Miksi tunnen häpeää, kun luen omia tekstejäni? Luovan työn tekijät, onko teille tuttua?
Kirjoitan mm. laulunsanoja ja muuta luovaa tekstiä. Melkein aina kun luen tekstejäni jälkeenpäin, tunnen häpeää. Häpeä on niin inhottava tunne, että sen takia en yleensä voi lukea tekstejäni. Onko teille luovan työn tekijöille tuttua tällainen?
Katsoin kerran ohjelman jossa haastateltiin jotain näyttelijää (Nicole Kidman?) ja hän sanoi ettei ikinä voi katsoa elokuvia, joissa on näytellyt roolin, koska alkaa tuntea niin suurta häpeää. Minusta Nicole Kidmanin näyttelijäntyö on kuitenkin ihan hyvää, joten ei se häpeä kait voi aina siitä johtua, että työn jälki olisi objektiivisesti huonoa?
Olikohan se Jouko Turkka vainaa, joka sanoi, ettei kirjastossa käydessään voi edes katsoa siihen suuntaan, jossa on hänen omia kirjojaan, koska hänet heti valtaa niin suunnaton häpeä.
Kommentit (13)
Itse tykkään kirjoittaa novelleja. Voin ihan vilpittömästi sanoa olevani erinomainen kirjoittaja. Saan aina kehuja novelleistani, mutta itse en pysty lukemaan niitä. Tunnen juuri tuota samaa häpeää. Myös aina, kun joku lukee kirjoitelmiani, tunnen suunnatonta häpeää.
Kirjoitan myös työkseni. Häpeän lähes aina tekstejäni, vaikka tiedän olevani erittäin hyvä kirjoittaja. En osaa sanoa tähän syytä, mutta arvelen, että kyseessä on joku syvimpien tunteiden paljastamiseen liittyvä häpeä tai vaihtoehtoisesti itsetunnon ongelmat.
Jep. Kirjoitan sekä työkseni, että vapaa-ajalla.
Joskus tekstien lukeminen jälkeenpäin on niin kurjaa, että välttelen sitä viimeiseen asti. En osaa iloita niistä hyvistä ilmaisuista ja toimivista käänteistä vaan jatkan tekstin muokkaamista päässäni ikuisesti. Aina on kohtia, joissa olisi voinut tehdä jollain tavalla parempaa työtä. Kuvittelen aina, että muut näkevät nämä "virheet" myös ja hämmästyn joka kerta kehuista ja positiivisesta palautteesta.
Minä olen kuvataiteilija ja tunnistan saman häpeän tunteen.
Koen myös että en ole oikea taiteilija ja että työni ovat surkeita vaikka saisin paljon hyvää palautetta.
Luulen, että sisimmässäsi tajuat kirjoitelmiesi olevan äärimmäisen huonoja ja noloja
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sisimmässäsi tajuat kirjoitelmiesi olevan äärimmäisen huonoja ja noloja
Kiitos kun lannistat minua. En enää kirjoita mitään mihinkään.
-Ap
Monet taiteilijat eivät koskaan halua nähdä luomuksiaan.
Mulla taas tulee omien tekstien lukemisen jälkeen olo, että hitsi kun olen älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sisimmässäsi tajuat kirjoitelmiesi olevan äärimmäisen huonoja ja noloja
Kiitos kun lannistat minua. En enää kirjoita mitään mihinkään.
-Ap
Heh. En minä ole tätä kommenttia kirjoittanut. En sentään noin helposti lannistu.
T. Oikea ap.
Ajattelin vain puolustaa sua, kun et enää kommannut mitään. Sorry, hyvää tarkotin. Täällä niin moni vaan levittää negatiivisuutta.
7
Noi on tyypillisiä impostor syndroman oireita:
Itse en ole varsinaisesti luovantyöntekijä mutta tekstejä ja erilaisia asiapapereita laativana (/kirjoittavana) minua monesti hävettää, eikä vähiten se, että monta kertaa vasta jälkeenpäin huomaan, kuinka jokin asia olisi ollut huomattavasti paremmin, selkeämmin ja ymmrrettävämmin ilmaistavissa. Toisinaan löydä teksteistäni niin paljon kirjoitusvirheitä, että tekisi mielipainua, jonnekin hyvin syvälle häpeästä.
En osaa sanoa mistä johtuu, mutta minulla on samoin. Mielenkiintoinen kysymys tosiaan.