Arvioi kumpi yleisempää: puoliso valitaan sydämellä vai järjellä?
Arvioi omaa kokemusta. Jos ei ole omaa kokemusta, niin arvioi ystäviäsi. Onko yleisempää, että
- puoliso valitaan sydäntä kuunnellen, mikä oikealta sisimmässä tuntuu, vaikka hän ei ulkoiselta olemukseltaan ollutkaan juuri sellainen mitä tavoittelin
vai se, että
- puoliso valitaan järjellä; on mukava, hyvä koulutus, hyvä maine, samat arvot, pystyy antamaan minulle haluamaani, oli se sotten turvallisuuden tunne tai elintaso.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen aviomiehen valitsin järjellä. Erosimme 20 v jälkeen. Tämän toisen valitsin sydämellä.
Jatkan vielä: eli en äänestänyt. Mutta jotenkin ajattelen suurimman osan valinnoista tapahtuvan järjellä.
Järki ohjaimissa, tunteet polkimilla.
50/50. Olen ollut monesti ihastunut mutta järkeilen asian aina ennen kuin annan sydämen viedä kokonaan. Nykyisenkin miehen valitsin samalla tyylillä ja minulla kävi uskomaton tuuri että mies on täydellinen.
Yläpäällä ja vähän alapäälläkin ;)
Naiset valitsee hypergamisesti ja pinnallisesti, miehet enemmän tunteella.
Tunteella. Siksi avioerojen määrä on niin tähtitieteellinen.
Järjellä ja vielä kerran järjellä ollut avioliitossa 27 vuotta ja olen edelleen.
Aika jännä, että sydän johtaa äänestyksessä. Av:n keskusteluissa kuitenkin nämä elokuvarakkaudet ovat vähemmistönä. Jos joku uskaltaa sellaisesta kertoa, niin lynkkaus on valmiina.
Naiset puhuu taas paskaa täällä.Järki puhuu lähes aina ja sitten jos ukko on vielä komea vaurauden lisäksi tulee se yksi asia lisää suhteeseen, eli rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että sydän johtaa äänestyksessä. Av:n keskusteluissa kuitenkin nämä elokuvarakkaudet ovat vähemmistönä. Jos joku uskaltaa sellaisesta kertoa, niin lynkkaus on valmiina.
No eihän tunteella valitun suhteen tarvitse mikään eeppinen elokuvarakkaustarina olla. Se voi olla ihan jotain arkista kuten että tavattiin baarissa, juteltiin, kiinnostuttiin, vaihdettiin numerot, nähtiin uudestaan, ihastuttiin ja alettiin seurustelemaan.
Musta suhteissa sydän on tärkeämpi mutta kannattaa sitä järkeäkin käyttää eikä ryhtyä rakkaudesta suhteeseen vaikkapa rikollisen nistin kanssa. En mä itse edes pystyisi mihinkään pelkkään järkiliittoon koska mulle suhteen tarkoitus on nimenomaan ne tunnepuolen jutut, olen mieluummin yksin kuin pelkästään järkiperäisessä ei-tunteellisessa liitossa.
Olen mies ja en voisi kuvitella asuvani sekuntiakaan ihmisen kanssa, joka on puhdas järkivalinta, eikä tunnetta lain. Tunne ratkaisee ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Tunteella ja pimpillä. Ainakin minulla jälkimmäinen.
Ei yllätä yhtään. Monet naiset (ja miehet) sanoo, että seksi on suhteessa ykkössijalla.
Sydän valitsee, ehkä naiset valitsee useammin järjellä kuin me miehet.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että sydän johtaa äänestyksessä. Av:n keskusteluissa kuitenkin nämä elokuvarakkaudet ovat vähemmistönä. Jos joku uskaltaa sellaisesta kertoa, niin lynkkaus on valmiina.
Haluan tähän sanoa, että en itse ajatellut tuota "tunteella valitsemista" noin, kun valitsin sen vastaukseksi kyselyyn. Itse en ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta läheisilläni olen nähnyt liittoja, joita ei ainakaan ole järjellä valittu, sillä suhteet on vahingollisia, esim toinen on väkivaltainen. Eli ei siis mitään elokuvien unelmaliittoja ne.
Av:lläkin kuulee enemmän todella surkeista liitoista kun hyvistä (no asioista hehkuttaminen ei synnytä keskustelua eikä välttämättä herätä halua aloittaakaan keskustelua, toisin kuin ikävät asiat). Ei niitäkään suhteita varmaan ole valittu järjellä, tai jos onkin, niin ainakaan järki ei ole se, jonka takia niissä liitoissa pysytään.
Hyvin vastakohtaisia liittoja saa, kun valinnan tekee tunteella, huonoja ja hyviä, mutta en tiedä kumpia ne useammin on. Itse vain olen joutunut törmäämään enemmän huonoihin ja niistä enemmän oikeassa elämässä kuullut, joten ensimmäinen mielikuvani "tunteella valitusta" liitosta on negatiivinen. Tiedä sitten olisiko pelkällä järjellä valittu sekään hyvä. Itse en näkisi vaivaa seurustelemiseen, jos se ei toisi jotain erityisen positiivista elämään, tunnetasolla siis.
Vierailija kirjoitti:
Sydän valitsee, ehkä naiset valitsee useammin järjellä kuin me miehet.
Eikö miehet rakastu ensimmäiseksi naisen ulkonäköön ja nuoruuteen ja luule sitä tunteeksi/selitä itselleen, että se on tunne? ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että sydän johtaa äänestyksessä. Av:n keskusteluissa kuitenkin nämä elokuvarakkaudet ovat vähemmistönä. Jos joku uskaltaa sellaisesta kertoa, niin lynkkaus on valmiina.
No eihän tunteella valitun suhteen tarvitse mikään eeppinen elokuvarakkaustarina olla. Se voi olla ihan jotain arkista kuten että tavattiin baarissa, juteltiin, kiinnostuttiin, vaihdettiin numerot, nähtiin uudestaan, ihastuttiin ja alettiin seurustelemaan.
Tuo ei ole vielä "puolison valintaa". Tuo on ihastumisvaihe.
Jatketaan, mies on juuri sellainen, joka täyttää luonteeltaan kaikki kriteerisi. Hön myös hyväksyy sinut täydellisesti sellaisena kuin olet. Mutta... paljastaisi pian seurustelun aloittamisen jälkeen jonkun ison puutteen: olevansa miljoonien eurojen arvosta luottotiedoton konkurssin vuoksi, tai hänellä on kaksi lasta kahden eri naisen kanssa, tai hän käyttää alkoholia suurkulutuksen rajoilla, tai hän on nuoruudessa istunut hetken vankilassa.... mitä vain, mikä ei sovi kuvioosi (mutta ei kuitenkaan ole sellaista, että olisi väkivaltainen tai pettäjä tai nisti tms).
Jos valitset miehen silti, niin valitset sydämellä. Järki-ihminen valitsee toisin.
Ensimmäisen aviomiehen valitsin järjellä. Erosimme 20 v jälkeen. Tämän toisen valitsin sydämellä.