Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa olevat! Minkälaiset häät teillä oli?
02.08.2017 |
Haluttaisiin naimisiin kihlattuni kanssa. Minua jännittää ja suorastaan pelottaa ajatus häistä.
Lähinnä pelottaa se kaikki järjestely ja itse juhlakaluna oleminen.
Voitaisiin mennä naimisiin perinteisellä tavalla kirkossa. Mutta ajatuskin ahdistaa, koska minulla ei ole ns. tukiverkostoa. Odotukset ovat tietenkin korkeat, mutta itse toteutus pitäisi osata itse järjestää ja organisoida.
Voisiko joku ystävällinen kertoa huomioitavat (ne yksinkertaisimmatkin) asiat häihin ja naimisiinmenoon liittyen. Mitä pitää tehdä ja mistä kaikki kannattaa aloittaa?
Terkuin N24
Kommentit (27)
Meillä oli kirkko täynnä ja kaikki kutsutut tulivat..vähän selvennettynä, meidät vihittiin aikoinaan kirkon kappelissa, siellä on neljä tuolia ja mukana olivat kaksi lastamme, heidän hoitajansa ja kaksi todistajaa. Seuraavana päivänä oli nuorimmaisen ristiäiset ja niillä puheilla mentiin 20 vuotta. Ero tuli ihan muista syistä kuin häiden koosta. Häille ei oikeastaan hintaa tullut muuta kuin kuvaus, koska hääkimppukin meni kastepöydän kimpusta seuraavana päivänä ja mekkokin oli sama, ja senkin vielä itse tein. Miehellä sama puku, mikä oli aikoinaan hankittu isäni hautajaisiin, joten oli suhteellisen edullista. Suku kyllä muisti sanoa, kun parin kuukauden päästä huomasivat minun vaihtaneen sukunimeä.
Ei kallista, eikä turhaa järjestelyä tai askartelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli siviilivihkiminen maistraatissa, lähin ystäväpariskunta todistajina. Käytiin syömässä ja mentiin sen jälkeen kotiin pakkaamaan. Lähimmille sukulaisille ja muille kavereille kerrottiin lentokentältä tekstiviestein.
Me kävimme maistraatissa eräänä perjantai-iltapäivänä emmekä kertoneet asiasta etukäteen kenellekään. Myös kirkossa voi mennä naimisiin ilman yleisöä, tiedän pariskunnan joka teki näin. Kaksi todistajaa tietysti tarvitaan mutta nekin voivat olla kirkon tai maistraatin henkilökuntaa.
Minulla pyöri Facebookissa alkukesästä joku pakettihää mainos. Etsi sellainen.
Meilläkin oli kirkkovihkiminen, mutta oltiin ihan kahdestaan, vain kirkkoherranvirastosta todistajat paikalla. Lähdettiin suoraan vihkimisen jälkeen häämatkalle kuukaudeksi, sieltä lähetettiin "hääkuva" kaikille.
Miksi haluat hääjuhlan, jos ajatuskin ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin maistraatissa siviilivihillä, eikä oo kyllä hetkeäkään kaduttanut. Häät ei ole meidän juttu. Naapurin pariskunta oli todistamassa, kukaan muu ei tiennyt mitään, niin ei tarvinnut pelätä polttareitakaan.
Meidät vihittiin kirkossa, läsnä vain molempien vanhemmat ja sisaret perh. Yhteensä 12 henkilöä. Sit mentiin kotiin porukalla, oltiin laitettu piirakoita, salaatteja yms. ja paistettiin makkaraa takassa. Mielettömän hyvä fiilis jäi, vaikka etukäteen ajattelin et onko tuo järkevää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu minkälaiset häät haluatte. Isoja häitä ei tarvitse järjestää, jos ei halua.
Meillä oli reilut 30 häävierasta lokakuussa 2001. Varsinkin minun puolen sukua olisi ollut paljon, mutta ei haluttu isoja. Ei kumpikaan erityisesti nautita keskipisteenä olosta.
