Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko minä kamala?
20.07.2017 |
Eräs sukulainen kohtelee minua huonosti: puuttuu jatkuvasti kielloistani huolimatta raha-asioihini, yrittää kieltää ja kontrolloida minua tekemästä elämälläni mitä haluan. Olen sanonut NIIN monta kertaa, että minun asiani ovat minun asioitani ja saan tehdä itse omat päätökseni. Puuttuminen ja samojen asioiden jauhaminen sen kuin jatkuu vain loputtomiin. Sitten yhtäkkiä sukulainen tarvitsee apua kotona, ja soittelee pokkana minulle, vaikka minulla on pitkä matka sinne eikä hän koskaan kunnioita pyyntöäni tai edes käskyäni olla puuttumatta asioihini. Sukulaisella ei ole mitään ongelmia puhua ventovierailla, mutta tällaisessa avuntarvetilanteessa on niin kovin vaikeaa kysyä apua naapurilta vaikka pientä palkkaa vastaan. Olen niin loppu sukulaisen marttyrointia ja uhriutumista. Mikäli hän ei jatkuvasti yrittäisi kontrolloida elämääni, voisin ollakin halukas auttamaan. Nyt en vain ole, en ollenkaan. En haluaisi vastata mitään, koska koko ihminen osaa olla niin takakireän stressaava ja siinä menee oma päivä tehokkaasti pilalle sitä jatkuvaa valitusta kuunnellessa.
Kommentit (5)
Ei se nyt mennyt ihan putkeen, no mutta ymmärsitte virheistä huolimatta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat olemaan hänen kanssa paljon vähemmän yhteydessä. On hyvä jos pystyt sen hänelle sanomaan. Ei tarvitse ihmetellä ja arvailla jatkossa. Keskustelu olisi tärkeää.
Sinulla on oma elämäsi ja voit vedota omiin menoihisi, jos pyynnöt menee yli.
Päällepäsmäröinti on niin rasittavaa 😔. ..😶
Samaisen sukulaisen kanssa sovimme joskus, että menen hänelle siivoamaan. Silloin asia oli minullekin ihan OK ja tyhmänä kuvittelin, että oikeasti saan siivota. Menin pitkän matkan sukulaisen luokse ja lopputulos oli se, että mihinkään ei saanut koskea, mitään ei saanut heittää pois ja mitään lopputulosta ei oikeasti syntynyt. Koti on kaatopaikka (sukulaisen), ja minulla kiristyy hermo pelkästä sotkun näkemisestä, koska se ei kirjaimellisesti ikinä katoa. Olen sanonut suoraankin asiasta, mutta sukulainen ei näe mitään ongelmaa. Enää en aio olla tyhmä ja matkustaa sinne asti päivääni pilaamaan. Ap
En tiedä onko omassa päänupissani jotain vikaa, mutta hermostun ihan kamalasti sellaiseen pysyvään sotkuun, vaikken joudu itse sen seassa elämään. En ymmärrä millainen ihminen ei vain halua elää siististi. Ei ole minun asiani eikä edes minun ongelmani, mutta en vain ymmärrä. Ap
Alue: Aihe vapaa
*ventovieraille