Mikä mahtoi olla miehen ajatuksissa kun
aloitti suhteen reippaasti ja rohkeasti, kertoi jo melko piakkoin, että rakastaa, puhui naimisiin menosta, yhteisestä kodista jne. Kun sitten tuli erimielisyyksiä, ei tahtonut puhua eikä selvittää mitään. Tilaa annoin, mutta ei vaan tullut sanoja. Istui kädet puuskassa sohvalla ja vastaili en tiedä. Asiaan ehkä palattiin aloitteestaan tai ei, yleensä ei. Aihe kuin aihe, paljon hiljaisuutta. Koki aina kaiken syyllistämisenä. Vaikka vaan yritin saada selville mielenliikkeitään. Sanoi, että ruusutan, vaikka yritin puhua kauniisti, ihminen ihmiselle. Kehuin ja kiitin, en vaan ollut tosiaan russuttaja. Kovasti kyseli alussa myös onko hänet unohdettu, jos joku pv en laittanutkaan viestiä.
Ensin halusi pitää taukoa, josta olin eri mieltä, kun omat ja ystävien kokemukset on olleet negatiivisia. Kuitenkin vetäytyi enkä saanut vastausta kauanko miettii. Sitten ei halunnut olla, mutta sanoi, että puhuin hänet ympäri. Sitten yhtäkkiä jatkamispäätöksen jälkeen ilmoittikin ettei haluakaan. Kaikki on vaikeaa. Kuulemma riideltiin koko ajan. Riitoja ei varsinaisesti ollut. Näkemisen päättyivät jossain kohtaa usein pahaan mieleen. Yleensä sen takia, että ei pystynyt keskustelemaan esim.seksistä. Sanoi vaan että onko vika hänessä.
Sanoi lopuksi että olen ollut vaan paha. Tuntui niin järkyttävältä, että rakastin häntä ja olisin tosiaan rakkaudessani yrittää vaikeiden asioiden yli. Nämä "haasteet" olivat ihan arkipäiväisiä asioita, yleensä väärinymmärryksiä hänen puoleltaan. Selitin, mutta ei auttanut. Hänellä oli oma tulkinta. En haukkunut, huutanut, nimitellyt. Hän tosin onnistui sitten suhteen lopussa kyllä tekemään niin. En itsekään olisi pystynyt jatkamaan tuossa, mutta rakastin niin ajattelin, että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa. Eikä tosiaan ollut kyse mistään ns.vakavista asioista.
Mikä saa vuoden aikana ajatukset muuttamaan täydestä rakkaudesta siihen, että toinen on täysin paha, joka vaan syyllistää?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mt-ongelmilta.
Voisiko tosiaan olla näin? Vaikutti tasapainoiselta, mutta kun nyt kirjoitin tuon ja luin vastauksesi, ei se niin tasapainoista ollut. On kuitenkin työelämässä ja kavereita löytyy.
Ap.
Miksi velloa suhteessa tai suhdetta, joka on huono? Jos et pidä tyypin tavasta olla, mene eteenpäin.
Kun kirjoittaa kaiken ylös, oppii katsomaan asiaa ja sen mielettömyyttä ikäänkuin ulkopuolisena. Eli kirjoita kokemuksiasi ylös, ja katso vaikka viikon parin päästä mitä kirjoitit. Siinä näkee helposti, että kaikki oli oikeasti vialla, et vain nähnyt sitä kun olit rakastunut. Tapahtui minulle myös, kauan sitten. Nyt elämä on hyvää ja onnellista, tasapainoista ja tasavertaista, uuden kullan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi velloa suhteessa tai suhdetta, joka on huono? Jos et pidä tyypin tavasta olla, mene eteenpäin.
Siksi, että haava on tuore. Yhtäkkiä puhelinkeskustelulla jätetty.
Myös siksi, että hyvää oli paljon, mutta hän näki lopuksi vaan ongelmat, joista ei pystynyt puhumaan. Itse näin asia ratkaistavina. Aiemmissa suhteissa vastaavista asioista on puhuttu. Oltu avoimia, kysytty eikä vaan epäilty ja tehty pienessä mielessä (vääriä) johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoittaa kaiken ylös, oppii katsomaan asiaa ja sen mielettömyyttä ikäänkuin ulkopuolisena. Eli kirjoita kokemuksiasi ylös, ja katso vaikka viikon parin päästä mitä kirjoitit. Siinä näkee helposti, että kaikki oli oikeasti vialla, et vain nähnyt sitä kun olit rakastunut. Tapahtui minulle myös, kauan sitten. Nyt elämä on hyvää ja onnellista, tasapainoista ja tasavertaista, uuden kullan kanssa.
Kiitos, juuri näin. Syyttäkö itseäsi, että et ollut riittävä?
Tuntui vaan siltä, että toinenkin olisi saanut puhua muustakin kuin työstään.
Kellään vastaavaa kokemusta tai lisättävää edellisiin?
Kuulostaa exältäni. Vuoroin kuumaa, vuoroin kylmää. Selkeitä narsistin piirteitä, juuri tuo loukkaantuminen ja toisen syyttely arkipäivän pienistä asioista ja ongelmista
Aika onneton tapaus. Halusi sinut, mutta ei ollut taitoa kommunikoida kun sita tarvittiin. Parempi ilman moista, oisi muuttunut vaan pahemmaksi ja tuskin olisi muuttunut. Suomalainen tuppisuu.
Harva mies haluaa puhua, puhua, puhua. Asioiden vatvominen ei johda minnekään.
Joku sussa ärsytti pirusti ja mies ei halua jauhaa siitä. Turha jauhaa enempää jos kyseessä on joku ominaisuus jota ei voi muuttaa sinussa.
Olet ehkä aarre jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Harva mies haluaa puhua, puhua, puhua. Asioiden vatvominen ei johda minnekään.
En puhu vatvomisesta vaan normaalista arkipäivän komminkaatiotaidosta.
Kuulostaa mt-ongelmilta.