Onko sinusta tullut sosiaalisempi vai vähemmän sosiaalinen vanhetessasi?

Vähemmän. Selkeä muutos kohti introverttiutta.

Valikoivampi.

En pidä ympärillä ihmisiä jotka vie energiaa.

Sosiaalinen olen edelleen mutta haluan viettää aikaa ihmisten kanssa joista oikeasti pidän.

Minusta on tullut vähemmän sosiaalinen. Olen aina viihtynyt hyvin omissa oloissani, mutta nuorempana koin kovaa sosiaalista painetta olla paljon kavereiden kanssa. Nykyään tiedostan paremmin oman tarpeeni viettää aikaa yksin ja voin sanoa muille jos en kaipaa seuraa. Läheisiä ystäviä on, ja he ovat todella tärkeitä, mutta en haluaisi nähdä heitä joka päivä. Asun yksin, enkä kaipaa ketään kämppääni asumaan, oman rauhan menetys olisi liian rankkaa. Ikä on vähän vajaa 40 vuotta.

Vähemmän sosiaalinen. Olen aina ollut erakkoluonteinen, en kaipaa seuraa ollenkaan.

N20

Vähemmän. Enkä pidä keneenkään yhteyttä vain muodon vuoksi.

N48

Musta on tullut mörkö. En aina jaksa edes puhelimeen vastata. Vaihdevuodet taitaa vaikuttaa asiaan:)

Olen aina ollut sosiaalinen. Ujous ja arkuus on vähän helpottunut.

Vähemmän sosiaalinen. Viihdyn yksin ja nautin yksinolosta. Toivottavasti tätä ymmärretään kunniottaa myös silloin kun olen vanha, eikä minua surkutella ja pakkokyläillä "yksinäisen" vanhuksen luona.

Vähemmän sosiaalinen. Yksin on mukavaa ja leppoisaa.

Huvittavaa, että joku kaksikymppinen vastaa... Eli päiväkodissa olin kovin sosiaalinen, mutta sittemmin lukioaikoina hiipui :D

Käsitin vähän vanhemmille tämän kysymyksen. 

Eli mistä nyt puhutaan? Nuorena enemmän riekuin ryhmässä kuin ryhmässä oli kyse sitten bilettämisestä tai mistä tahansa menosta. 

Mutta näin vanhemmiten koen olevani enemmän sosisaalinen siinä mielessä, että kuuntelen ja ymmärän muita. Olen parempi keskustelija. En kuitenkaan samalla tavalla jaksa rampata kaikissa juhlissa. Ikä 41v. 

Lapsena ja nuorena olin melko ujo, sitten 20+ alkoi mielenterveys reistailla ja minusta tuli entistäkin vähemmän sosiaalinen. Nyt 35+ olen päässyt mt-ongelmista aika hyvin eroon ja olen sosiaalisempi. Eli oikeastaan sanoisin, että minusta on tullut vanhetessani enemmän sosiaalinen.

Minulla ei kyllä ole juurikaan kavereita ja olen huono tutustumaan ihmisiin, vaikka mielelläni tutustuisinkin. Olen siis sosiaalinen, mutta en sosiaalisesti taitava. Kärsin tästä tilanteesta ja olen aivan liian koukussa netin keskustelualueisiin, kun täällä tönkköyteni ei tule ilmi, joten voin keskustella ihmisten kanssa aika normaalisti. Eihän tämä mitään oikeaa sosiaalisuutta kyllä ole. 90% kommunikaatiosta on jotain muuta kuin sanoja.

Sosiaalisempi

En pidä enää ihmisistä.

Sanotaanko näin että osaan erottaa joukosta jo silmällä ihmiset joille en koskaan puhuisi yhtään mitään (tatskatut wt ja trikooperseet). Toisaalta mukaville ja sivistyneille puhun paljon enemmän.

Vähemmän. Kaikki turha rimpuilu karissut matkan varrella.

Olen ollut aina sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, en ole huomannut muutosta suuntaan tai toiseen.

N50

Olenko yllättynyt että av-mammoilla mielenterveys reistailee? En.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että joku kaksikymppinen vastaa... Eli päiväkodissa olin kovin sosiaalinen, mutta sittemmin lukioaikoina hiipui :D

Käsitin vähän vanhemmille tämän kysymyksen. 

Eli mistä nyt puhutaan? Nuorena enemmän riekuin ryhmässä kuin ryhmässä oli kyse sitten bilettämisestä tai mistä tahansa menosta. 

Mutta näin vanhemmiten koen olevani enemmän sosisaalinen siinä mielessä, että kuuntelen ja ymmärän muita. Olen parempi keskustelija. En kuitenkaan samalla tavalla jaksa rampata kaikissa juhlissa. Ikä 41v. 

Sinänsä ymmärrettävää. Nykyään on jo masuasukeille omat jumppa- ja rytmiryhmänsä, eli vauvat syntyy hyvin sosiaalisina.

Vähemmän seurallinen. Sosiaaliset taidot olivat jo lapsena hyvät ja nyt yli viisikymppisenä erinomaiset, mutta minulla ei ole enää tarvetta pitää yhtä tiiviisti yhteyttä ystäviin kuin nuorempana, vaikka he tärkeitä ovatkin. Lasten kotoa muuton myötä sosiaaliset kontaktit ovat luontevasti vähentyneet, mikä on minulle ihan ok. Äitini viihtyi vanhana erinomaisesti yksin ja taidan olla samaa maata. Puolison kanssa tosin viihdyn hyvin: pitkä parisuhde ja molemmilla omaa tilaa niin henkisesti kuin fyysisestikin (omat työhuoneet kotona).

Valikoivasti sosiaalinen. Nuorempana olin sosiaalisempi. En jaksa enää kaikenmaailman diipadaapakavereita. Ystävät ja muutama sukulainen tärkeitä. Viihdyn hyvin myös yksin. Toisaalta haluaisin löytää kivan miehen. Se vaatisi enemmän aktiivisuutta mitä mulla nykyään on. Baareissa en jaksa hyöriä.