Kuka kuvailee itseään "tavalliseksi"?

Mä kuvailen itseäni tavalliseksi että minut hyväksyttäisiin paremmin. Peittelen niitä asioita jotka tekevät minusta erilaisen tai aiheuttavat kateutta.

Mä voisin laittaa nettiprofiiliin tavallinen. Mutta kun se on nounou niin en laittanut.

Mielestäni tavallinen ei omaa mitään erikoiskykyjä, tyytyy asioisin sellaisena kun ne on, ei tavoittele kuuta taivaalta. Ei kamalasti laittaudu, saattaa olla mahaa, pyllyä ja roikkuvaa tissiä.

Riittää se tavistyö, koti, ehkä mökki haaveissa, kumppani jonka kanssa on mukavaa käydä vaikka kalassa, tapatumissa ym. Perusarki riittää.

En koe olevani mitenkään pakkomielteinen tai ylivaatimaton. Hieman vaatimaton ehkä. Semmonen tavis. Jonkun mielestä tylsä. Mut minä :)

Rehellinen ihminen.

Suurin osa ihmisistä on tavallisia.

Joo, tavallisena ja huumorintajuisena minäkin itsestänilertoilen😀

Sellainen joka ei lue naistenlehtien höpöhöpöä siitä miten jokainen on erityinen ja arvokas. Näkee asiat oikeissa mittasuhteissa ja hahmottaa ns. ison kuvan. Tajuaa miten mitättömän pieni asia hänen elämänsä on maailmankaikkeudessa. Tajuaa ettei se kiinnosta kuin häntä itseään ja ihan maksimissaan muutamaa muuta ihmistä kaikista seitsemästä miljardista maapallon ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka ei lue naistenlehtien höpöhöpöä siitä miten jokainen on erityinen ja arvokas. Näkee asiat oikeissa mittasuhteissa ja hahmottaa ns. ison kuvan. Tajuaa miten mitättömän pieni asia hänen elämänsä on maailmankaikkeudessa. Tajuaa ettei se kiinnosta kuin häntä itseään ja ihan maksimissaan muutamaa muuta ihmistä kaikista seitsemästä miljardista maapallon ihmisestä.

Eli toisin sanoen älykäs ihminen.

Varmaankin sellainen, joka ei sano kampaajalle "tee minulle sellainen hääkampaus, jota ei ole ollut kenelläkään aikaisemmin" ja näitä toiveen esittäjiä oli ollut useita :D

Kysely:

Oletko mielestäsi tavallinen?

Ylänuoli = kyllä.

Alanuoli = en.

Kiitän.

Sellainen joka ei ole narsisti?

Fiksu ihminen, joka on pitänyt asioistaan huolta, niin ettei ole suurempia ongelmia elämässään, ja joka ei myöskään kuvittele olevansa muiden yläpuolella ja erityisen spesiaali tapaus. Ihminen, jota on helppo lähestyä.

Minä pidän itseäni tavallisena ja kuvailen itseäni muille vaikkapa treffiprofiilissa tavallisena ihmisenä / tavallisena naisena. Tämä siksi, että en tavoittele mitään erikoislaatuista / harvinaista / superpersoonallista harrastuksissani, tyylissäni, luonteessani. En pyri mihinkään erityisen persoonalliseen tai erikoiseen, enkä edes arvosta erikoisuuden tavoittelua (enkä täydellisyyden tavoittelua). Olen anti-hippi, anti-gootti, anti-porvari, anti-vihervassari, anti-köyhä, anti-täydellinen, anti-kaikkienkaveri, anti-runoilija, anti-taiteellinenpukeutuja jne. Eli olen tavallinen.

