Lue keskustelun säännöt.
Miten saa vajaa 2-vuotiaan lopettamaan lyömisen?
01.10.2007 |
Ei lyö muita lapsia tai vieraita ihmisiä, mutta äitiä ja isiä. Tilanteet on yleensä sellaisia että kielletään jostain, tai muuten asiat ei mene lapsen mielen mukaan. Pitää pukea tai lähteä jonnekin tms. Ilmaisee vastalauseensa lyömällä vanhempaa. Kiellot tuntuu vain yllyttävän lisää.
Muutenkin on kyllä kausi, että omaa tahtoa on löytynyt paljon ja sitä näytetään. Päiviin mahtuu niin paljon kiukkuamista, että mun on vaikea jaksaa ottaa vastaan sitä. Etenkin kun muutenkin jaksamiseni on vähän heikkoa läheisen poismenon vuoksi.
Kommentit (7)
Tuon ikäinen ei vielä oikein pysty kontrolloimaan käytöstään ja kun joku harmittaa niin se osoitetaan vaikka lyömällä. Joskus jos menee ihan mahdottomaksi niin nostan hetkeksi pinnikseen rauhoittumaan, vaikka ei kai mitään varsinaisia jäähyjä tuon ikäinen vielä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiellä vaan kärsivällisesti, se menee ohi. Sitä paitsi kohta se rupeaa lyömään muitakin kuin teitä ;).
Meillä parhaiten toiminut keino oli " tarrakäsi" . Aina kun lapsi löi, sanoin että ei saa lyödä ja jos lyöt uudestaan, tarrakäsi tulee. Sitten vaan tokasta lyönnistä pidin aina kevyesti kädestä kiinni, suuttumatta. Päästin parin sekunnin päästä irti, lapsi löi uudestaan, taas käsi jäi jumiin. Lapsi inhosi sitä syvästi ja lopetti lyömisen pian tuon kikan keksimisen jälkeen.
Sitten päädyin siihen ajatukseen, että kaksivuotias on vielä niin pieni että hän EI AINA PYSTY hillitsemään impulssejaan - isku tulee ennen kuin lapsi edes oikein tajuaa. Siksi päätin, että joka kerran vain sanon että " lyödä/purra ei saa, ei saa satuttaa" enkä enää itsekään hermostu asiasta. Olen lisäksi onnellinen siitä, että meilläkin kohteiksi joutuvat vain vanhemmat, eivät onneksi hoitopaikan muut lapset! Satuttaminen on vähentynyt, tiedä sitten onko kyseessä viestin perillemeno vai lapsen kypsyminen. Ai niin, olen myös opettamassa, mitä suuttuneena SAA tehdä (meillä saa huutaa että suututtaa ja polkea jalkaa).
Siitä päästiin ajan kanssa, kun jokaisen lyönnin tai sen yrityksen jälkeen kiellettiin, otettiin syliin niin ettei voinut lyödä jne. Tai otettiin kädestä kiinni, tuo tarrakäsi oli hyvä termi sille :)
Kun vain pidätte tiukan linjan ja jaksatte komentaa aina vain uudestaan, lyöminen kyllä unohtuu. Mäkin oikein yllätyin, kun eräänä päivänä tajusin, ettei tyttö enää yritäkään lyödä, vaikka olisi kuinka kiukkuinen. Meillä se kausi kesti pari kuukautta, eli ei ihan mahdottoman kauan, vaikka se tuntuukin ikuisuudelta..
on jo sellainen olo että enkö osaa lasta kasvattaa, kun ei mikään kielto tehoa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutukseksi ap:lle, että ei tuo tosiaankaan sentään kasvatustaitoihin liity :) Meillä esikoinen ei koskaan edes yrittänyt moista, mutta tämä pienempi ja pippurisempi lapsonen yritti lyödä sitten senkin edestä (yleensä minua tai isoveliään ja välillä isäänsäkin). Ärsyttävää, mutta maltilla ja napakalla rauhallisuudella se meni ohi.
Kasvatustaito näkyy minusta muutenkin ennemminkin siinä, miten aikuinen tilanteisiin reagoi. Eli malttia ja johdonmukaisuutta vain, kyllä se läpsimisvimma siitä ajan kanssa loppuu... Kiellä napakasti ja silmiin katsoen, tarvittaessa ota syliin (jos esim. meinaa lyödä toista lasta) ja kerro, että se sattuu. Ei noin pieni sitä alkuun meinaa tajuta millään, mutta lopulta hoksaa. Huutaminen saati takaisin satuttaminen ei auta mitään, päinvastoin! Maltti on valttia.
lapsi on siis ihan terve eikä mitenkään vajaa, iältään vähän alle 2 siis. ap