Miettikää millaiset häät haluatte.
Suunnitelkaa :)
Ketkä voisi auttaa teitä. Suku, ystävät, kaverit...
Missä vihkiminen, entä hääjuhla, sormukset, milloin, ketä kutsutte, mitä tarjoatte, millaista ohjelmaa, somistus, budjetti...
Jossain vaiheessa olkaa yhteydessä seurakuntaan ja vihkijään.
Övereitä ei tarvitse, jalat maassa onnistuu mainiosti :)
Hääpäivä on iso ja jännittävä askel elämässä. Ketäpä se ei yhtään jännittäisi.
Hienoa, että olette aikeissa avioitua ⚘
Tsemppiä ja iloa valmisteluihin 💛
Kuulostaa varmaan mielenkiintoiselta, että haluan häät isoine juhlineen mutta silti ahdistaa. Ajatus taustalla on kuitenkin se, että olen aina haaveillut meneväni naimisiin ja järjestää sen kunniaksi juhlat kaikille ystäville ja läheisille. Stressaavana tyyppinä olen vain sulkenut ajatuksen pois mielestä siirtäen sen tulevaisuuteen "sitten jonain päivänä".. Minusta tunteeni on tietämättömyyttä. Pelko siitä, että unohtaa jotain oleellista taikka jokin menisi pahasti pieleen.
Mukavat ja rennot juhlat on haave. Mutta mistä tämän kaiken voi aloittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaiset häät haluatte. Isoja häitä ei tarvitse järjestää, jos ei halua.
Meillä oli reilut 30 häävierasta lokakuussa 2001. Varsinkin minun puolen sukua olisi ollut paljon, mutta ei haluttu isoja. Ei kumpikaan erityisesti nautita keskipisteenä olosta.Miettikää millaiset häät haluatte.
Suunnitelkaa :)
Ketkä voisi auttaa teitä. Suku, ystävät, kaverit...
Missä vihkiminen, entä hääjuhla, sormukset, milloin, ketä kutsutte, mitä tarjoatte, millaista ohjelmaa, somistus, budjetti...
Jossain vaiheessa olkaa yhteydessä seurakuntaan ja vihkijään.Övereitä ei tarvitse, jalat maassa onnistuu mainiosti :)
Hääpäivä on iso ja jännittävä askel elämässä. Ketäpä se ei yhtään jännittäisi.Hienoa, että olette aikeissa avioitua ⚘
Tsemppiä ja iloa valmisteluihin 💛
Kiitos tästä! Tämän kaltaista vastausta odottelinkin! Pitäisi varmaan alkaa yksinkertaisesti tekemään a4 listaa ja koota ylös yksi asia kerrallaan. Voisi selkiintyä kaikki eikä olisi vain hajanaisia ajatuksia pää täynnä.
Maistraatti ja naimisiin "karkaaminen" on hyvä ja edullinen vaihtoehto, mutta valitettavasti en koe sitä omaksi jutuksi. 😊
Ap
Jos aloittaisit siitä puolisosta. Haluaako hän samaa kuin sinä ja miten. Sitten voitte yhdessä suunnitella ja miettiä, miten ja missä. Lisäksi kannattaa se budjetti miettiä heti alkuunsa, ettei niitä häitä makseta sitten vielä esikoisen mennessä rippikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät vihittiin kun lapsi kastettiin.
