Tuntuu että säätöni on yksinkertainen/vähän eri planeetalta
Siis säädän yhden miehen kanssa ja mietin, että pystynkö tai kannattaako suhdetta jatkaa. Olen itse tunteellinen ja herkkä ihminen kun säätöni on taas hyvin looginen ajattelija. Miehellä on kuitenkin tunneälyä, hän on sanavalmis ja aina kun olen halunnut puhua jostakin asiasta, hän on ollut kykeneväinen puhumaan siitä niin, että olen tyytyväinen. Halusin alkaa säätämään miehen kanssa, koska halusin, että joku olisi tasapainottamassa itseäni, koska suoraansanottuna pidän välillä ajatusmaailmaani vähän hörhönä ja olen vähän riskialtis luonne; teen asioita vähän turhan impulsiivisesti, vaikka samaan aikaan vaikutan muiden silmiin erittäin rauhalliselta. Olen kasvanut paljon ihmisenä tämän toisen ihmisen kanssa, sillä olemme olleet tekemisissä pitkään. Olen peilannut omaa käyttäytymistä toisen ihmisen kautta ja hän on läsnäolollaan opettanut minulle paljon. Kuitenkin miten typerältä tämä kuulostaakaan niin melankolisajatuksellisena taideisieluisena ihmisenä kaipaan välillä sitä, että saan vajota ajatuksiini ilman, että toinen kysyy mikä minulla on. Rakastan todellisuudenpakoa ajatuksiini vajoten. Mies on ihan normaali älykäs ihminen ja hyvinkin tahdikas, ei koskaan halua loukata sanoillaan ja pyrkii aina rauhaan. Kunnioittaa, tukee ja arvostaa. Mutta tän miehen perusvibat on välillä turhan sellaiset "en ota asioita tosissani" eli pelleilee ehkä vähän turhaan makuuni kun itse tykkään puhua asioista miten asiat on. Myöskin välillä hämmästyn miten itselleni selkeät asiat ovat miehelleni niin vieraita, olemme eläneet siis hiukan eri maailmoissa. Päälisin puolin asiat ovat siis hyvin, mies haluaa viettää aikaa kanssani, mies ostaa minulle lahjoja ja vie syömään, kertoo välittävänsä. Haluaa yrittää kanssani todella. Mies tiedostaa meidän tilanteen, että olemme hieman erilaisia, vaikka pitää meitä samanlaisina ihmisinä. Välillä kuitenkin ahdistaa, sillä haluaisin välillä ihmisen jonka kanssa vapautua - tehdä typeriä hömppäjuttuja kuten puhua syvällisiä tai harrastaa taiteita. Ehkä samankaltaiset ystävät voisivat lievittää tätä tuntumaa, mutta olen vähän eristynyt heistäkin nyt. Tiedän että tällaiset asiat on päätettävä itse, mutta haluaisin kuulla mielipidettä, sillä katson itse asiaa niin monelta näkökantilta. Arvostan miestä todella ja pidän siitä miten hän tuo tasapainoa elämääni ja on tukenani vaikka mikä tulisi, mutta samaan aikaan käyn läpi näitä ajatuksia. Myös mietin että kuuluisiko minun vaan palata vähän maanpinnalle? Olen myös kärsinyt ahdistuksesta ja masentuneisuudesta ja mietin minkälainen paino niillä on tälle suhteelle.
Teksti vähän pomppi miten sattui, sillä en halunnut tästä kilometriromaania, vaan kirjoittaa tärkeimmät asiat. Mitä mieltä olette tästä?
Kommentit (10)
Kappalejako!
Ei tuollaista kukaan muuten viitsi lukea.
näytä tämä tekstisi miehellesi ja lähdette siltä pohjalta keskustelemaan yhdessä. kuulostaa siltä että se on mahdollista ja hyvin voi olla hedelmällistä.
jos olen ihan rehellinen, en voi tekstisi perusteella ottaa mitään kantaa kahden ihmisen väliseen suhteeseen, joita kumpaakaan en ole koskaan tavannut. ainut mitä tiedän on lukemani ja siitä tekemäni johtopäätökset, jotka voi mennä yhtä metsään kuin otso marjaan.
Mä otin miehen joka on kanssani erilainen ihan siitä syystä, että huomasin etten itse enää jaksa yhtään itseäni! :D
En jaksa päättämättömyyttäni, en sitä että en tiedä olenko nyt jostain ihan varma vaan häilyn kahden vaihtoehdon partaalla.
Otin miehen joka tasapainottaa minua, ja ilmeisesti minä häntä. Tosin hänen ristinsä on kyllä raskaampi minun kanssani ollessa kuin minun hänen kanssaan. Hän vain toteaa siihenkin että minulla on omana ristinäni minä itse :D joten tasoissa ollaan.
"säätö" josta vaihdoin lähes suoraan tähän nykyiseen mieheen taas oli taiteellisempi tyyppi. Mahtavalla tilannetajulla ja huumorilla, ihanalla seksillä, mutta hänellä mukana myös luonteessa sitä itselleen oikeuttamista. Että hän voi tehdä niin tai näin, vaikka olisi toiselle paskasti tehty, jostain hyvästä syystä, koska itse on itsekkäälle tärkein ihminen.
Kyllä mäkin kaipaan välillä sitä että toinen on kuin minun ajatukseni, eli ymmärtää tunnetasolla paremmin, mutta mieheni on myös kehittynyt siinä. Herkkänä ihmisenä hän myös ymmärtää minun herkkyyttäni, vaikka ei aina jaksaisikaan ottaakantaa ja osaa, niin silti tiedän että hän ymmärtää, ja hänelle voin puhua.
Käyttäjä6316 kirjoitti:
Halusin alkaa säätämään miehen kanssa,
No mene sitten vaikka
konetyöpajaan tai autotalliin.
Millainen ihminen puhuu toisesta ihmisestä "säätönä"?
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen puhuu toisesta ihmisestä "säätönä"?
En tiedä, mutta mies on kuitenkin vajaaälyinen tai vähintäänkin yksinkertainen.
Mies vaikuttaa ihan normaalilta, mutta sinä vaikutat yksinkertaiselta aika vahvastikin.
Ei tuollaista kilometri pskaa jaksa kukaan lukea. Etenkin kun ei ole minkäänlaista asiaa, plaaplaaplaa.
Oletko varma, ettei juuri tälläkin hetkellä ole ahdistusoireita? Jotenkin on niin paljon juttua siitä, miltä nyt milloinkin tuntuu. Enemmän toiminnallisuutta, niin asiat asettuvat oikeaan muttakaavaan ja avautuu uusia näkökulmiakin.
Ymmärrän sua ja samaistun. Mieheni on selkeästi loogisempi ja käytännöllisempi kuin minä ja suhde toimii. Käytännön asiat toimii ehkäpä hänen ansiostaan. Hörhöilen sitten ystävieni kanssa.
Miinuksena suhteessa tosin on se, että välillä haen ymmärrystä enemmän ystäviltäni kuin mieheltäni ja silloin en tule jakaneeksi syvimpiä ajatuksiani mieheni kanssa. Kun olen kiinnittänyt asiaan huomiota, niin on ollut parempi yhteys mieheen.