Vihaan mun elämää

Ymmärrän. Täällä samanlaista. Tulen töistä, hoidan lapset iltaan asti. Jatkuvasti odottava olo. Käy se joskus kotona ja menee taas.

Minä ootan ku kuuta nousevaa, että omat työt alkaa kk päästä. Nyt kotona lasten kanssa niin päivät on yhtä oottamista.

Liekö joku ikäkriisikin päällä kun ahdistus on niin kova taas..

Sivusuhdekin sillä oli, kun "on niin paljon työstressiä".

Mistäpä mä enää tiiän, onko se töissä vai jossain "hoitamassa stressiään".