Introvertti ei ole sama kuin töykeä mykkä

Tämä on muuten hyvä huomio! Aivan liian moni törkimys puolustelee käytöstään sillä, että on introvertti.

Täysin samaa mieltä. Sellainen hiljaa istuminen on myös sellaista sosiaalisen tilanteen vastuunpakoilua. Vai toimisiko juhlat tai työpaikan asiat, jos kaikki olisivat koko ajan hiljaa? Eivät. Jonkin on pidettävä dialogia yllä. Tehtävä on sille erittäin helppo, joka voi vain istua nurkassa korvat höröllä kuin radiota kuuntelisi. Toiset, osa heistäkin introja, joutuvat sitten osallistumaan enemmän. 

Jos on niin epäsosiaalinen ettei juttelu suju kuin yhdellä sanalla vastaten, ei normaali työpaikka sovi sellaiselle ihmiselle. 

Introvertti kaipaa välillä olla omissa oloissaan ja omastaan halustaan haluaa vetäytyä hiljaisuuteen yksin.

Niin minäkin tällä hetkellä, en kaipaa juttuseuraa, luen kirjaa, ratkon ristikoita, katon hömppäsarjoja tv:stä.Huomenna voi olla toisin ja lähden bilettämään.

On myös introvertteja joita oikeasti ahdistaa puhuminen ja keskustelua on vaikea saada aikaan, voi olla sosiaalista kammoa taustalla(itselläni on ollut ja olen joutunut oppimaan siitä ulos hitaasti) muiden mielestä olen vaan kylmä ja vittumainen kun näköjään on ainoa vaihtoehto toisen hiljaisuudelle se että on varmasti ilkeä ihminen. Näin suurin osa ekstroverteistä ihmisistä ovat minut nähneet ja tehneet hyvin aikaisia päätelmiä ryhmä keskusteluissa että olen koppava kun en edes puhu. Hermostun suurissa ryhmissä jonka takia sanojen saaminen ulos suusta saa minut takeltelemaan ja nolaamaan itseni. Jotkut introvertit ovat hitaita ja sosiaalisesti varovaisia uusien ihmisten kanssa, siis he joutuvat paljon miettimään ja analysoimaan asioita. Todella harvoin olen törmännyt ihmiseen joka ei vaan mitenkään puhu vaikka pakolla jotain sanoisi. 

Introvertilla on rikas sisäinen maailma ja ulkomaailmalle ja uusille ihmisille lämpenen vaivaannuttavan hitaasti jos olen ryhmässä. Muuten kyllä yksin tai kahden ihmisen kanssa tulen toimeen. 

ps. on olemassa myös AMBIVERTTI jossa on introverttiutta ja ekstroverttioutta, yksinolosta kykenee nauttimaan mutta samaten myös sosiaalisista tilanteista.

Miks mun pitäis puhua vaan siksi ettei jollekin tule kiusaantunut olo..?

ekstromortti on eri asia kuin kohtelias kuuro

Aika töykeää vastakkainasettelua täälläkin harjoitetaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja asioilla on monta puolta. Ei hiljainen ja mahd. ahdistunut (syystä tai toisesta) ihminen ole välttämättä tieten tahtoen ylimielinen tai koppava. Tulkinnoissa ei saisi tehdä liiallisia yleistyksiä tai vetää mutkia suoriksi.

Häpeätkö kuuluvasi introvertteihin, jos samaan ryhmään kuuluu sinun mielestäsi ärsyttäviä ihmisiä. Muistuttavatko ns. töykeät mykät liiaksi sinua itseäsi pohjimmiltaan?

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Sellainen hiljaa istuminen on myös sellaista sosiaalisen tilanteen vastuunpakoilua. Vai toimisiko juhlat tai työpaikan asiat, jos kaikki olisivat koko ajan hiljaa? Eivät. Jonkin on pidettävä dialogia yllä. Tehtävä on sille erittäin helppo, joka voi vain istua nurkassa korvat höröllä kuin radiota kuuntelisi. Toiset, osa heistäkin introja, joutuvat sitten osallistumaan enemmän. 

Jos on niin epäsosiaalinen ettei juttelu suju kuin yhdellä sanalla vastaten, ei normaali työpaikka sovi sellaiselle ihmiselle. 

Mitä niille sosiaalisia tilanteita pelkääville sitten tehtäisiin? Ei tarvitse olla epäsosiaalinen että sanat juuttuvat kurkkuun, ääni värisee eikä keksi mitään järkevää sanottavaa.

Eläkkeelle? Eihän se käy. Työttömäksi? Eihän sekään käy, kaikkien on yritettävä tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Miks mun pitäis puhua vaan siksi ettei jollekin tule kiusaantunut olo..?

Siksi että se on toisen ihmisen huomioon ottamista, kohteliaisuutta, käytöstapoja.

Provo? Jos sinä olet hyvä keskustelemaan, niin siitä ei seuraa että kaikki olisivat hyviä keskustelemaan.

