Onko se hyvä vai paha asia, että puolisiskokset viettävät aikaa keskenään, vaikka mustasukkaisuutta?
Ensinnäkin, kyse On veljeni lapsista ja tämä mustasukkaisuus on vanhemman lapsen osalta ollut silmiinpistävää, että nyt päätin selvittää tämän: aina sanotaan, että on hyvästä, että sisarusten välejä tuetaan. Mutta onko se silloinkin hyvästä, kun on selkeää mustasukkaisuutta?
Veljelläni on nyt kaksi teini-ikäistä lasta ekasta liitosta sekä yksi nuorempi lyhyestä suhteesta. Hän oli eron jälkeen tosi paljon yhdessä isompien lasten kanssa. Kun nuorin syntyi, oli isä koko ajan töissä.
Viimeisimmän eron jälkeen isä on nähnyt lapsiaan eri kokoonpanoilla. Silloin kun lapset ovat yhdessä, niin tyttöjen välillä on selkeä kilpailutilanne, etenkin isomman tytön puolelta. Se nousee ihan pikkujutuista, mitä oudommista asioista
Tällä hetkellä tytöt ovat 15 v ja 9 v.
Tuo teini saa isältään moninkertaisesti enemmän aikaa ja huomiota tällä hetkellä. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa. Siksi näin kasvatusfilosofisesti vain kyselen, että onko hyvästä vai pahasta, että tällaiset siskokset ovat samaan aikaan isänsä kanssa?
Kommentit (10)
En tiedä, mutta mihin katosi olla-verbi otsikkosi viimeisestä lauseesta?
Tuollaisessa tilanteessa itse pitäisin järkevänä, ihan maalaisjärjellä, että vaikkapa kerran kuussa koko porukalla, jolloin isän vastuulla olla mahdollisimman tasapuolinen kaikille ja puolisisaruksillakin jonkunlainen suhde pysyisi. Ja sitten isä voisi tavata lapsia erikseen muut kerrat kuukaudessa, jolloin kaikki saisivat omaa aikaa isän kanssa, joka varmaan helpottaisi mustasukkaisuutta. Isän kannalta hieman raskaampi systeemi, mutta lasten kannalta varmaan paras silti.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa itse pitäisin järkevänä, ihan maalaisjärjellä, että vaikkapa kerran kuussa koko porukalla, jolloin isän vastuulla olla mahdollisimman tasapuolinen kaikille ja puolisisaruksillakin jonkunlainen suhde pysyisi. Ja sitten isä voisi tavata lapsia erikseen muut kerrat kuukaudessa, jolloin kaikki saisivat omaa aikaa isän kanssa, joka varmaan helpottaisi mustasukkaisuutta. Isän kannalta hieman raskaampi systeemi, mutta lasten kannalta varmaan paras silti.
Vähän noin he tapaavatkin.
Kakkoselle: en tiedä, mihin verbi hävisi.
Ap
Jos on yhteinen isä niin lapset ei ole puolisisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhteinen isä niin lapset ei ole puolisisaruksia.
Taas näitä idiootteja, joiden mielestä yhteinen isä tekee lapsista täysiä sisaruksia. Me normaalit kutsumme sisarpuoliksi lapsia, joilla on eri äiti/isä.
Hänellä on mustasukkainen luonne. Tuskin muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa itse pitäisin järkevänä, ihan maalaisjärjellä, että vaikkapa kerran kuussa koko porukalla, jolloin isän vastuulla olla mahdollisimman tasapuolinen kaikille ja puolisisaruksillakin jonkunlainen suhde pysyisi. Ja sitten isä voisi tavata lapsia erikseen muut kerrat kuukaudessa, jolloin kaikki saisivat omaa aikaa isän kanssa, joka varmaan helpottaisi mustasukkaisuutta. Isän kannalta hieman raskaampi systeemi, mutta lasten kannalta varmaan paras silti.
Vähän noin he tapaavatkin.
Kakkoselle: en tiedä, mihin verbi hävisi.
Ap
Vaikuttaa siis hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhteinen isä niin lapset ei ole puolisisaruksia.
Taas näitä idiootteja, joiden mielestä yhteinen isä tekee lapsista täysiä sisaruksia. Me normaalit kutsumme sisarpuoliksi lapsia, joilla on eri äiti/isä.
No, meillä on kaikki lapset ihan kokonaisia, vaikka ne virallisesti olis puolikkaita.
Minä korostin puolikkuutta sen takia, että käy ilmi miksi siskokset eivät asu samassa taloudessa, eivätkä ole isänsä kanssa aina sampihin aikoihin.
Muita tietäviä?
Ap
Missäs av:n kaikki kasvatustieteiljät ja muut lapsiasiantuntijat tänään ovat?