Miten sujui vanhempasi omakotitalosta luopuminen?

Se on äitisi koti, hän saa tehdä sillä ihan mitä haluaa. Miksi pitäisi ostaa uudet huonekalut ja tehdä uudesta asunnosta mahdollisimman epäkotoisa?

Minun mummini (nyt 95-v.) asuu edelleen maalla peräkylällä synnyistalossaan. Kaikki tuttavat ovat muuttaneet kylälle, siellä olisi mummille juttuseuraa ja kauppa lähellä. Mummi kävi kokeilemassa kerrostaloelämää yhden yön verran, kun suku alkoi painostaa häntä muuttamaan pois metsän keskeltä, ja totesi sitten, että ei ole hänen juttunsa. Kokeiltu on suvun mieliksi ja nyt hän aikoo asua kotonaan niin kauan kuin henki pihisee. Sama se niin kauan, kun pystyy itse lämmittämään ruokansa. Mummin takia toivon, että hän tosiaan saa asua kotonaan loppuun asti ja että loppu tulee rauhaisasti nukkuessa siellä metsän keskellä.

Toki mun äiti saa tehdä kuten haluaa, mutta kun yksin ei siinä talossa pärjää, apu=lapset kaukana ja ulkopuoliselta ostaminen ei tule kuuloonkaan. Nyt kun esteetön kämppä hankittu niin maksaa kulut kahdesta. Ei mitään järkeä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Se on äitisi koti, hän saa tehdä sillä ihan mitä haluaa. Miksi pitäisi ostaa uudet huonekalut ja tehdä uudesta asunnosta mahdollisimman epäkotoisa?

Minun mummini (nyt 95-v.) asuu edelleen maalla peräkylällä synnyistalossaan. Kaikki tuttavat ovat muuttaneet kylälle, siellä olisi mummille juttuseuraa ja kauppa lähellä. Mummi kävi kokeilemassa kerrostaloelämää yhden yön verran, kun suku alkoi painostaa häntä muuttamaan pois metsän keskeltä, ja totesi sitten, että ei ole hänen juttunsa. Kokeiltu on suvun mieliksi ja nyt hän aikoo asua kotonaan niin kauan kuin henki pihisee. Sama se niin kauan, kun pystyy itse lämmittämään ruokansa. Mummin takia toivon, että hän tosiaan saa asua kotonaan loppuun asti ja että loppu tulee rauhaisasti nukkuessa siellä metsän keskellä.

Ukin systeri eli hieman noin. Kysyinkin miksei muuta kylille, vastaus oli että se on täynnä akkoja jotka oli kusipäitä jo 60 vuotta sitten eikä sietäny niitä silloinkaan. Siitä hauska mummeli että oli paikallisen tekstiili-tehtaan myyntitykki, tienasi johtajaa paremmin koska provikat joten sopimus meni uusiksi. Tienasi edelleen pomoa paremmin. Lopulta annettiin potkut ettei tää likka nolaisi pomoa. Tehdas meni nurin ja kylä pistettiin kilometritehtaalle kun se yksi joka möi 99% tuotannosta sai fudut :D

Siitä lähtien kylän akat olleet hieman katkeria syyttäen häntä tehtaan alasajosta.

Jokainen saa asua kodissaan niin pitkään kuin haluaa, mutta kohtuutonta jos siellä pitää lasten joka viikonloppu käydä milloin aitaa korjaamassa, rännejä putsaamassa, puskia leikkaamassa jne ja lisäksi kyytimässä ostoksille.

Ei suju mitenkään. Isä on kohta varmaan pyörätuolissa koska kunto huononee huononemistaan; talo ja pihat hoitamatta, mutta ei suostu edes keskustelemaan muutosta.

Tuskin vanhaa taloa saa myytyä jos se on jossakin taantuvassa pikkukylässä. Joten sama vaikka pitäisi mummon romuvarastona. Antakaa talon lahota paikalleen ja purkakaa pois sitten kun mummosta aika jättää.

Me tehtiin niin, että vaihdettiin päittäin: me ostimme sen talon ja he ostivat meidän asunnon kaupungista. Näin tutut paikat säilyivät ja saatiin asia hoidettua, syrjäisen vanhan talon myyntiin olisi varmaan mennyt pitkään jos ulkopuolisille olisi yritetty ja luopuminen olisi ollut vaikeaa. Minä ja mies pakattiin ja muutettiin molemmat taloudet, se oli kyllä tosi rankkaa, en tekisi toista kertaa.