Miksi aikuiset ihmiset sukujuhlissa alkavat hehkuttaa porukalla suvun kauneinta pikkutyttöä?

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Kauneutta arvostetaan enemmän kuin muita ominaisuuksia. Minusta se on kehittymätöntä. En muutenkaan ymmärrä, miksi jotakuta pitää hehkuttaa kauneudesta, mitä he sillä hehkutuksella saavuttavat? Ja miten he ajattelevat hehkutuksen vaikuttavan hehkutettavaan, varsinkin kun kyseessä on lapsi? Minkälaisen maailmankuvan tällainen pikkutyttö saa, jolle jo lapsena ilmaistaan, kuinka ihailtavaa on olla nimenomaan kaunis, eikä esim. fiksu, muut huomioon ottava ja ihana ihmisenä eikä vain kauniina esineenä?

Jos pikkutytön kauneus säilyy voi napata itselleen varakkaan miehen ja tuoda sukuun juristin tai lääkärin.

Vierailija kirjoitti:

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Minulla ei ole lapsia. Kuulin vain, kun muut hehkuttivat yhtä tyttöä, mutta esim. tyttö, joka on oikeasti fiksu, pärjää koulussa ja on hyvin sydämellinen, mutta ei ole kaunis, jäi ihan vaille ihailua.

Minusta on tekopyhää, että yleisesti sanotaan, kuinka tärkeää jokin älykkyys ja ystävällisyys ovat, kun kuitenkin niitä ihastellaan ja hehkutetaan, jotka ovat kauniita.

Ap

Tavoitteena on musertaa pikkutytön itsetunto jo nuorena, vääristää hänen omakuvansa ja tehdä selväksi, että hänen arvonsa ihmisenä on suoraan verrannollinen hänen kauneuteensa.

Mullakin korvaan aina särähtää, kun puhutaan lapsien ulkonäöstä - oli se sitten hyvässä tai pahassa. Jotenkin en vain pidä siitä, että lapsen elämään tuodaan arvoja, joihin näillä ei ole vielä mitään osaa eikä arpaa. Aikuisiällä kukin voi itse sitten päättää, missä määrin itseään tahtoo muokata ja koristella. En ainakaan itse haluaisi, että lapseni mittaavat ihmisarvonsa ulkonäkökehujen perusteella.

Kertoo kehujien omista arvoista. He arvostavat pinnallisia ominaisuuksia.

Koska jos tyttö on söpö ja kaunis niin sen kertominen tulee spontaanisti. Kauneuden näkeminen vaikuttaa aivoihimme.

Mä olen 40v vanha akka ja aina sukujuhlissa mua niin kehutaan kauniiksi ja upeaksi ja vaikka mitä "oi! sinä vaan aina kaunistut vuosi vuodelta" ja "oletpa taas niin hoikistunut" (oikeasti olen lihonut vuosien varrella yli 10 kiloa pikkuhiljaa)

Todella kiusallista. Ja tätä on aina.

Ja vielä lisäyksenä että en edes ole mitenkään kovin kaunis tai laiha. Olen normaalipainon ylärajoilla, naamaan on vaikuttanut maan vetovoima ja kauniskaunis en ollut nuorenakaan..

Kamalaa.

Onhan se moukkamaista tehdä kenekään ulkonäöstä numeroa, oli sitten aikuinen tai lapsi. 

Omaa on kehuttu muiden läsnä ollessa ja olen kokenut sen kiusallisena. Vieressä on toinen samanikäinen tyttö, jolle ei sanota mitään. 

Että jos ihan vain jätettäisiin pois kommentointi seurassa. 

Minä ymmärrän yleensäkin lasten ja nuorten hehkutuksen sukujuhlissa. Uusi sukupolvi herättää vanhemmassa sukupolvessa lämpimiä tunteita, ovathan he oman suvun jälkeläisiä. Lapset ja nuoret ovat myös niin suloisia juuri kaikessa nuoruudessaan. Heillä on sileä iho, terve keho ja rohkea, elämää odottava toiveikas mieli. Kaikki on vielä niin alussa ja pettymykset vasta edessäpäin. Heissä on positiivista jatkuvuutta.

Olen nuorin perheestä ja minulla on kaksi siskoa joita aina kehutaan maasta taivaaseen. Minä olen hieman pullea ja he laihoja ja niin fiksuja jne. masentaa kun aina heille sanotaan suoraan että ovatpa kauniita ja minulle ei mitään. Ei edes silloin kun olin laihempi joskus. En ole siis mielestäni rumakaan mutten kauniskaan...harmin paikka. Jopa oma äiti ihastelee vanhempia siskojani. Isäni on onneksi sanonut minulle että silmäni ovat suuret ja kauniit. Olen isäntyttö.

Vierailija kirjoitti:

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Sama tuli minullakin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteena on musertaa pikkutytön itsetunto jo nuorena, vääristää hänen omakuvansa ja tehdä selväksi, että hänen arvonsa ihmisenä on suoraan verrannollinen hänen kauneuteensa.