Jos ei ole mitenkään hirveän erikoinen, niin on tavallinen, eli jos et ole täysi hullu tai taiteellinen hörhö (yhden sortin hullu) tai muuten äärimmäinen, esim. paina 300kg, tai ole 250cm pitkä. Miksi kenenkään pitäisi olla mitään muuta kuin tavallinen eli normaalin rajoissa? Jokainen ollaan erilaisia, mutta kauempaa katsottuna ollaan aika samanlaisia, noustaan aamupuolella ylös ja mennään nukkumaan iltapuolella vuorokautta, käydään luultavasti töissä, harrastetaan jotain pientä, on jonkin verran ystäviä ja sukulaisia joita joskus nähdään, usealla on joku lemmikki. Jollain voi olla vaikka joku erikoisempi harrastus, vaikka laskuvarjohyppy, mutta silti muuten on ihan tavallinen.

Mulla on jäänyt mieleen se, kun joskus sata vuotta sitten ysiluokalla ollessani piti täyttää paperi, jossa piti kuvailla omaa ulkonäköään. Vastasin siihen "tavallinen". Opo kutsui sitten jokaisen yksitellen keskustelemaan tulevaisuuden opinnoista ym. ja katsoi tuota paperia: 'Vai tavallinen..." ja nauroi päälle. En ymmärtänyt silloin enkä kyllä vieläkään mitä nauramista siinä oli. Miksei saa olla tavallinen vai enkö muka olen sellainen...?

Luonteeni puolesta en kyllä pidä itseäni tavallisena vaan pikemminkin outona (enkä millään positiivisella tavalla).

Minäkin pidän itseäni tavallisena ja sellaiseksi minua kuvailisivat varmaan myös perheeni, ystäväni, työkaverini ja naapurini. En näe sanassa mitään kielteistä, vaan ihmisen, joka on useimmilla mittapuilla tavallinen. Hän ei ole mikään massasta voimakkaasti esiin pyrkivä tapaus, ei tavoittele mitään normaalista poikkeavaa ja ei pidä turhaa meteliä itsestään, vaan nauttii kun saa olla ja elää normaalia ja tavallista elämäänsä. Tottakai niin minulla kuin muillakin tavallisilla on omia erikoisjuttuja ja osaamisia, mutta ne nyt kuuluvat pakettiin.

Olen tyytyväinen tavallinen nainen, joka pitää ja arvostaa elämän tasaisuutta ja mukavaa arkea.

Epätavallinen?

Mikä sinun pointtisi on? Ensin ihmettelet, miksi kukaan kutsuisi itseään tavalliseksi, sitten kuitenkin sanot, että tavallisilla on helpointa.

Eikö se ole vastaus kysymyksiisi?

Luettuani tätä keskustelua mulle tuli vaikutelma, että ihmiset pitävät tavalliseksi itseään sanomista nöyränä, ei-itserakkaana, mikä vähän pysähdytti koska itse taas kokisin liikojen lupailuksi, jos sanoisin itseäni tavalliseksi. Se olisi sama kuin sanoisi "olen ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa", mutta enhän mä välttämättä ole.

Ehkä tavalliseksi itseään sanoo sellainen ihminen, jolla on hyvä itsetunto?

No tavallinen kokee itsensä samanlaiseksi kuin muut. Ei tee numeroa itsestään tai jos tekeekin, niin katsoo, että niin ne muutkin joskus tekee. Eli normi-huttua sekin. Ulkopuolinen voi nähdä tän tyypin erikoisena, ehkä kapean maailmankuvansa tai erilaisten kokemustensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen ihminen.

Suurin osa ihmisistä on tavallisia.

Niinpä. Mutta suurin osa myös kuvittelee olevansa jotenkin erikoinen tai erityislahjoja omaava. Iän myötä tuo sitten tasoittuu.

Melkein kolmekymppiseksi asti kaikki ihmiset, joiden kanssa olin ollut tekemisissä, olivat jotain muuta kuin tavallisia. Siksi voin todeta, että ihmiset eivät todellakaan yleensä ole tavallisia. Tavallisiakin ihmisiä on, tiedän sen, koska olen heitä myöhemmin paljon tavannut. Tavalliseksi voi sanoa itseään sellainen ihminen, joka ei halua tehdä itsestään numeroa.