Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä haluaa lapsia mutta minä en
20.07.2017 |
Poikaystäväni haluaisi kuulemma joskus lapsia, itse olen jo nuoresta asti tiennyt etten todennäköisesti koskaan perusta perhettä. Syy tähän ei kuitenkaan ole se etten pitäisi lapsista. En vain halua olla vastuussa loppuelämääni toisesta ihmisestä, enkä halua menettää itsenäisyyttäni. Toisaalta haluaisin lapsia, mutta ahdistaa juurikin pikkulapsiperheen arki yms. Pelkään myös olevani huono äiti tai että minusta tulisi yh.
Poikaystävä sanoi että tärkeintä on saada olla kanssani, eikä häntä haittaa vaikka ei saisikaan lapsia. Pelkään kuitenkin että jossain vaiheessa häntä alkaa kaduttamaan ja tulee katkeraksi jos ei pääsisi isäksi. Pitäisikö tässä nyt sitten erota vaikka suhde on hyvä ja muuten haluamme samoja asioita tulevaisuudelta?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä johtuuko haluttomuuteni perheen perustamiseen jollain tavalla myös siitä, että isäni ei ollut kovin paljoa mukana kuvioissa ja äitini käytännössä kasvatti minut ja sisarukseni yksin. Pelkään siis että poikaystävänikin tekisi näin, enkä halua samaa lapselleni.
Ap
Lapsesta tulee ennenpitkää aikuinen,yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota. Voit etsiä itsellesi kumppanin joka ei myöskään halua lapsia ja se on molemmille ok, ja miehesi etsiä naisen joka haluaa lapsia. Miehesi voi alkaa painostaa tai katkeroitua jossain vaiheessa ja olette heittäneet molempien aikaa hukkaan. Ikävää mutta totta.
Meillä oli samanlainen tilanne miehen kanssa, mutta loppujen lopuksi saimme lapsen. Tilanne on nyt se että meillä pieni vauva, mies käy töissä mutta lähtee opiskelemaan amk:iin, käy varmaan opiskelijabileissä, käy välillä viikonloppuisin töissä, sitten vielä harrastamassa. Iltaisin ei jaksa tehdä mitään. Mitä teen minä joka ei halunnut lapsia? Olen kotona 24/7 vauvan kanssa. Opiskelut jäi kesken ja työt (en ollut edes vakituinen). Nyt seuraan vierestä kun muut edistyvät urallaan, lähtevät opiskelemaan ja valmistuvat. Joo, olen ehkä vähän masentunut. Olisin halunnut lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan mutta se ei ole enää mahdollista. Mies ei halua täältä mihinkään. Toki lapsi on rakas, mutta vanha elämäni tyssäsi siihen paikkaan kun tein testin. Mutta sanon teille että erotkaa ajoissa.
Miksi olette edes aloittaneet seurustelun? Itse en ikinä seurustelisi miehen kanssa, joka haluaa lapsia, koska en halua lapsia.
No sinä olet suoraan kertonut että et lapsia halua. Voit vielä vääntää varmuuden vuoksi rautalangasta.
Tämän jälkeen vastuu on miehellä koska tietää tilanteen. Mies joko jatkaa seurustelua kanssasi tai etsii uuden lisääntymishaluisen naisen. Turha katkeroitua kun homma on tiedossa alusta alkaen.
Eiköhän miehesi päätä, että haluaako olla lapsettomana sun kanssa, vai haluaako erota, ja mennä perustamaan jonkun muun kanssa perheen. Ei ole sinun päätettävissäsi, että eroatko hänestä "hänen parhaansa vuoksi", jos itse kuitenkin tahtoo sun kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erota. Voit etsiä itsellesi kumppanin joka ei myöskään halua lapsia ja se on molemmille ok, ja miehesi etsiä naisen joka haluaa lapsia. Miehesi voi alkaa painostaa tai katkeroitua jossain vaiheessa ja olette heittäneet molempien aikaa hukkaan. Ikävää mutta totta.
Meillä oli samanlainen tilanne miehen kanssa, mutta loppujen lopuksi saimme lapsen. Tilanne on nyt se että meillä pieni vauva, mies käy töissä mutta lähtee opiskelemaan amk:iin, käy varmaan opiskelijabileissä, käy välillä viikonloppuisin töissä, sitten vielä harrastamassa. Iltaisin ei jaksa tehdä mitään. Mitä teen minä joka ei halunnut lapsia? Olen kotona 24/7 vauvan kanssa. Opiskelut jäi kesken ja työt (en ollut edes vakituinen). Nyt seuraan vierestä kun muut edistyvät urallaan, lähtevät opiskelemaan ja valmistuvat. Joo, olen ehkä vähän masentunut. Olisin halunnut lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan mutta se ei ole enää mahdollista. Mies ei halua täältä mihinkään. Toki lapsi on rakas, mutta vanha elämäni tyssäsi siihen paikkaan kun tein testin. Mutta sanon teille että erotkaa ajoissa.
Öh, mitä ihmeen uhriutumista tämä on? Itse olen suorittanut vauvan kanssa yhden amk-tutkinnon loppuun ja pienen lapsen kanssa yliopistotutkinnon. Mitä se lapsi opiskeluasi tai työssä käymistä estää? Monet tekevät väitöskirjankin perheellisinä (varmaan valtaosa).
En tiedä johtuuko haluttomuuteni perheen perustamiseen jollain tavalla myös siitä, että isäni ei ollut kovin paljoa mukana kuvioissa ja äitini käytännössä kasvatti minut ja sisarukseni yksin. Pelkään siis että poikaystävänikin tekisi näin, enkä halua samaa lapselleni.
Ap