Puhu vaan omasta suvustasi, ehkä teillä sosiopaateilla on ollut tuollaisia tavoitteita. Meillä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Minulla ei ole lapsia. Kuulin vain, kun muut hehkuttivat yhtä tyttöä, mutta esim. tyttö, joka on oikeasti fiksu, pärjää koulussa ja on hyvin sydämellinen, mutta ei ole kaunis, jäi ihan vaille ihailua.

Minusta on tekopyhää, että yleisesti sanotaan, kuinka tärkeää jokin älykkyys ja ystävällisyys ovat, kun kuitenkin niitä ihastellaan ja hehkutetaan, jotka ovat kauniita.

Ap

Ihmiset ovat tekopyhiä. Lastenkin on hyvä oppia se ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin korvaan aina särähtää, kun puhutaan lapsien ulkonäöstä - oli se sitten hyvässä tai pahassa. Jotenkin en vain pidä siitä, että lapsen elämään tuodaan arvoja, joihin näillä ei ole vielä mitään osaa eikä arpaa. Aikuisiällä kukin voi itse sitten päättää, missä määrin itseään tahtoo muokata ja koristella. En ainakaan itse haluaisi, että lapseni mittaavat ihmisarvonsa ulkonäkökehujen perusteella.

Niinpä.

Elokuvissa tätä tapahtuu jatkuvasti, että nuoria lapsia kehutaan kauniiksi ym. ja sitten ihmetellään, kun nuorilla tytöillä minäkuva on ihan päin h*lvettiä. 

Hiljattain minua raivostutti tutun miehen käytös. Hän ja me asumme ulkomailla ja hänen poikansa lastensa kanssa oli vierailulla. Tyttö, 4-vuotias, papan pikku prinsessa, sai kehuja ylenmäärin tyyliin "oletteko nähneet tällaisia kauniita ruskeita nappisilmiä", esimerkiksi. Mieleni teki tokaista, että joka mukulalla täällä ja lisäksi omalla äidilläni kuin myös vanhimmalla sisarellani. 

Vaalea hiljainen sievä poika jätettiin ihan ilman huomiota. Istui äänettömänä kuuntelemassa, kun pappa kehui pikkusiskoa taivaisiin.

Kyllä otti päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Sama tuli minullakin mieleen.

Todella alkeellista ajattelua. 

Puhutaan yleisellä tasolla lapsen ulkonäön kommentoinnista. Tai miksei aikuisenkin. 

Ja ilmiö on tuttu ihan omasta takaa. Olin vaaleakiharainen, hymykuoppainen, suurisilmäinen lapsienkeli. Joka paikassa ihasteltiin ylivertaista kauneuttani. Hävetti jotenkin jo lapsena ja olin tunneälyltäni sitä luokkaa, että koin vaivaantuneisuutta muiden seurassa olevien lapsien puolesta. 

Ja mitä muuten nyt? Monet näistä ovat paljon kauniimpia kuin minä. 

Jos sillä nyt jollekin on merkitystä, mutta näin loppukaneettina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasi ei sitten ole se kaunein?

Sama tuli minullakin mieleen.

Todella alkeellista ajattelua. 

Puhutaan yleisellä tasolla lapsen ulkonäön kommentoinnista. Tai miksei aikuisenkin. 

Ja ilmiö on tuttu ihan omasta takaa. Olin vaaleakiharainen, hymykuoppainen, suurisilmäinen lapsienkeli. Joka paikassa ihasteltiin ylivertaista kauneuttani. Hävetti jotenkin jo lapsena ja olin tunneälyltäni sitä luokkaa, että koin vaivaantuneisuutta muiden seurassa olevien lapsien puolesta. 

Ja mitä muuten nyt? Monet näistä ovat paljon kauniimpia kuin minä. 

Jos sillä nyt jollekin on merkitystä, mutta näin loppukaneettina. 

Toivottavasti tuo todellakin oli loppukaneettisi, koska paljoa annettavaa sinulla ei keskusteluun häpeän tunteen taivastelusi lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteena on musertaa pikkutytön itsetunto jo nuorena, vääristää hänen omakuvansa ja tehdä selväksi, että hänen arvonsa ihmisenä on suoraan verrannollinen hänen kauneuteensa.

Puhu vaan omasta suvustasi, ehkä teillä sosiopaateilla on ollut tuollaisia tavoitteita. Meillä ei.

Lopputulos on sama riippumatta tavoitteistasi. Käyttäytymisesi vahvistaa lapsen käsitystä, jonka mukaan kauneus on naisen tärkein avu ja että hänen arvonsa on verrannollinen kauneuteensa. Käyttäytymisesi ruokkii lapsen kriittisyyttä omaa vartaloaan kohtaan ja luo pohjaa erilaisille syömishäiriöille. Käyttäytymisesi vaikuttaa lapsen omakuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.