Lue keskustelun säännöt.
Tällainen ongelma ihmissuhteisiin liittyen
06.08.2017 |
On tiettyjä ihmistyyppejä joiden seurasta en välitä ja haluan pitää heihin etäiset mutta ystävälliset välit. Sitten toisaalta saatan tuntea ulkopuolisuuden tunteita ja kokea että mut jätetään porukoiden ulkopuolelle. En jotenkin vaan löydä sellaista tasapainoa ihmissuhteissa minkä kirn että muilla on. Että ihmisillä on isoja ystäväpiirejä joiden kanssa viettää aikaa ja itse olen (ja mun perhe) kaiken kuvan ulkopuolella.
Olenko hankala ihminen?
Kommentit (5)
Juuri siksi olet jäänyt ilman niitä isoja ystäväpiirejä, kun olet valikoiva ja ihmiset ovat huomanneet kriittisyytesi. Ihmiset eivät jaksa sellaista pitemmän päälle. Tiedän, koska minulle on käynyt noin, ja elän onnellisesti suurklikkien ulkopuolella. En pidä itseäni mitenkään vaikeana ihmisenä, mutta minun on vaikea kestää suurinta osaa ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen usein myös isossakin porukassa olevani yksinäinen tai hieman ulkopuolinen.
Olin jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä paljon kypsempi henkisesti kuin ikätoverini ja haaveilin esimerkiksi useamman kuukauden maailmanympärimatkasta reppureissarina kun taas ikätovereita kiinnosti lähinnä kotimaiset juhannus jurri festivaalit, tai korkeintaan lähteä mallorcalle viikoksi vetämään viinaa.
Muistan myös tapauksen kun suunnittelin talvilomalla lapin reisssua, sellaista erä ja luontopainotteista - mukavaa murtomaahiihtoa, leirinuotiolla makkaran paistoa ja laavulla yöpymistä. Laajasta kaveripiiristäni jokaikinen katsoi kuin halpaa makkaraa minua kieroon kun yritin myydä ideaani muille. Ruotsinlaivaristeily oli muiden mielestä miljoona kertaa parempi vaihtoehto kun "siellä olisi niitä muijiakin, ei pelkkiä poroja ja pakkasta".
Nyt päälle 30-vuotiaina on kaveripiiri keksinyt "uutena ideana" porukalla erämaa hiihdot ja maailman tutkimisen madventures tyyliin aidosti muihin ihmisiin ja kulttuureihin tutustumisen merkeissä niiden aurinkorantaloma-turistirysä juttujen sijaan.
Olisi kiva löytää muita "outoja" asioita pohtivia ja syvällisiin keskusteluihin kykeneviä kohtalotovereita. Olen ollut aina vähän erikoinen tapaus muiden mielestä kun en jaa välttämättä varauksetta valtavirran mielenkiinnon ja harrastuksen kohteita.
Sama täällä. Tavallaan oma valinta. Monien ihmisten seuran koen väsyttävänä, mutta kuitenkin tavallaan kaipaan enemmän seuraa kuin mulla nyt on (pari hyvää ystävää) Tosin en nyt tiedä onko muka kaikilla muilla ihmisillä nyt niin laajat ystäväpiirit? Vaikka siltä näyttää niin osa ihmissuhteista voi olla kuitenkin aika pinnallisia... esim. siskoni on koko ajan menossa ja tuntee paljon ihmisiä, kuitenkin välillä valittaa ettei ole monia ystäviä keneen täysin luottaa tai sellaisia ketkä auttaa tai aidosti välittää esim. hätätilanteessa.
Köyhällä ei ole varaa nirsoilla. Joko hyväksyt ne vähemmän miellyttävätkin ihmiset tai olet ulkopuolella.