Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Minun mielestäni ei voi missään tilanteessa. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat antaneet pettämisen anteeksi.

Ei voi. Ei missään tilanteessa. Luottamus on parisuhteen perusta ja pettäminen rikkoo sen. Siitä ei ole paluuta entiseen.

Ei voi, eikä tarvitse.

Ei ole paluuta entiseen. Se voi olla hyväkin juttu, että ei palata entiseen. Voi antaa anteeksi, riippuen syistä jotka tähän pettämiseen on johtaneet. Jos syyt löytyy molemmista ja jos syntyy yhteinen oivallus tästä ja halu parempaan yhteiseen suhteeseen, niin kannattaa antaa anteeksi.

Jokaisen oma asia, siis ollaan kaikki niin erilaisia. Riippuu siitä, mitä sietää. Usein  sanotaan, että annoin anteeksi, mutta en voi koskaan unohtaa. Onko se sitten sellainen "oikea anteeksianto" oikeastaan kuitenkaan?

On niin monenlaista pettämistä, että miettimistä riittää. Kummallista on, kun monesti petetty on itsekin pettänyt, mutta ei silti voi ymmärtää.

Anteeksi ehkä voi antaa mutta unohtaa ei pysty koskaan.

Luottamuksen rakentaminen vie kauan aikaa mutta sen voi menettää nopeasti.

Anteeksianto olisi todella, todella vaikeaa. Jos olisi minun syy että mieheni pettää niin silloin ehkä.

Mutta kännipano on jo pettämistä eikä vahinko. Tapaamisten suunnittelu, seksiviestien vaihto, flirttaileva chättäily vieraan naisen kanssa yms. menee jo rajan yli enkä ikinä hyväksyisi sellaista.

Luottamuksen menetys on joka tapauksessa vakava asia. En usko että pääsisin yli tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto olisi todella, todella vaikeaa. Jos olisi minun syy että mieheni pettää niin silloin ehkä.

.

Nyt kiinnostaa: Millaisessa tilanteessa pettäminen olisi petetyn syy? En millään pysty keksimään sellaista tilannetta.

Uskon ettei luottamus voi koskaan palata entiselleen, vaikka antaisi anteeksi. Todellista anteeksiantoa ei voi enää tulla.

Mielestäni joissain tilanteissa voi. Minun mieheni tavallaan petti pari vuotta sitten: kännissä pussaili toisen kanssa ja sen jälkeen viestittelivät pari viikkoa, ja sitten mies tunnusti kaiken minulle.

Ensin olin varma, että jätän miehen, mutta hän oli niin katuva. Ensimmäiset kuukaudet olivat tosi rankkoja, mutta käytiin yhdessä ja erikseen terapiassa (molemmilla oli myös omia ongelmia) ja hiljalleen se luottamus palautui ja meistä tuli paljon vahvempia.

Vaikea sanoa pystyisinkö itse antamaan anteeksi. Kännipanon varmaankin antaisin, mutta luultavasti en sivusuhdetta. Kaikki riippuu olosuhteista ja siitä miten paljon puoliso katuu.

En ota pettämistä niin vakavasti kuin moni tuntuu ottavan. En ole itse pettänyt koskaan mutta en vanno etteikö sekin olisi mahdollista. Hassua kyllä, nimittäin luotto meillä on 100% kummankin osalta ja olemme tosi onnellisia yhdessä.