille, ei siinä kirkkoa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Kirkon aktiivit ovat monesti vähän ulkokultaista ja itsekin välillä epätasapainoista väkeä. Eivät ne kauniit ideaalit näy käytännössä. Tietysti diakonian piiriin yms. hakeutuvaan suhtaudutaan varmasti asiallisesti, mutta jos lapsen ainoa "avun pyytäminen" on se että hän oireilee seurakunnan toisten lasten kanssa ollessaan niin tuskinpa asialle mitään osataan tehdä.
T: Joskus samassa tilanteessa ollut
Juuri näin, olin itse aikoinaan tuo lapsi, ja mitenkään minua ei autettu! Jos sen ikäinen hakeutuu itse pyhäkouluun, niin luulisi jollain heräävän kysymys, että onko kaikki kunnossa. Ja sinulle mielipahan vähättelijä: haista paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkon aktiivit ovat monesti vähän ulkokultaista ja itsekin välillä epätasapainoista väkeä. Eivät ne kauniit ideaalit näy käytännössä. Tietysti diakonian piiriin yms. hakeutuvaan suhtaudutaan varmasti asiallisesti, mutta jos lapsen ainoa "avun pyytäminen" on se että hän oireilee seurakunnan toisten lasten kanssa ollessaan niin tuskinpa asialle mitään osataan tehdä.
T: Joskus samassa tilanteessa ollut
Juuri näin, olin itse aikoinaan tuo lapsi, ja mitenkään minua ei autettu! Jos sen ikäinen hakeutuu itse pyhäkouluun, niin luulisi jollain heräävän kysymys, että onko kaikki kunnossa. Ja sinulle mielipahan vähättelijä: haista paska.
Jos 12-vuotias itse hakeutuu pyhäkouluun niin ei se kyllä herätä (ehkä ei-uskovaisissa herättää, seurakunnan jäsenissä ei) mitään huolikysymyksiä.
Ainakaan jos et mitenkään ilmaissut voivasi huonosti. Pyhäkoulunopettajat ovat usein nuoria tyttöjä/poikia, ei 15-18-vuotiailla välttämättä ole psykologista silmää huomata lapsen pahoinvointia. Eikä valmiuksia hoitaa.
Ikävää että et saanut apua ja olet siitä(kin?) katkera mutta edelleen jää hämäräksi kuinka selkeästi pyysit sitä tai näytit että voit huonosti ja tarvitset apua?
Ja etkö hakenut sitä muualta, kouluterveydenhuollon kautta? Siellähän ne ihmiset ovat joilla on koulutus ja ammattitaito tuollaisiin asioihin.
Ei se välttämättä mitään ulkokultaisuutta ole jos lapsi tai oikeastaan teini ei itse tajua että kotona nöyryytetään eikä osaa kertoa siitä mitään muuta kuin oireilla. Oireilla miten? Miten käytös eroaa murrosiästä ja siihen liittyvistä kuohuista, miksi ventovieraiden pitäisi tajuta mistä on kyse?
Hae ap nyt apua vaikka silloin et osannut, et voi hyvin vieläkään ja syy ei taida olla kirkossa ja sen jäsenissä vaikka heihin nyt vihasi kohdistat.
Kyseessä 12-vuotias lapsi.