Me mentiin maistraatissa ja talon omaa väkeä oli todistamassa. Jos oikeasti haluaisin järjestää "häät" niin ne olisi lähisuku ja ystävät. Ravintolasta kabinetti muutamaksi tunniksi. Kuohuviinit alkuun, noutopöytä, viiniä, olutta. Kahvia kakun kera ja sitten oiskin aika poistua. Ei leikkejä, ei tansseja, EI karaokea, ei yömyöhään juhlimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan mielenkiintoiselta, että haluan häät isoine juhlineen mutta silti ahdistaa. Ajatus taustalla on kuitenkin se, että olen aina haaveillut meneväni naimisiin ja järjestää sen kunniaksi juhlat kaikille ystäville ja läheisille. Stressaavana tyyppinä olen vain sulkenut ajatuksen pois mielestä siirtäen sen tulevaisuuteen "sitten jonain päivänä".. Minusta tunteeni on tietämättömyyttä. Pelko siitä, että unohtaa jotain oleellista taikka jokin menisi pahasti pieleen.
Mukavat ja rennot juhlat on haave. Mutta mistä tämän kaiken voi aloittaa.
Ap
Entäpä jos odottelet vielä häiden kanssa? Olet aika nuori, sitä itseluottamusta järjestää ne kivat rennot häät kertyy iän myötä.
- Maistraattihäät voivat olla isot ja juhlavat ja kirkkohäät voivat olla pienet ja intiimit :)
- Mieti heitä, joita sinä haluat ja kysy puolisoltasi, keitä hänelle rakkaita hän haluaisi juhlistamaan.
- Vaikka hääblogeissa ja keskusteluissa olisi puhetta kaikesta mahdollisesta härpäkeestä, ilmankin pärjää kyllä, jos ei tunnu omalta. Vastaavasti jos tuntee, että koristelu ja härpäkkeet ovat itselle tärkeitä, niin siitä vaan :)
- Muistot on tärkeä taltioida jonnekin, eli kannattaa miettiä kuvaaja(t) etukäteen.
- Priorisoi asiat tärkeimmistä vähemmän tärkeisiin.
- Ota vastaan kaikki apu, mitä tarjotaan, ihmiset ovat yllättävän innokkaita auttamaan jos annetaan mahdollisuus :)
Klo 10 maistraattiin ja klo 10.15 ulkona. Ihanan rentoa!
Meidät vihittiin kirkon sakastissa. Ei kerrottu kuin toisillemme ja seurakunnassa aikomuksesta, paikalla oli lisäksemme pappi ja kaksi todistajaa viran puolesta. Ei tarvinnut järjestää yhtään mitään. Jos siihen aikaan olisi ollut jo noita "hääöitä" ym kirkon joukkovihkimistapahtumia niin ihan hyvin oisi voinut sellaiseen mennä, olisi saanut kahvit.
Kirkkohäät, 150 vierasta, juhlille oli varattu iso tila, pitopalvelu hoiti tarjoilun ja juomapuolen, bändi oli soittamassa, molemmilla iso suku ja tykätään pitää juhlia. Hyvä fiilis jäi päivästä. Aikaa tästä on jo parikymmentä vuotta ja edelleen ollaan onnellisia yhdessä.
Me menimme naimisiin kirkkoherranviraston kappelissa. Paikalla oli me, meidän lapset, pappi, kanttori ja kaksi todistajaa siitä kansliasta. Jälkeenpäin kävimme lasten kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan. Vanhoilla vaatteilla mentiin, ostimme vain kummallekin sormukset ja minulle kukkakimpun. Tuo oli ehdottomasti meille paras tapa.
Meillä olisi isoissa häissä ongelmana kutsuttujen rajaaminen. Miehellä on isot suku ja minulla pieni. tuntui, että jos kutsutaan tuo, pitää kutsua tämä. Lisäksi suunnittelemista ja itse tekemistä olisi ollut minulle ihan liikaa. Kumpikaan meistä ei pidä keskipisteenä olemisesta, joten sekin oli syynä.
Yksi tuttuni meni naimisiin niin, että anoppi lupasi järjestää ja maksaa kaiken. Tuttu hankki vain hääpuvun ja siinä se. Oli kuulemma kivat häät ja taatusti ilman stressiä.
Naimisiin voi mennä ilman hääjuhlia, jos eivät tunnu omalta jutulta.