Onko todella kauniilla naisella paljon helpompaa kuin rumalla naisella?

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö todella kaunis ulkonäkö ja viehättävyys naisen elämästä helpompaa?

Itse olisin mielummin kaunis kuin ruma, mutta mitä olette mieltä?

Kummallakin on oma varjopuolensa, mutta kyllä mä ainakin olisin mielummin kaunis kuin ruma (siis puhutaan ulkoisesta kauneudesta). Yhteiskunta on nimittäin ulkonäkökeskeinen ja elämässa saa asioita helpommalla ns. miellyttävämmllä ulkonäöllä

Olen ollut itse ns. kaunis, nyt jo lähes viisikymppinen tantta. Se, onko kauneudesta hyötyä, riippuu siitä mitä asioita tavoittelee elämässään ja arvostaa. Minun kokemukseni mukaan kaunis nainen vetää puoleensa erityisesti miehiä, joille naisen ulkonäkö on tärkeä. Valitsin itse miehen jolle ulkonäköni ei ollut niin tärkeä ja joka ei jatkuvasti puhunut siitä. Tässä iässä olen todella iloinen siitä. Itse menin yliopistoon opiskelemaan eikä omalla alallani ollut ulkonäöstä mitään hyötyä. Olen siitäkin nyt tyytyväinen. Lentoemäntänä olisin ehkä vaihtanut ammattia tähän ikään mennessä (on toki keski-ikäisiäkin lentoemäntiä, ja hyvä niin).

Ehdottomasti on helpompaa olla kaunis. Esimerkiksi työpaikkojen, miesten, avun, alennusten jne. suhteen.

Mutta kauneus myös kostautuu, sillä kateelliset kanssasisaret ja yksinäisyys, koska kauneutta myös pelätään.

Mieluummin kaunis, koska sillä ei ainoastaan saa haluamiaan asioita, vaan kauniilla ihmisillä on myös yleensä todella hyvä itsetunto. Eli kauneus on kivaa monistakin syistä, ei vain siksi että sen avulla saa laadukkaan miehen helposti tai vaikkapa parempaa asiakaspalvelua myymälöissä, ravintoloissa ym. Rumuus on naiselle kova taakka kannettavaksi, sillä yhteiskuntamme on ihan superpinnallinen. Tämä korostuu ihan kaikkialla, ja myös se että naisen odotetaan automaattisesti omaavan ulkoista viehättävyyttä, on asia joka tekee ruman naisen elämästä äärimmäisen tukalaa. Epäviehättävyyttä pidetään naisen kohdalla kauhistuksena ja kirouksena. 

Kauniista/komeasta tulee helposti varauksellinen, kun on silmiinpistävän näköinen ja se ahdistaa. Tarvitsee näyttää harmaavarpuselta ettei saa ylpeän leimaa. 

Mites tavalliset ihmiset? Mehän kun olemme ylivoimainen enemmistö. Harvoin törmää oikein näyttävään naiseen taikka mieheen, suurin osa ihmisistä on aika vaatimattomia mitä tulee ulkonäköön. Vai onko niin että nainen on automaattisesti ruma, jos ei ole kaunis?

onko kokemusta että kauniina jää porukassa yksin. jos ei siis ole sellainen pinnallinen kaunotar, joka high school klikkien queen b:mäisesti kokoaa alamaisia. vaan että on mukava ihminen, mutta ihmiset ei tulekaan niin helpolla kaveeraamaan, koska ulkonäön perusteella tehdään luonteesta johtopäätöksiä. sitten myöhemmin kuulee "ai et sä olekaan yhtään koppava tyyppi"

Kauniille naisille kasvaa lapsuudesta asti suojakuori ihailua kohtaan ja se tulkitaan ylpeydeksi. Ei ole helppoa saada miestä jonka ei tarvise olla mustasukkainen.

Miehenä voisin kuvitella kauneuden olevan naiselle melkoinen taakka, etenkin jos etsii puolisoa. Viihteellä ollessa kaikkien miesten huomio yleensä kiinnittyy siihen erityisen kauniiseen ja esiliinoja tarvitaan useita jos meinaa saada rauhassa iltaansa viettää. Varmaan nuoruudessa miesten jatkuva huomio on imartelevaa, kunnes huomaa miesten pinnallisuuden. En tarkoita sitä etteikö miehet olisi kiinnostuneita naisen sisäisestä maailmasta, mutta miten se nainen voi tehdä miesten aikeista selvää kun kaikki ovat jatkuvasti iholla, kauniista ulkomuodosta johtuen. Yleensä siinä pelissä voittaa se kaikkein röyhkein, joka ei aina olisi se ideaalein vaihtoehto. Ruman naisen ongelma on toki päinvastainen kun kukaan ei ole kiinnostunut, ei edes se yhtä ruma mies, joka himoaa sitä kaunista.   

Vastaus aloittajan kysymykseen on EI OLE.

