Kilttimiehen lauantaiyö

Kaksi vuotta kestäneen jahkailun jälkeen kilttimies oli saanut pyydettyä ihailemansa ok-näköisen ja älykkään ja hyväkäytöksisen opiskelukaverinsa puhelinnumeron ja he olivat sopineet treffit kahvilaan lauantaiksi kello 16. Viimeisistä treffeistä olikin vierähtänyt jo 3 vuotta, jolloin kilttimies oli fuksibileissä kovassa tuubassa rohkaistunut pyytämään fuksitytön seuraksi Korkeasaareen eläimiä katsomaan. Jatkoa siitä ei seurannut.

Tällä kertaa lauantain treffit sujuivat hienosti ja hän pääsi osoittamaan oivaltavaa ja terävää älyään, toisin sanoen kaikki meni hänen ennalta kaavailemansa strategian mukaisesti. Hän oli kuullut monta kertaa yliopiston kahvilassa, kun kauniit naiset valittivat, kuinka mahdotonta on löytää älykästä miesseuraa.

Treffit olivat menneet niin hyvin, että kilttimies oli pyytänyt tytön vielä teelle asuntoonsa. Mitään taka-ajatuksia hänellä ei rehellisesti ollut, kiltti kun oli. Kävellessään rappuja ylös he törmäsivät kuukausi sitten taloon muuttaneeseen 30 vuotiaaseen Marcoon, joka puhui ja nauroi kovaäänisesti puhelimeensa. Marcolla oli muutama tatska käsivarsissaan, ehkä isompikin selässä tai rinnassa mutta sitä kilttimies ei voinut varmuudella tietää. Kun Marco näki tytön, hän lopetti puhelunsa nopeasti ja tervehti hajamielisesti kilttimiestä pitäen katsekontaktin tiiviisti tytössä. Hän esitteli itsensä lyhyesti tytölle, joka vähän punastui.

Kohtaamisen jälkeen tyttö vaikutti vähän poissaolevalta. Tyttö ei enää katsonut ihailevasti kilttimiestä, kun hän antoi terävän älynsä välähtää puhuessaan ajankohtaisesta teemasta. Teenjuontivisiitti jäikin lyhyeksi 10min pyrähdykseksi. Kilttimies saattoi tytön ystävällisesti ovelle pelon siepatessa sydämestä, kun hän alkoi aavistella, oliko tämä viimeinen kerta, kun he puhuisivat toisilleen.

Kilttimies ei murehtinut asiaa kuitenkaan sinä iltana sen enempää vaan käytti aikansa lempitietokonepelin pelaamiseen, joka sai hänet aina unohtamaan maailman ympärillään. Nukkumaan mennessä hän olikin aika rentona, vaikka ajatus tytöstä tuli väkisin hänen mieleensä tasaisin väliajoin. Hän vaipui uneen.

Kello 2.30 yöllä hän heräsi alakerrasta tuleviin seksiääniin. No, näihin hän oli tottunut asuessaan tässä huonosti äänieristetyssä talossa sitten opiskelujensa alun. Korvatulpat vain korviin ja unta palloon. Sitten hän muisti, ettei naapuri ollut enää sama keski-ikäinen pariskunta, joka harrasti seksiä aina kerran viikossa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 02-03 välillä. Ei, se oli uusi naapuri, Marco. No, ei mikään yllätys, kilttimies ajatteli, vaikuttihan Marco vähän sellaiselta naisten mieheltä. Sitten kuului kova ulvaisu ”oih, Marco, sä tunnut niin hyvältä!” ja kilttimiehen sydän pomppasi kurkkuun. Ei voinut erehtyä, se oli Hän.

Kilttimiehen rintakehä tuntui räjähtävän pahanolon tunteesta ja häneltä pääsi kovaääninen tuskanparkaisu. Hän rynnisti jääkaapille, suuteli kolmea puolen litran kaljatölkkiä, painoi korvatulpat syvälle korviinsa ja nukahti vartin päästä edelleen holtittomasti itkien.