Onko muita, jotka tunnistavat, etteivät voi luottaa kumppaniinsa, vaikka tämä on ihan ok, eli ongelma on meissä?

Minä. En kykene luottamaan, se ei ole useimmiten ollut miehen vika. En tiedä mistä se johtuu. Joku lapsena koettu turvattomuudentunne tai hylkääminen tms? Näin oletan koska on todettu myös c-ptsd sekä disso enkä tiedä mistä nekään johtuu.

Mullakin lapsuus sellaista, että asuin henkisesti ilman turvaa, vaikka toisen vanhemman kanssa. Onneksi toinen oli turvallisempi, mutta liian etäällä ehkä, eikä ongelmaton ihmissuhteena hänkään aivan. Minusta ei kukaan huomaa mitään, mitään ei ole diagnosoitu, mutta itse voin pahoin ja kärsin :( Ja siis kyllä ne epäluottamuksen kohteet sen huomaa, miten hirveä mä heille olen. En tosin ilkeyttäni, itseä harmittaa silti ihan hirveästi. Ihan kuin marionetti ois, jos ei sitten pidättele. Kun sanotaan, että "oo vaan oma ittes." Joo-o...

ap