Onko todella kauniilla naisella paljon helpompaa kuin rumalla naisella?

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin kaunis, koska sillä ei ainoastaan saa haluamiaan asioita, vaan kauniilla ihmisillä on myös yleensä todella hyvä itsetunto. Eli kauneus on kivaa monistakin syistä, ei vain siksi että sen avulla saa laadukkaan miehen helposti tai vaikkapa parempaa asiakaspalvelua myymälöissä, ravintoloissa ym. Rumuus on naiselle kova taakka kannettavaksi, sillä yhteiskuntamme on ihan superpinnallinen. Tämä korostuu ihan kaikkialla, ja myös se että naisen odotetaan automaattisesti omaavan ulkoista viehättävyyttä, on asia joka tekee ruman naisen elämästä äärimmäisen tukalaa. Epäviehättävyyttä pidetään naisen kohdalla kauhistuksena ja kirouksena. 

No, miten sen nyt ottaa. Mikä on laadukas mies kenenkin mielestä. Rikas? Älykäs? Komea? Menestyvä? Vai kaikkea tuota? Itselleni kävi niin, että harmaavarpusnuoruuden jälkeen minusta sukeutui kaunis nainen - aluksi olin erittäin imarreltu miesten huomiosta ja sain seurakseni niitä halutuimpia. Kyllä siinä sitten kuitenkin alkoi tajuta, että tahtomattaan vetää puoleensä niitä pinnallisimpia, röyhkeimpiä ja narsisitisimpia tapauksia - ja se alkoi ahdistaa. Hyvin suurelle osalle tavismiehiä ulkonäköni oli kuitenkin ylitsepääsemätön aihe - se jankkaaminen siitä, ihastelu, päivittely - mahdollisuutta mihinkään tasavertaisuuteen ei tuntunut olevan. Sillä jokainen tajuaa tuollaisen jalustalle nostamisn kääntöpuolen - mustasukkaisuuden, hrittelun, lyttäämisen ja kyttäämisen. Siihenkään ei ollut mitään kiinnostusta lähteä nyhjäämään. Minusta tuli varmasti melko tyypillinen 'nirppanokka', ylpeän, etäisen oloinen kaunis nainen. Onneksi löysin erään harrastuksen kautta fiksun ja syvällisen miehen, joka kiinnostui minusta ja ajatuksistani jo paljon ennen kuin varsinaisesti tavattiin IRL. Että kyllä se tuuristakin on välillä kiinni. Rumien naisten riesana ei ainakaan näitä eeehania miehiä, joille nainen on jonkinlainen palkintopokaali tai uusi ferrari, jota kavereille muikeana esitellään.

Itse olin todella kaunis nuorena. Yllä olevissa kommenteissa on hyviä pointteja. Kauneudesta on hyötyä, mutta myös haittaa, erityisesti, jos ei ole pinnallinen ja ulkonäköään hyväksi käyttävä. Minua pidettiin pinnallisena ja blondina bimbona, kunnes olin puhunut ihmesten kanssa. Tällöin sain kuulla hämmästyneitä kommentteja "oho, oletkin älykäs", "luulin, että olet pinnallinen" jatkuvasti. Puoleeni vedin tosiaan vain niitä pinnallisia miehiä ja koin paljon seksuaalista ahdistelua ja häirintää, varsinkin ulkomailla asuessani. Olipa minulla jopa stalkkeri jonkin aikaa. Lopetin parisuhteen etsinnän ja lihottuani eivät miehet olleet enää edes kiinnostuneita, vaikka kasvot eivät paljoakaan muuttuneet. Naimaton olen edelleen. Mieluummin näin, kuin miehen kanssa, joka olisi jättänyt, kun lihoin.

Ihan tarpeeksi monta miljoonaa kertaa olen kuullut kehuja ja ihasteluja ulkonäöstäni. Enkä edes meikkaa itseäni erinäköiseksi.

Toisaalta en koskaan totu pitkiin katseisiin. En edes toljota ihmisiä, mutta usein katseeni nosteessani vastassa on hurja toljotus. Hui!

Mutta onpa minua yritetty käyttää hyväksi (lähinnä henkisellä puolella ja siitä hiljalleen yritetty päästä sänkypuuhiin) ja lemppailtu kylmästi kamalan hehkutuksen jälkeen.

Yläasteella olin yhden en-kovin-viehättävän tytön silmätikku. Ei hän mikään rumilus ollut (kai...), mutta ei mikään erityisen viehättäväkään. Hoikka kyllä, mutta niin olin minäkin.

Nykyään en ole kenenkään silmätikku, mutta aika usein olen miehille pelkkää pintaa.

Nostaessani siis.

