2 kk vauva yksin hereillä sängyssä

Olen huomannut, että kahden kuukauden ikäinen tyttövauvamme ei unilta herättyään useinkaan itke tai huuda, vaan makailee itsekseen hereillä sängyssä. Kun käyn vilkaisemassa tyttöä esim. päiväunien aikaan, saatan löytää hänet sängystä hereillä ja itseäni kauhistuttaa ajatus, kuinka pitkään hän on mahtanut maata hereillä yksinään. Onko huolestuttavaa, jos noin pieni vauva ei "kutsu" aikuista paikalle herättyään vaan tuntuu viihtyvän tuolla tavalla itsekseen?

Vauvamme on nukkunut alusta lähtien pitkäkestoisimmat unipätkänsä öisin ja viime yönä hän nukkui ensimmäistä kertaa melkein 10 tuntia putkeen (klo 21-07). Havahduin vähän ennen klo 7:ää pinnasängystä kuuluvaan pieneen ähinään ja kun menin katsomaan, tyttö makasi sängyssä hereillä ja alkoi hymyillä minulle kun ilmestyin häntä katsomaan. Tuli taas kaamea tunne, että kuinka pitkään hän oli mahtanutkaan jo olla hereillä yksinään ennen kuin havahduin. Ääntely oli sen verran pientä, etten sikeämmässä unessa olisi siihen varmasti havahtunut. Ja vieläkään tyttö ei siis itkenyt, ihmettelen eikö hänellä tosiaankaan ollut tuossa vaiheessa jo niin kiljuva nälkä, että olisi huutanut.

Useimmiten tyttö syö kerran keskellä yötä. Olen tosin nyt tajunnut, että silloinkaan hän ei itke nälkäänsä, vaan satun itse heräämään yöllä, kuulen ähinää sängystä ja käyn nostamassa vauvan syömään. Pimeässä en näe, onko hänellä silloin edes silmät auki, joten en ole varma, nostanko ja herätänkö nukkuvan vauvan syömään. Mitä jos hän nukkuisikin aamuun saakka tyytyväisenä ilman keskeytystäni? Miten olisi oikein ja parasta toimia?

Usein lasken vauvamme iltaisin yöunille sänkyynsä nukkuvana, mutta joskus hän jää sinne hereillä. Esim. eilen illalla hän oli hyvin väsynyt, mutta ei nukahtanut iltasyötön päätteeksi. Koska tiesin hänen olevan väsynyt, jätin hänet sänkyynsä yksin silmät auki, laitoin tutin suuhun, unipupun viereen ja toivotin hyvää yötä. Sängystä ei kuulunut sen jälkeen ääntelyä ja kun kävin 45 minuutin päästä katsomassa, vauva oli täydessä unessa. Voiko noin pienen vauvan jättää välillä tällä tavalla itsekseen nukahtamaan ilman että siitä on hänelle haittaa? Joskus tuntuu, että hän saattaa nukahtamisen hetkellä vain virkistyä entisestään, jos jään häntä paijailemaan ja pitämään seuraa.

Sinänsä vauvamme tuntuu olevan melko temperamenttinen tapaus ja antaa kyllä itkun ja huudon kuulua keuhkojensa täydeltä, kun joku on pielessä. Esim. välillä kesken vaunulenkin herätessään itkee ja huutaa niin, että nostan hänet syliin rauhoiteltavaksi. Samoin ilmeisesti vatsan kipristelyjä itkee ja huutaa kyllä hyvinkin reippaasti. Joskus saattaa myös herätä päiväunilta itkien.

Voinko siis luottaa, että vauvamme kyllä kutsuu itkullaan aikuisen paikalle, jos hänellä on paha olla? Haluan, että vauvalla on hyvä ja turvallinen olo ja että hän oppii luottamaan saavansa aina vanhempiensa avun ja läsnäolon kun sitä tarvitsee. Siksi tuo "yksin viihtyminen" unien päätteeksi tuntuu minusta jotenkin oudolta ja kammottavalta, mutta tarvitseeko siitä olla huolissaan? Vauvan ollessa hereillä pidämme häntä paljon sylissä, juttelemme hänen kanssaan, teemme pieniä vauvahierontoja jne. ja ruokin hänet imettämällä.