En koskaan ota itseeni vaimon syytöksistä, suhteen tulevaisuus?
Vaimoni suuttuu minulle useita kertoja kuukaudessa, enkä koskaan suhtaudu asiaan muuten kuin vaimon ailahtevaisuuden ilmentymänä. Tämä vääristää suhdettamme sairaalloisesti - uskon enemmänkin olevani vaimoni terapeutti kuin syytösten kohde jonka pitäisi muuttaa toimintaansa.
Syytökset minua kohtaan vaihtelevat pienestä kettuilusta erouhkailuun, joita tulee kuukauisittain. Suhtaudun erouhkauksiin sinällään aina vakavasti: ehdotan parannuksia toimintaani tai meidän elämään tai suostun eroon jos vaimo niin haluaa ja hoitaa muodollisuudet - kertaakaan eroa ei ole tullut, hän ei oikeasti halua sitä.
En itse halua erota koska meillä on 2 lasta, joita pääasiassa hoidan minä ja pidän eroa todennäköisesti vaikeana - uskon ja tiedän että vaimo tulee kostamaan lasten kautta, joten en halua siihen lähteä kevyin perustein. nyt voin suodattaa vaimon pahan olon itseeni ja lapset yleensä säästyvät siltä.
Mitään, mistä vaimo minua syyttää, en ota tosissani - pidän sitä hänen mielialan ilmentymänä joka ei juuri minua koske. Pääasiassa näin varmasti onkin mutta en tietenkään ole täydellinen ihminen - parisuhde ei kehity mitenkään minun osaltani. Vaimon jutut ovat niin ailahtelevat etteivät ne vain saa tarttumapintaa.
Onko kokemusta saman tyyppisestä tilanteesta? pitääkö erota heti vai yritänkö pysyä lasten takia yhdessä? Mitä tässä voi tehdä?
Parisuhdeterapiaa on kokeiltu mutta ei vaimon mukaan ole mahdollista meille, koska he suosivat minua ja käskevät vaimoa harkitsemaan ajatteluaan. Minä osaan kuulemma valehdella liian hyvin ja olen vaimon mukaan narsisti viimeisen päälle.
Kommentit (9)
Sinunlaistasi voi myös käyttää likasankona. "Ai, tää käytös on sulle vain mun ailahtelevaisuuden ilmentymää, ookoo, jatketaan". Mulla se käytös ei tarkoita miehen inhoamistakaan, mutta ei kysymys ole myöskään vain minun "ailahtelemisestani". On usein paha olla ihan oikeasti, enkä ole saanut apua siihen hakemisesta huolimatta.
Jos olisin aikoinaan saanut, en varmaan edes olisi mieheni kanssa. Olisin valinnut jonkun toisen itselleni sopivamman.
Ja siis itse olen raaka (siis en kypsä) suhteen osapuolena, eihän tässä asiat mitenkään mieheni vika ole. Mutta ei ne ole sikäli minunkaan vikaani, että en ole saanut ongelmiini toimivaa apua, hakemisesta huolimatta. Eikä mieskään niin väitä.
Jos kerran epäilet, että lapset kärsisivät erossa vaimon riitakapuloina, niin se on hyvä syy jatkaa siihen saakka, että lapsilla on omia mielipiteitä, jotka voidaan ottaa huomioon (oikeudessa tai viranomaisten taholta), ja sen lisäksi kannattaa katsoa, että he saavat jo kasvaessaan tilaa muodostaa omia mielipiteitä, niin ettei heitä manipuloida, vaikka isompia jo olisivatkin.
Käyttäjä3500 kirjoitti:
Ja siis itse olen raaka (siis en kypsä) suhteen osapuolena, eihän tässä asiat mitenkään mieheni vika ole. Mutta ei ne ole sikäli minunkaan vikaani, että en ole saanut ongelmiini toimivaa apua, hakemisesta huolimatta. Eikä mieskään niin väitä.