Iästä huolimatta olen hyvin säilynyt ja saan edelleen ihastelua ja katseita. Itselleni kauneus on omalla tavalla taakka. Esim. minun osaamista töissä ei arvosteta, koska olen paikkani "ansainnut sääriä pitkin" ja työtovereiden kateus on ollut joskus lähes käsinkosketeltavaa. Lakkasin jossain vaiheessa meikkaamasta, joka ehkä yksi säilyvyyteni salaisuus. Käytän korkeintaan huulikiillettä. Taakkaa painaa myös miesystävien saaminen. On ihan sama onko mies ruma/komea tai jännis/kiltti jne. Aina jokin hiertää toisessa ja saa riitoja aikaan. Ihan vain edellisen miesystäväni kommentti satutti "Mihin minä mahdun sinun elämässäsi?". No täyttämään ihan niitä samoja parisuhdetarpeita, kuin normaalitkin ihmiset. Me ollaan sisältä ihan samanlaisia, kuin kuka tahansa muukin nainen. Ihan samat unelmat ja samat tarpeet.

Lisäksi minun on vaikea löytää miestä, joka oikeasti uskoo, että juuri minä haluan olla miehen kanssa siksi, että miehessä on jotain sellaista, josta pidän. "Miten noin kaunis voi tykätä tämmöisestä lievästi ylipainoisesta ja rumasta miehestä?". Kun aikansa näkee sitä ulkonäkökeskeisyyttä, niin toisen ulkonäön merkitys kutistuu. Se sisäinen kauneus on tärkeämpää. Mutta on muutama "ruma ja lihava" minulle kelvannut mies jättänyt vain siksi, ettei ole kokenut olevansa minulle riittävän saman tasoinen. Joillekin voi olla jopa shokki, että pidän lievästi ylipainoisista miehistä. Minua ei liian treenatut miehet ole koskaan kiinnostaneet.

Ja vaikka olisin kuinka rehellinen näiden asioiden suhteen ja kirjoitan ihan mitä tahansa tänne kauneudesta, niin aina joku vähemmän kauniiksi itsensä kokeva tulee kommentoimaan jotain negatiivista ja haluaa haastaa jollain naiivilla kysymyksellään. Viimeksi kun kirjoitin, että saan ihastusta, niin haukuttiin narsistiksi. No ollaan sitä sitten pelkän av-palstan kirjoituksen perusteella. Että on se tämä myös oma taakkansa, ettei voi toisille arasta aiheesta puhua.

No olisin kaunis ennemmin kuin ruma. No siitä mietin että mikä on ruma? Olen ollut kolmesti liitossa joten ainakin joku siedettäv piirre naamassa ollut joka saanut miehet tekemään tutustumista. Nuorena "vedin" komeita miehiä puoleeni. Enpä tiedä. Missit on tietenkin kauniita. Nuori nainen on poikkeuksetta kauniipi kuin vanha. Hyvin vanha nainen voi olla kaunis. Miestenkin komeus lienee katsojan silmässä.

Eilen illalla tunsin itseni Rumaksi kun yritin ottaa fb kuvaa itsestäni. Tajusin että tietyssä kulmassa leukani on läski. Ja kun olen rentona maailmaa tallaamassa niin leukaläskit näkyy. Pitäisikö mun pönöttää pää pystyssä ja miettiä kokoajan miltä näytän vai olla oma iloinen itseni? Kaunis jostain ruma toisaalta.

Kauniilla naisella on helpompaa kuin rumalla. Yleisesti ottaen suomalaisella naisella on globaalissa mittakaavassa helppo elämä olipa kaunis tai ruma.

Hyvä ystäväni on todella kaunis nainen. Hän ainakin vetää puoleensa narsisteja ja pelimiehiä, kukaan ns tavallinen mukava kunnollinen mies ei uskalla kiinnostua kun ajattelee ettei ole mitään saumoja. Hänelle kauneus ei ole tuonut ainakaan parisuhteissa mitään hyvää, on nykyään eronnut eikä uutta miestä edes halua. Itse olen sellainen tavallisen nätti ja minulla on ollut parisuhteissa huomattavasti parempi onni.

Miehet on miehiä. Joskus riittää hyvännäköiset rinnat joskus taas hyvä peba. Toiset haluaa perhetaustaa ja koulutusta. Jollekin käy mikä vaan.

Hyvin äkkiä joku on ylpeää ja ylimielistä huutelemassa jos et naura tai ilmeile. Ei niinkään ihan tavallisen näköiselle sellaista sanota. En ole kuullut, että olisi sanottu. Neutraaliuskin on joskus ollut pahasta. Ja kyllä minä tiedän ylpeitä vanhempia "akkoja". Ylpeitä kuin mitkä. Vaikka eivät kauniita olekaan.

Ulkonäöstä en tiedä, mutta ilkeät ja puolustuskykyiset pysyy terveempinä kuin kiltit jotka ei osaa pitää puoliaan. Ilkeät vievät kiltin elinvoiman.

En ole koskaan kuullut miehien käyvän niiden ylpeiden akkojen kimppuun. Ikinä.

Mikä sen akan nimi nyt olikaan, joka oli Nicholas Gagen kanssa samassa kuvassa hiljattain?

Yleensä niiden miehet kyylää niitä koko ajan. Aiva saatanan mustasukkaisia.

Jos on kaunis ja todella introvertti, ei aina ole helppoa suhtautua saamaansa huomioon. Joittenkin kateellisten naisten ilkeyksistä on jäänyt syvät sisäiset arvet ja varautuneisuus ihmisiä kohtaan. Onneksi on muutamia todella hyviä ystäviä. Yllättävää kyllä, mutta miehet ovat yleisesti kohdelleet ystävällisesti ja kunnioittavasti.