En mä ainakaan nuorempana ole kaikkien kanssa vaan keksinyt asiaa. Toisten kanssa jaksoin puhua taukoamatta. Ei kaikkien kanssa tule edes asiaa... vittuako mikään introvertti oon.

Noinkin voi olla, että voi olla vaikea löytää luotettavaa hyvää miestä. Joskus voi olla niinkin päin, että toiset naiset ovat satuttaneet, jättäneet porukan ulkopuolelle, ilkeilleet ja olleet ennakkoluuloisia. Kauniille, mutta vetäytyvälle ja syvälliselle ihmiselle nuo ovat vaikeita tilanteita. Yhteyttä ei vaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voisin kuvitella kauneuden olevan naiselle melkoinen taakka, etenkin jos etsii puolisoa. Viihteellä ollessa kaikkien miesten huomio yleensä kiinnittyy siihen erityisen kauniiseen ja esiliinoja tarvitaan useita jos meinaa saada rauhassa iltaansa viettää. Varmaan nuoruudessa miesten jatkuva huomio on imartelevaa, kunnes huomaa miesten pinnallisuuden. En tarkoita sitä etteikö miehet olisi kiinnostuneita naisen sisäisestä maailmasta, mutta miten se nainen voi tehdä miesten aikeista selvää kun kaikki ovat jatkuvasti iholla, kauniista ulkomuodosta johtuen. Yleensä siinä pelissä voittaa se kaikkein röyhkein, joka ei aina olisi se ideaalein vaihtoehto. Ruman naisen ongelma on toki päinvastainen kun kukaan ei ole kiinnostunut, ei edes se yhtä ruma mies, joka himoaa sitä kaunista.   

Lisään vielä, että miesten suhteen minulla ei ole ollut ongelmaa, koska en ole harrastanut viihteellä käymistä.

Vierailija kirjoitti:

Noinkin voi olla, että voi olla vaikea löytää luotettavaa hyvää miestä. Joskus voi olla niinkin päin, että toiset naiset ovat satuttaneet, jättäneet porukan ulkopuolelle, ilkeilleet ja olleet ennakkoluuloisia. Kauniille, mutta vetäytyvälle ja syvälliselle ihmiselle nuo ovat vaikeita tilanteita. Yhteyttä ei vaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voisin kuvitella kauneuden olevan naiselle melkoinen taakka, etenkin jos etsii puolisoa. Viihteellä ollessa kaikkien miesten huomio yleensä kiinnittyy siihen erityisen kauniiseen ja esiliinoja tarvitaan useita jos meinaa saada rauhassa iltaansa viettää. Varmaan nuoruudessa miesten jatkuva huomio on imartelevaa, kunnes huomaa miesten pinnallisuuden. En tarkoita sitä etteikö miehet olisi kiinnostuneita naisen sisäisestä maailmasta, mutta miten se nainen voi tehdä miesten aikeista selvää kun kaikki ovat jatkuvasti iholla, kauniista ulkomuodosta johtuen. Yleensä siinä pelissä voittaa se kaikkein röyhkein, joka ei aina olisi se ideaalein vaihtoehto. Ruman naisen ongelma on toki päinvastainen kun kukaan ei ole kiinnostunut, ei edes se yhtä ruma mies, joka himoaa sitä kaunista.   

Kauniilla naisilla on tosiaan hurjasti helpompi ja ihanampi elämä kuin rumemmille. Oikein susirumien, siis sellaisten joita on promillen kymmenseosa naisista, elämä on melkein kuin miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin äkkiä joku on ylpeää ja ylimielistä huutelemassa jos et naura tai ilmeile. Ei niinkään ihan tavallisen näköiselle sellaista sanota. En ole kuullut, että olisi sanottu. Neutraaliuskin on joskus ollut pahasta. Ja kyllä minä tiedän ylpeitä vanhempia "akkoja". Ylpeitä kuin mitkä. Vaikka eivät kauniita olekaan.

Minua on sanottu ylpeäksi, luultu ylimieliseksikin ja olen hyvin kaukana mistään kaunottaresta. Minulla on se surullisen kuuluisa Resting Bitch Face eli näytän myrtyneeltä, jopa vihaiselta vaikka en jännittäisi kasvojani mitenkään, vaan pitäisin ne ihan rentona. Se on vain miltä kasvoni luonnostaan näyttävät, ihan sama vaikka olisin ihan peilityyni sisältä. Naamani on kuin patsaalla, jos en hymyile oikein näkyvästi. Näytän siltä, kuin kasvoillani olisi kestovitutus.

Nuorena, jos on myös älykäs ja menestynyt, kauneudesta on hyötyä. Mutta pelkkä pintakauneus ei pitkälle vie.