Tytöllä ei kaveireita amiksessa?

Ei sinne kavereiden takia ole menty vaan opettelemaan ammatti. Lopettaminen ei tule tietenkään kyseeseen, teet sen selväksi. Mutta jos on järkevä ja realistinen jatkosuunnitelma (joko toinen koulu tai työ), niin sitten annat vaihtaa siihen. Mutta ei mitään puolen vuoden odotteluja, vanhaa koulua käy siihen saakka että uuteen kuvioon pääsee suoraan hyppäämään.

Annat sen tehdä niin kuin haluaa. Jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt itsekin lopettaa koulu eikä kärsiä päivästä toiseen yksin

Kannattaa ainakin selvittää, että onko kyse kiusaamisesta vai kaverittomuudesta. Tuossa iässä usein kiusaaminen muuttuu hienovaraisemmaksi, mutta kohteelle edelleen selkeäksi syrjinnäksi, joka vaikeuttaa jopa opiskelua, jos esim. ryhmätöissä ei päästetä mukaan ryhmiin tai käytännön töissä ei pääse ollenkaan tekemään.

Kaverittomuuden kanssa voi vain sinnitellä eteenpäin, mutta kiusaustilanteessa kannattaisi selvitellä vaihtoehtoina vaihtoa toiseen kouluun samalle linjalle tai välivuotta. Parhaassa tapauksessa välivuotena voisi tehdä jopa oman alan hommia esim. harjoittelijana.

Kaverittomuus ei ole mikään syy lopettaa koulua kesken. Eihän työpaikkaakaan vaihdeta kavereiden puutteen vuoksi! Tyttö psykologille ja nopeasti, jotta sosiaaliset taidot saadaan kuntoon.

Ei kannata lopettaa jos ei ole muuta suunnitelmaa heti tilalle. Sitten jääkin helposti kotiin vuosiksi ja syrjäytyy (itselle kävi nuorena noin)

Vierailija kirjoitti:

Annat sen tehdä niin kuin haluaa. Jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt itsekin lopettaa koulu eikä kärsiä päivästä toiseen yksin

Tää, pahimmillaan voi olla traumatisoivaa.

Opon tai koulukuraattorin juttusilla käynnistä saattaisi olla apua.

Ainakin lapseni koulussa oli todella hyvät opot.

Vierailija kirjoitti:

Kaverittomuus ei ole mikään syy lopettaa koulua kesken. Eihän työpaikkaakaan vaihdeta kavereiden puutteen vuoksi! Tyttö psykologille ja nopeasti, jotta sosiaaliset taidot saadaan kuntoon.

Parempi antaa olla ja puuttuu asiaan vasta sitten kun masennus estää opiskelun?

Tuskin lapsi ihan vain sen takia on lopettamassa ettei ole kavereita, veikkaan jonkinnäköistä syrjintää tai huonoa ilmapiiriä. Nuoret harvemmin uskaltavat kertoa tästä vanhemmille. Amiksessa porukka on vielä todella peruskoulumeiningillä liikenteessä ja ihmisiä kiusataan vieläkin, vaikkei niin suorasti kuin yläasteella.

Kinkkinen tilanne, itselläni ei amisaikoihin kavereita ollut, moikkaustuttuja pari mutta yksikseen olin ja tälläisenä erakkona viihdyin hyvin mutta kaikki eivät tälläisiä ole ja voin kuvitella että aika ikävältä saattaa tuntua jos niitä kavereita oikeasti kaipaa. Monettako vuotta käy? Jos jo toisella tai kolmannella niin kannattaa ihan suosiolla jatkaa loppuun. Jos asia tuntuu oikeasti tytöltä todella vaikealta saattaa jo itse koulunkäynti hankaloitua ja koulun vaihto olla tarpeellista, mutta muista että mitä jos tyttö ei uudessakaan koulussa saa ystäviä? Haluaako hän taas vaihtaa koulua?

Ja huom! Vaihtaessa koulua kesken kaiken voi käydäkkin niin että kaveriryhmät ovat jo muodostuneet ja niihin on vaikea päästä enää sisään, etenkin jos on yhtään ujompaa sorttia.