Jos kerran epäilet, että lapset kärsisivät erossa vaimon riitakapuloina, niin se on hyvä syy jatkaa siihen saakka, että lapsilla on omia mielipiteitä, jotka voidaan ottaa huomioon (oikeudessa tai viranomaisten taholta), ja sen lisäksi kannattaa katsoa, että he saavat jo kasvaessaan tilaa muodostaa omia mielipiteitä, niin ettei heitä manipuloida, vaikka isompia jo olisivatkin.
Älä huoli, kyllä vaino AISTII HELPOSTI miehestään jos hän ns. pitkittää eroa mahd.huoltajuuskiistojen takia.Siksi voitkin huomata fiksun naisen taktiikan mm.tehdä koko ajan lisää lapsia (ei ole sinun armosta kiinni) tai potkasevan pellolle ajoissa jos vastuuta ei kanneta.
Ei silti ole väärin jättää ydinperhettä rikkomatta.Miksi edes teit lapsen jos et kestä pikkulapsivaihetta JOKA ON VÄLIAIKAINEN.
Typerää antaa vaimon kiukutella ylipäätään tyhjästä. Meillä seuraa aina sanktioita kiukuttelusta jos se ei ole ollut aiheellinen, asia käydään läpi seuraavana päivänä jolloin määrittelen seuraamukset. Varsinaisen kiukuttelun aikana en provosoi tietenkään.
Tapailin naista, alun jälkeen taas todellinen luonne alkoi puskea pintaan. Alkoi kiukuttelu, aivan mitättömistä asioista, lisäksi kummallisia ohareita. Jos oli edellisenä päivänä sovittu, että tavataan klo 15, hän saattoi tulla paikalle klo 19. Muutaman kerran sanoin asiasta, mutta sitten annoin olla ja häivyin. Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Ei mikään oikeuta vittuilemaan ja kiukuttelemaan siksi että vähän tässä nyt ailahtelen. Kannattaa etsiä kumppani, joka ei ailahtele ja vittuile, ainakaan ilman syytä.
m
Mielenkiintoinen aihe. Huomaan itsessäni oman mieheni kanssa vähän samaa kuin ap vaimonsa kanssa. En jaksa reagoida mitenkään miehen kiukutteluihin, vaan lähinnä katson niitä vähän "ulkopuolelta" ja ajattelen että ovat miehen vaikean luonteen tai masennuksen ilmentymiä. Mies siis kiukuttelee minulle asioista, joita joku kolmas osapuoli on tehnyt tai joihin minulle muuten ei ole ollut mitään osaa. Syyttää siis vihaisena minua muiden tekemisistä. Aina tosin kyllä sanon, että en ole ollut edes paikalla kun kyseinen asia on tapahtunut. En osaa muuttaa itseäni miehen kiukuttelun perusteella, vaikka minussakin varmasti on useitakin vikoja, mutta kuten ap, niin minäkään en saa mitään tarttumapintaa noihin suuttumisiin.
Miten pystyt olemaan ottamatta itseesi? Kokemusta on, paitsi että olet kuin mun mies ja mä, no, vähän kuin vaimosi sillä erotuksella, että en hauku miestä narsistiksi ja olemme myös olleet pariterapiassa, mutta voisin mennä sinne uudelleen. Joskin koin, ettei siitä ollut alun muutamien oivallusten jälkeen hirveästi hyötyä, koska mitä miehelle (onneksi, ei minulle) ehdotettiinkin, että hän tekisi, niin mies oli aina siellä, että tekee totta kai, mutta oikeasti ei tapahtunut mitään, ja mies oli senkin asian kanssa, ihan jees ja fine.
Minusta on myös jotenkin todella puolinaista (suhde), kun toinen ei tavallaan tartu mihinkään, mitä hänestä sanoo. Ei siinä eroa niin helposti tapahdu, se on totta, mutta itsekin tulee jatkettua lähinnä lasten takia, ei itse parisuhteen "hyvyyden".
Olen itsekin terapiassa, mutta välillä tuntuu, että mies ei halua kehittyä suhteessa, vaan ratkoo tilanteet juuri noin ja se on vaan todella ärsyttävää.