Tätä introvertti-ekstrovertti rallatusta tuntuu olevan some pullollaan. Vissiin uus juttu et kaikki ihmiset ei oo samanlaisia. Vaan ihmiset, joilla on huono itsetunto näkee tässä jotain ongelmaa(:

Itse olen erittäin introvertti, mutta jos minun on pakko, kykenen puhumaan sosiaalisissa tilanteissa iloisesti asiasta kuin asiasta. Tilanteen jälkeen toipumiseen meneekin sitten useita päiviä. Tämä on kai sitten sellainen hyväksytty tapa olla introvertti, eli en loukkaa ketään tahattomasti.

 Poikani, joka on myös introvertti edustaa kai sitä tapaa olla introvertti, jota pidetään töykeänä, vaikka hän ei missään nimessä ole töykeä eikä välinpitämätön toisten tunteiden suhteen. Kun istumme seurassa, puheliaimpia ovat tyttäreni ja minä. Poikani kysyi kerran minulta suoraan, että mistä te oikein koko ajan hölisette? Hän ei siis vain ymmärrä ihmisten suurta tarvetta puhua, eikä hän keksi oikein puhuttavaakaan. Tämä ei kuitenkaan ole töykeyttä, vaan vain yhden ihmisen tapa olla olemassa. Vaikea tapa myönnetään, nimenomaan tälle ihmiselle itselleen, sillä on lähes mahdoton solmia ihmissuhteita, jos ei osaa jutella niitä näitä. Hiljaisia introverttejä ei kuitenkaan kannata tuomita töykeiksi, vain siksi, että puhuminen on heistä turhaa. Antaa heidän olla hiljaa seurassa, puhutaan me, joilla on siihen paremmin edellytyksiä.

trolli tai sitten jonkun ehdottoman teinin kirjoittama?

?

Introvertti ei ole sama kuin että olisi sosiaalisia pelkoja. Introvertti latautuu itsekseen, ekstrovertti ilmeisesti seurassa.

Lieneekö sitten introvertin oireita mutta sukujuhlat on pelkkää tuskaa. Alkaa tulla jo hikoilua ja päänsärkyä niistä. Paljon keskustelua tutun tutuista jotka asuu ties missä. Ja minkä auton kukakin hommasi. Siinähän sitten nyökyttelet että juujuu. Jotkut sitten ihmettelee että miksi en kerro omista jutuista. Masennuksesta ja ketutuksesta ei paljon huvita puhua juhlissa, saati sitten että joku niitä siellä haluaisi kuulla. Jostain politiikasta tai muusta aiheesta kun puhuttaisiin niin juttua kyllä riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Sellainen hiljaa istuminen on myös sellaista sosiaalisen tilanteen vastuunpakoilua. Vai toimisiko juhlat tai työpaikan asiat, jos kaikki olisivat koko ajan hiljaa? Eivät. Jonkin on pidettävä dialogia yllä. Tehtävä on sille erittäin helppo, joka voi vain istua nurkassa korvat höröllä kuin radiota kuuntelisi. Toiset, osa heistäkin introja, joutuvat sitten osallistumaan enemmän. 

Jos on niin epäsosiaalinen ettei juttelu suju kuin yhdellä sanalla vastaten, ei normaali työpaikka sovi sellaiselle ihmiselle. 

Mitä niille sosiaalisia tilanteita pelkääville sitten tehtäisiin? Ei tarvitse olla epäsosiaalinen että sanat juuttuvat kurkkuun, ääni värisee eikä keksi mitään järkevää sanottavaa.

Eläkkeelle? Eihän se käy. Työttömäksi? Eihän sekään käy, kaikkien on yritettävä tehdä töitä.

Sosiaalisista peloista voi oppia eroon :) Onneksi. Meillä jokaisella on esteemme ylitettävänä. 

Ei tarvitse olla erityisen introvertti, kun ei halua osallistua turhanpäiväiseen pälätykseen. Jo sellaisen kuu(nte)leminen saa verenpaineen kohoamaan.

Tämän vuoksi en osallistunut työpaikan kahvitaukoihin, jossa ämmät jauhoivat paskaa sen puoli tuntia tai enemmänkin.

Tottakai olin sitten heidän mielestään outo ja vähintään epäilyttävä, kun mieluummin tein senkin ajan omia hommiani.

Ei kai intro-ekstrovertti ole mikään vastakkainasettelukysymys. Molemmilla voi olla rikas sisäinen maailma, molemmat voivat olla ujoja, puheliaita, sosiaalisesti taitavia tai kömpelöitä. Tästä on tuntunut tulevan oikein muotivillitys lokeroida itsensä ja muut jompaan kumpaan päähän "verttiakselia". Moni on kuitenkin sekoitus molempia. Tärkeintä on tuntea itsensä, jonka myötä on mahdollista löytää omat tapansa ja keinonsa elää maailmassa yleisten normien mukaan. Maailma kun ei tuppaa muuttumaan, vaan jokaisen on löydettävä oma keinonsa sopeutua.